Olen viime aikoina itkeny enemmän, ku koskaan aikasemmin. Syy ei ole se, etteikö minua olis itkettäny ja olisin halunu märsätä silmät päästäni, mutta en vain ole kehanu. Menen ihan kamalan näköseksi, itkinpä vähän tai vielä vähän enemmän. Jo muutama kyynel saa nenän punaseksi ja silmät verestämään. Uskon, että Juho jättää minut viimeistään siinä vaiheessa, ku se näkee minun itkevän.
Eilen surin taas vähän kaikkea. Hevosen lähestyvää menetystä, siskon ongelmia ja omaa pahaa oloani. Tämä kaikki tapahtui siis tallissa käynnin yhteydessä ja lopuksi hiippailin sisään ja menin suoraan nukkumaan naamaani piilotellen.
Tänään heräsin ennen kymmentä ja nyt olis tarkotus mennä syömään. Kävin vähän penkomassa siskon huonetta ja löysinki sieltä yhden keittiöveitsen ja takavarikoin myös isän joululahjaksi antaman puukon. Ajattelin jatkaa tätä takavarikointilinjaa siihen asti, että keittiöveitset alkaa pysyä paikoillaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti