Olin aikeissa kirjottaa blogiini sellasen höyryt-pihalle-tyylisen postauksen, mikä olis käsitelly kaikki ne vanhat asiat, joita olen pyörittäny niin pääni sisällä sekä ulkopuolella.
Mulla on muutama asia, joihin tarvin korjauksen. Näiden asioiden eteen ei tarvis ku nähä vähän vaivaa ja olla päättäväväinen, niin voisin taas ruveta lietsomaan uusia vaikeuksia.
a) Aa niin kuin asennevamma. Olipa kyse töistä tai opiskelusta, valitan aina. Koska työttömänä ei ole kivaa eikä töissä ole kivaa, ilman koulua ei ole kivaa mutta enpä mie sielä viihdykään, olen päätelly, että isä oli oikeassa. Hei, olen Heta, olen asennevammainen. Ihmisen mieli on oikeastaan aika tyhmä, tai no, kuka asian mitenki käsittää, en sais yleistää. Mutta sen voin kertoa, että oma mieleni ainaki on aika tyhmä. Kun nyt vain uskottelis itelleen, että "Kylläpä on hauskaa, huomenna töihin!", "Kylläpä tämä kassalla seisominen on kivaa!", "Voi ei, enää viisi tuntia työaikaa!!!" Kyllä se töihinlähtö muutaman kuukauden päästä alkaa olla ratkiriemukasta.
b) Häh? Mikä luottamus? Miksi ihmisiin on niin vaikea luottaa? Olen purkanu tätä bestiksen kaipuuta blogiini, sisaruksiini sekä kuuteen Sex and the City-tuotantokauteen. Silti tuntuu, että ratkean liitoksistani jos en voi puhua ystävilleni. Harmi vaan, etten luota kehenkään niistä niin paljoa, että voisin oikeasti uskoutua asioistani jollekulle kaveripiireissäni. Kaipaan just tuollasta Sinkkis-tyylistä, tiivistä kaveriporukkaa, joissa salaisuuksia ei juurikaan ole.
Toisekseen, olen pyöritelly (lähinnä mielessäni) minun ja Juhon suhdetta. Olen jääny miettimään etenki tuota miehen motivaatiota. Siitä ei ole ku vaivanen vuoden puolikas, ku me vasta tavattiin ja nyt jo ollaan kihloissa. Teinkö oikein, voinko oikeasti luottaa toisen sormuksen omistajaan?
Siinäpä ne nyt pääpiirteittäin oli. Voisin rustata molempiin vielä kymmeniä ala-aiheita ja lisää typeriä otsikoita. Olen kuitenki halukas alottamaan uuden vuoden tyhjennetyillä aivoilla ja jos nyt alan käsitellä noita asioita syvällisemmin, mitä tapahtuu...?
Pakko vielä selventää, etten ole nähny helluani reiluun viikkoon, eli eikö tämä kauheiden ajatusten ryöppy ole ihan ymmärrettävä? Olen ollu niin paljon töissä ja toinen osapuoli hengaa vanhempiensa luona, joten ei mitään mahollisuutta että oltais esim. vietetty vuodenvaihde yhessä. Toisaalta, olen niin väsynyki, että varmaan vaan kärtyisin sille. Nyt se vaihe on kyllä menossa ohi ja nauran vaan kaikelle, silmät verestäen.
Ihanaa, huomena vaan seittemän ja puolen tunnin päivä ja mahollisesti yö Juhon kainalossa.
Uudenvuodenlupaus nro. 1 - Alan harrastaa liikuntaa. Ilmottaudutaan äitin ja Blondin kans zumba-kurssile. : D Sen lisäksi alan myös hyödyntää työpaikan kuntosalia ja ratsastaa enemmän.
Uudenvuodenlupaus nro. 2 - Kirjotan blogiani tästä eteenpäin nätisti kirjakielellä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti