Piristysruiske.

Nyt alkaa jo tuntua siltä, ettei mulla ole kaikki asiat hyvin. Mielialat heittää niin kärrynpyörää, että välilä tulee ihan fyysisesti paha olo. Mulle on jo kehittyny tarve päästä piiloon ja itkeä mieli puhtaaksi. Vielä vaan en ole löytäny oikeata hetkeä enkä piiloa moisen toimenpiteen suorittamiseen. Tekis mieli huutaa ja raivota, saada oma tahto läpi ja tuoda omat mielipiteet esille. En vaan kykene edes tuohon viimeiseen kohtaan, koska pelkään purskahtavani itkuun.

Juho oli meillä viikonlopun ja se aika oli minun pään sisällä yhtä myllerrystä. Olin töissä sekä lauantain että sunnuntain, mutta kuitenki pääsin toisen viereen jo iltapäivästä. Kuitenki jo työpaikalle saapuessa ikävä toista oli ihan mahdoton.
Asiaa ei helpottanu yhtään, että Juho kehu ja imarteli minua kaikenaikaa. Milloin mulla oli seksikäs vartalo, milloin olin kaunis avokki. Jotenki ahisti ihan kauheasti tuomonen, sanoinki jopa siitä, etten ole sinut kroppani kans. Ja sain ihan tosissani purra huulta, etten purskahtanu itkuun sen kainalossa. : /

Huomenna pitäs ajaa Ouluun. Ei yhtään kiihota, etenki ku auto on ihan paskana (se sammuu, kun vaihteen lykkää vapaalle, mikä vaikeuttaa ajoa risteyksissä, nykii, syö bensaa, yms.) ja fiilis ei tosiaankaan ole kohillaan. Mukaan lähtee minun ja sisarusten lisäksi Tyrkky ja joku Kaisan kaveri. Vittu mahtavaa olla vastuussa senki hengestä, kuskin ominaisuudessa.