Olen nyt ollu kaks päivää töissä ja olen varmaan sairastunu. Töissä on jo muutaman päivänä tapahtunu kaikkea pientä ja outoa. : ) Yksi työkavereistani on innostunut pitämään huolta tiskikoneesta ja pesee sen (sääntöjen mukaisesti!) aina vuoronsa päätteeksi. Kaikkihan eivät suinkaan meidän epäarvoisessa työympäristössä näin tee... Eilen puolestaan taisin nähdä talon keittiömestarin laittamassa päivällistä. No huh huh, tavallisesti äijä nimittäin huutaa ja tärkeilee ala carten puolella osaston mieskokeille, ja matkalla toimistoon talloo päivälliskokin.
Ja nyt sitten se pahin juttu, tai pahimmat: näin tänään huutavia brittilapsia, joiden kanssa jopa vanhemmilla näytti tekevän tiukkaa. Tarkastelin asukkaiden aamiaiskuponkeja ja siitä ohi meni brittiperhe, joiden pieni poika oli oikein lutunen. : ) Se huudahti suomeksi "Kiitos!" ja vilkutti kävellessään isänsä perässä. Ihan sydän suli, kun lapsi oli niin herttanen. : D Kerrassaan pelottavaa, kun en ole mitään lapsirakasta sorttia. Uskon, että Juho on sekoittanut pääni. Ja hormoonini.
Toinen, vähän lievempi juttu on, ettei töissäolo juurikaan nostattanut verenpainettani. Ei vituta läheskään niin paljon, kuin mitä vaikka muutama viikko sitten. Joku virus tuossa talossa nyt jyllää...
Paras juttu: Huomenna tulee isompi tili!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti