Mustempi surma

Karmea petos. - Ei muistella pahalla?

2010-06-03T09:42:00.000-07:00

Tiedän, että tein väärin. Olisihan minun pitänyt kertoa ja ehkä yritääkin enemmän. En panostanut tähän suhteeseen riittävästi, voin sen myöntää ja nyt jälkeenpäin se hieman harmittaa. Mutta tämä on minulle niin tyypillistä.

Tunnenhan minä itseni ja oikeastaan varmaan aavistin että näin tulee käymään. Olisi pitänyt avautua enemmän, heti silloin kun ongelmia ilmeni... Olin taas vain tyypillinen itseni ja peittelin kaiken.

Mutta nyt ei enää jossittelut auta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta toisaalta en tiedä haluaisinko edes. Avauduttuani voin taas hengähtää ja jatkaa eteenpäin. Loppupeleissä kaikki kääntyy varmasti vielä hyväksi ja tajuamme, että tämä on molempien parhaaksi.

Harmittaa vain, kun olisin niin kovasti halunnut säilöä koko historian samoihin kansiin. : ( Minkäs teet.

Blogger, me emme voi jatkaa enää näin.
En sittenkään ole päässyt yli vuodatuksesta.

Ennen kuin teet mitään harkitsematonta...

2010-05-03T04:09:00.001-07:00

Huh, tulin jo poistaneeksi tämän blogin. Sitten vasta muistin, että olen tallentanut tänne niin paljon kaikkea ihanaakin, mitä haluan kertailla aina uudelleen ja uudelleen.

Nyt sitten kun mietin asiaa tarkemmin, mahdollisuus blogin palauttamiseen ei ehkä sittenkään ole mikään hyvä juttu. : S Ilman sitä, kaikki tekstini olisivat jo mennyttä. Onko vanhojen muistelu hyvästä?

Aika kultaa muistot ja tikulla silmään, sitä joka vanhoja muistelee. Voi paska. Olenko taas hukannu elämäni? Mulla on mies, työ ja lemmikki. Syksylä olis tarkotus muuttaa yhteen ja alottaa koulu.
Eli ehkä mulla on elämä, mutta se on ollu melko yksitoikkosta viimeaikoina. Olen tullut liian riippuvaiseksi Miehestä ja on ihan hyvä, että se päätti eilen lähteä kotiinsa. Se on asunu meillä Tulen taas siihen lopputulokseen, että on hyvä olla omissa oloissaan välillä. Sen tosin huomaa usein vasta jäätyään yksin.

Olin eilen viimeistä päivää töissä ja rehellisesti sanottuna tämä työttömyys ahdistaa jo nyt. Soittelin K-markettiin, mutta ne olivat saaneet kesätyöläiskiintiönsä täyteen. Mökkisiivous sen sijaan tärppäsi ja mulle soitellaan huomenissa, että miten on.
Syksyksi on pakko säästää rahaa ja ihan mahtavaa jos pääsen siivoilemaan kesäksi. Se on juuri sellasta rentoa hommaa, mitä kesäksi kaipailen.

Jatkan uuden ulkoasun metsästystä tälle blogille, mutta muutto houkuttaa kyllä kovasti...

Itkeekö eläimet?

2010-04-16T08:46:00.000-07:00

Kun tulee seivästetyksi niin, että vaikka auto-onnettomuudessa vaihdekeppi jää törröttämään rintaan, niin sen repiminen irti omin päin aiheuttaa useinmiten enemmän vahinkoa kuin avun ja lääkärinhoidon odottelu. Ajatus ja tarkotus on hyvä: poistaa vieras esine ja pelastua, vaan kun menet nykäsemään vieraan esineen irti, verenvuoto on entistä hallitsemattomampaa ja mahdollisuus jäädä henkiin pienenee.
Tai sitten sattuu löytämään sohvalta tukon koirankarvaa ja päättää hieman raottaa keskuspölynimurin luukkua, jotta pieni, hallittu imu nappaisi karvat. Tehtävä on kuitenkin mahdoton, luukku rävähtää auki pienestäkin liikkeestä ja imuri vetää kitusiinsa tukkasi,puolet vaatteista sekä olkkarin verhot.

Hmmm...? Pienen pienellä murtumalla voi siis olla kohtalokkaat seuraukset, mutta minusta mureni eilen palanen. Kirjaimellisesti.

En edes tiedä, mistä se kaikki sai alkunsa, mutta lopputulos oli se, että Apulannan biisit saivat minut itkemään ja lähdin lenkille silmät turvonneina. Yritin kuunnella muuta musiikkia, mutta kaikki kuulosti samalta ja joka kappaleen vaikutus oli sama - lisää itkua. Ikävä Miestä oli ihan tajuton, lisäksi olin vähän huolissani, koska se ei ollut vastannut viestiin, jonka olin aamupäivästä lähettänyt. Huolestumiseen ei sinänsä oikeastaan ole edes syytä, mutta tämä oli käymässä lääkärillä keskussairaalassa ja jos en ole vielä kertonut, Miehellä on meningeooma. Se tosin on hallinnassa ja tyyppi käy kontrollikäynneissä.

Kesken lenkin puhelin kuitenkin soi ja soittajan voi arvata. Kuulin lääkärikäynnistä, kaikki oli ollu OK ja selkäkipuun määrättyä lääkettä oli vähennetty. Sovittiin myös, että Mies tulee meille yöksi ja lauantaina lähdetään töiden jälkeen käymään mutka tämän siskon luona.
Puhelu ei kestänyt kauaa, mutta sen vaikutusta (sitäkään) ei tarvitse enempää arvailla. Itkin helpotuksesta, ikävästä ja joistain muistakin syistä. Petyin, kun oloni ei puhdistunut ja tunsin tulleeni umpikujaan.

Istuin hetkeksi maantienlaitaan ja sillä hetkellä olin tosi onnellinen asuinympäristöstäni. Jos asuisin kaupungissa, miten ihmeessä saisin kokea tämän rauhan? Missä itkisin? Miten kaupunkilainen saa rauhaa jos kaikkialla kuhisee ja on ihmisiä? Kuka kehtaisi esiintyä turvonneella naamallaan ihmismassan joukossa? Mitä kun muutan pois täältä, mistä saan piilopaikan ja tavan olla itseni kanssa? Ja se kaikkein tärkeimmältä tuntuva: Missä voin itkeä ilman ettei kukaan muu huomaa? Miehelle en halua kertoa. Miksi kertoisin kun en kerro edes niille, jotka ovat tunteneet minut koko ikäni/ ikänsä? Ja miten se muuttaisikaan muiden käsitystä minusta?

Tunsin silmieni turvonneen ja arvelin näyttäväni niin kamalalta, kuin vain voi. Kun lähdin kotiin päin, olo oli kuitenkin jo kevyempi ja raikkaampi, reissusta oli hyötyä. Ainakin vähän. Tätä kirjoittaessa alkaa taas ahistaa, ei niin kamalasti, mutta kyyneleet nousee kuitenkin silmiin. Onkohan tämä e-pillereistä johtuvaa?! Olen varmaan kamalaa seuraa, jos joskus vielä olen raskaana...
Todellisena yllätyksenä tuli, etten näyttänytkään raadolta, aamulla silmät vähän aristi ja olivat turvoksissa, mutta näytän edelleen ihmiseltä.

Se huutaa, jolla on hätä.

2010-04-13T07:27:00.000-07:00

Liian pitkään olen taas säilöny sisääni vihanpurkauksia, itkua ja valitusta sekä sitä tavallista pähkäilyä. Nyt kuitenki tuntuu siltä, että menetän järkeni, jollen pääse purkamaan tätä kaikkea jonneki. Huomasin tosin jo ensimmäisen virkkeen kohdalla, ettei kirjoittaminen enää ole niin helppoa mitä se joskus oli. Toivottavasti se ei ole menettäny tehoaan terapiamuotona.
En edes tiedä, mistä alottaa ja tuntuu aika orvolta.

Toissapäivänä sain luettua loppuun Tess Gerritsenin romaanin Luutarha. Alotin sen lukemisen huvikseni silloin, kun Mies oli meillä ja keskitty minun sijasta nettipokerin rimputtamiseen. Kirja sai minut pettymään itteeni, ihan säikähdin. Koskaan en ole itkenyt minkään elokuvan tähden, saati kirjan. Sitä yhtä Priseon Breakin jaksoa ei kyllä lasketa, missä Michaelin veli oli joutua ennenaikojaan sähkötuoliin. Silloin itkin siskoni kanssa hullunlailla. Mutta, tämä viimeaikainen itku on ollu aivan erilaista. Kirjan surullisen romanttinen loppu kahdesta nuoresta rakastavaisesta, jotka eivät koskaan saaneet toisiaan tai Green Mile-leffan hiirentappokohtaus ovat aiheuttaneet ihan toisenlaisia kyyneleitä. Pahin kaikista kuitenkin on tämä Herra Ylpön biisi.

Olen järkeilly asian nyt niin, että olen padonnu kaikki omat fiilikset tuonne jonneki. Miehen kanssa ei olla tapeltu vielä kertaakaan, vaikka ollaan oltu yhdessä reilu puoli vuotta. Varsinaisia riidan aiheitakaan ei ole vielä ilmaantunut, vaikka aika tiivistä yhteiseloa on välillä. Minun pitäiski nyt päättää, että jos joku asia alkaa kiukuttaa, niin antaa tulla vaan. Vaikka olis älytöntä huutoa, niin enää en yritä pitää sitä sisälläni. Se johtaa vaan näihin mielialanailahteluihin ja itkeskelykohtauksiin.

Asiasta seuraavaan. Nimittäin muihin lähipäivien mullistuksiin. Olen jo aikasemmin kirjottanu tänne, että nuorin pikkusiskoni ei ole viimeisen puolen vuoden aikana voinut kovin hyvin ja tämä on johtanut itsetuhoiseentoimintaan. Viiltely on nyt saatu taltutettua, sisko käy edelleen juttelemassa psykologin kanssa ja olen myös pyrkiny pysymään tiiviisti väleissä, niin että mekin voidaan jutella ihan kaikesta.
Muutama päivä sitte sisko kertoi, että poikaystävän kanssa ei mene kovin hyvin ja ero taitaa olla aika ajankohtainen. Tuossa tilanteessa oli myös jotain muuta pahaa oloa, ja sisko sanoki suoraan että ahistaa ja halu viiltää olis kova. Nyt tyyppi on kuitenki piristymään päin, mutta seuraillaan.

Toinen pikkusisko on kans töppäilly. Tai, no, ei ilmeisesti omasta mielestään niin pahasti. Se oli nimittäin viikonloppuna viihteellä kaverinsa kanssa ja päätyny sitte nuoleskelemaan jotain vierasta miestä, vaikka seurustelusuhteessa sekin nyt on. Eipä se kovin katuvaiselta vaikuttanu, vaikka mulleki vanno, että hävettää eikä tiedä kertoako vai ei... Tänään se sitte oli vielä tekstaillu sille illanviettokaverilleen, hymy perseessä tuli muuten vain huoneeseeni hengaamaan ja kun kysyin ohimennen, että kenelle se tekstaa, niin ei ainakaan omalle miehelleen.
En käsitä, mitä tuo tyttö ajattelee, vaikka toisaalta tätähän itsekin toivoin. Nimittäin siskoni seurustelee entisen luokkakaverini kanssa, enkä aluksi katsonut asiaa hyvällä. Nyt kuitenki sympatiat alkaa kääntyä miehen puolelle. Ja se kun vaikutti aika ihastuneelta siskooni täällä käydessään. Auts.

En kuitenkaan aijo sotkeutua asiaan, joka etenki tähän kirjoitettuna kuulostaa niin vähäpätöiseltä ja mitättömältä. Tulee vaan ikävä omaa rakasta, josta olen ollu nyt erossa peräti neljä (?!) päivää. Ai niin, myös se homopari, joiden luona me Tyrkyn kanssa tässä joku aika sitte vierailtiin, ovat eronneet.

Voi luoja miten hellyydenkipeä olenkaan.

Ulkoasupaineita.

2010-03-03T07:49:00.001-08:00

Jos kirjottaisin ns. muotiblogia ja elämäntapani perustuisi melko vahvasti shoppailuun ja tyylin ylläpitämiseen, blogini ulkoasu olisi tämä. Jos taas hengailisin alvariinsa ystävieni kanssa, kävisin kahveilla ja elokuvissa sekä pohtisin elämän mysteerejä sinkkuelämää-hengessä, blogini näyttäisi tältä. No, jos latkisin kahvia vielä samaan malliin, kuin kolmisen vuotta sitten, olisin melko säälittävän ulkoasun valitsija.

Pakko saada uutta innostusta tämän blogin kirjottamiseen ja jotenki tämä ainainen mustuus ja synkkyys syö kirjoitusintoani. Toisaalta mieleni ei ole kovin iloisen kepeä, että en usko minkään teletappilayoutin sitä pelastavan...

Piristysruiske.

2010-02-10T08:47:00.000-08:00

Nyt alkaa jo tuntua siltä, ettei mulla ole kaikki asiat hyvin. Mielialat heittää niin kärrynpyörää, että välilä tulee ihan fyysisesti paha olo. Mulle on jo kehittyny tarve päästä piiloon ja itkeä mieli puhtaaksi. Vielä vaan en ole löytäny oikeata hetkeä enkä piiloa moisen toimenpiteen suorittamiseen. Tekis mieli huutaa ja raivota, saada oma tahto läpi ja tuoda omat mielipiteet esille. En vaan kykene edes tuohon viimeiseen kohtaan, koska pelkään purskahtavani itkuun.

Juho oli meillä viikonlopun ja se aika oli minun pään sisällä yhtä myllerrystä. Olin töissä sekä lauantain että sunnuntain, mutta kuitenki pääsin toisen viereen jo iltapäivästä. Kuitenki jo työpaikalle saapuessa ikävä toista oli ihan mahdoton.
Asiaa ei helpottanu yhtään, että Juho kehu ja imarteli minua kaikenaikaa. Milloin mulla oli seksikäs vartalo, milloin olin kaunis avokki. Jotenki ahisti ihan kauheasti tuomonen, sanoinki jopa siitä, etten ole sinut kroppani kans. Ja sain ihan tosissani purra huulta, etten purskahtanu itkuun sen kainalossa. : /

Huomenna pitäs ajaa Ouluun. Ei yhtään kiihota, etenki ku auto on ihan paskana (se sammuu, kun vaihteen lykkää vapaalle, mikä vaikeuttaa ajoa risteyksissä, nykii, syö bensaa, yms.) ja fiilis ei tosiaankaan ole kohillaan. Mukaan lähtee minun ja sisarusten lisäksi Tyrkky ja joku Kaisan kaveri. Vittu mahtavaa olla vastuussa senki hengestä, kuskin ominaisuudessa.

A little bit testy today?

2010-01-30T05:09:00.000-08:00

Jo eilen ilmassa oli pientä kiukuttelua mutta tämä päivä tuntuu jatkuvan samalla radalla. : ( En tykkää olla kiukkuinen tai kärtyisä, koska sen myötä yhä useampi ja helpompi asia pakkaa epäonnistumaan ja seurauksena yleensä on armoton vitutus. Nyt olen löytäny itestäni myös sen hieman herkemmän, mutta sitäki temperamenttisen kiukuttelijan. Ja tämän kiukuttelijan kohtauksiin liittyy myös itku. Moni varmaan tietää sen, turhauttavan tilanteen, kun asiat ei mene putkeen vaikka kuinka yrittää. Sitte alkaa vituttaa ja itkettää.
Tänään hyvänä esimerkkinä toimi tallin ovi, jonka salpaa en meinannu saada kiinni, koska kovien pakkasten johdosta oven pieleen oli kertyny jäätä. Itku kurkussa runnoin oven kiinni väkivalloin, tuskin varmaan saan sitä enää auki ennen kesää...

Eilistä paransi kuitenki se, että saisin lauantaina nukkua pitkään oman rakkaan kainalossa. Tai niin luulin vielä senki jälkeen, ku Juho oli soittanu ja sanonu, että on tunturissa palokunnan muun miehistön kanssa etsimässä kadonnutta hiihtäjää.
No kello oli puoli kaksi, kun en enää jaksanut istua koneella enkä lukea, vaan päätin suosiolla mennä nukkumaan. Mies sai tulla koska halusi, olin ollu aamun töissä ja se oli ihan tarpeeksi hyvä syy painaa pää tyynyyn. Ei kuitenkaan menny kovin kauaa, kun tunsin jonku kuiskaavan ja suutelevan otsaani. Ehin nukahta uudelleen, ennen ku Juho lopulta tuli sänkyyn ja mie pääsin kainalopaikkaan.

Heräilin pitkin yötä, välilä siihen, että mies narskutti hampaitaan tai kieto käsivarret minun ympärille. Viime yön kohokohta ei ollu se tavanomainen kohokohta, vaan se, että Juho nauro unissaan. Se oli päivän ollu ettimässä jotain mummoa rinteestä ja nyt se nauraa unissaan? No huh huh.
Aamula kello ei ollu vielä edes kymmentä, ku tämän puhelin soi. Arvasin jo, mistä oli kyse ja kaiken vahvisti luurin toisesta päästä kuuluva "kymmenen minuuttia", paska. Kymmenessä minuutissa Juho oli vaatteissa ja ulos ovesta.

Mulla on huomena iltavuoro, jätin Juhole pienimuotosen kirjeen pöydälle ja toivon uutta yökyläilykutsua. Toivon tosiaan, että ne löytää sen hiihtäjän tänään, tai sen mitä siitä raukasta on jäljellä.

Kesätyöfiiliksissä.

2010-01-29T07:20:00.000-08:00

Kerranki elän realistisesti ajoissa ja mietin kouluun hakemista, mahdollisia pääsykokeita ja kesän työtilannetta. Sitte on niitäki ajatuksia, mitä välttelen pelon- ja surun sekaisin tuntein. Jos syksy tuo tullessaan opiskelupaikan samalta paikkakunnalta miehen kans, koittais se yhteenmuutto mikä suoraan sanoen hieman hirvittää minua. Eniten pelkään itteäni ja niitä tuhansia kamalia vikoja ja säröjä jotka Juho tulee minussa vielä ennenpitkään näkemään. Näkeekö se silloin myös, että sormukset ja koko homma oli ihan turhaa?! A p u a. Syksy ja poismuutto tarkottaa luonnollisesti myös luopumista. Luovun kodista, vanhemmista ja siskoista, lemmikeistä, huoneesta... Alotan elämän. Pahinta kuitenki on (, mikä saa minut tuhansien ajattelukertojen jälkeenki itkun partaalle) hevosesta luopuminen. Ihan perseestä. : (

No, kuitenki, minun pitäs nyt yrittää luonnosstella jonkulaista CV:tä ja henkilöesittelyä itestäni, koska isän yllyttämänä soitin läheiseen, isompaan, maailmanlaajuseen firmaan. Joku kaivosfirma kyseessä, jonka toiminnasta mulla ei ole aavistustakaan. Lapissahan on nyt muutama kaivosprojekti meneillään ja jostain syystä isä haluaa minun kyselevän töitä niistä. Samoin, ku se haluaa minun myös hakevan teatterikorkeakouluun.
Kaikki tämä tietenki siinä mielessä, että kaikkea saa kokeilla ja yrittää, minnekään ei ole pakko mennä. "Kokeile huvikses! Sillä asenteella, ettet mene sinne kuitenkaan..." Onko tämä nyt jotain vihjailua siitä, että otan kaiken liian vakavasti. Kaipa se on, koska itken tässä samalla edelleen tuota hevosen menettämistä. Voi vittu...

Tutustuin kuluneella viikolla jo Allianssin tarjoaman nuorisovaihtoon, mutten usko että saisin Juhoa ikimaailmassa mukaani Uuteen-Seelantiin tai Australiaan seku reissaamaan ja tekemään töitä matkakassan kartuttamiseksi. No, ei sillä että tulevana kesänä minnekään ehtisinkään, ehkä sitä seuraavana...
Tänään sitte mietin kesää ja sitä, kuinka kipeästi tulen rahaa tarvitsemaan. Tuleva tili on mitättömän pieni, säästössä mulla on tällä hetkellä noin 1500€ mutta eihän se mihinkään riitä. Koska kesä hotellilla on hiljainen, en tiedä tarvitaanko minua, onko töitä. Siksipä kysyin myös siivouksen puolelta hommaa ja jos vaan mahdollista, alan tehdä hotellilla kahta työtä. - Ellei kaivosbisnes värvää minua riveihinsä.

Kotona kaikki rauhallista, äiti tosin on alkanu ottaa minua päähän. Se vaan urputtaa mulle nuorimmasta siskostani Miiasta, josta on nyt paljastunu muutama juttu.

1. Muutama viikko sitte sen kaveri Oulusta oli meilä kylässä. No, nämä valvo yöt ja nukku päivät. Jo yksistään tämä oli äitistä kamalaa. Sitte tytöt kärähti juopottelusta, kun yöllä oli lähetty jonneki seikkailemaan (=juomaan kaljaa, lonkkua, mitä ikinä, ulos pakkaseen) ja nyt on sitte paljastunu että nämä oli myös napsinu unilääkkeitä.
2. En tiiä enää, mitä uskoa Miian tilanteesta, mitä tämä nyt on? Voiko sitä sanoa masennukseksi, jos toinen ei edes yritä toipua ja käyttäytyä? Viiltely paljastu, ensin mulle, nyt siitä tietää kai koko perhe. Minun oloa helpotti älyttömästi, mutta äitin reaktio on vaan niin ärsyttävä. Se suhtautuu tähän jotenki syyttävästi.
3. Miian tilanne romahti, ku paras kaveri muutti pois. Yritin selittää pikkusiskolle, että tämä tilanne olis tullu ennemmin tai myöhemmin. Eihän se hyvä ystävä ole kuollu vaikka asuuki muutaman sadan kilometrin päässä. Ei sitä voi loppu elämää yhessä viettää, jos ollaan vaan kavereita. Koulussa menee huonosti, läksyjä ei tehä, mikään ei kiinnosta, koira on jääny huomiotta, ei ole sitä bestistäkään enää...

Nyt Miia käy mielenterveystoimistolla juttelemassa, mikä on hyvä juttu. Tosin äitiä huolettaa, että puhuuko se nyt totta siellä. Voi taivas.

Lävistyskoruja ja hammassärkyä.

2010-01-25T08:45:00.000-08:00

Multahan poistettiin tuo toinen viisaudenhammas reilu viikko sitte. No, nyt tuo toinen puoli on alkanu temppuilla. Olen surutta kiskonu viikonlopun yli yliannostuksia Burana 800mg noin kolmen tunnin välein. Tänään sitte soitin kylän hammashoitolaan ja sainki ajan puolilta päivin. Töiden jälkeen kaahasin paikalle ja sain ikäväkseni kuulla, etten saa uutta aikaa vaan joudun nyt kitkuttamaan sinne ens kuun lopulle. Jotain ne kuitenki teki tuolle hampaalle, keittosuolaa ja kortisonia. Sain sitte vielä reseptin antibiooteille ja lisää buranaa.
Mietin tässä jo yksityiselle lähtöä, sillä en halua mitään aivokalvontulehdusta seurauksena huonosti hoidetusta, säälittävästä viisaudenhampaasta. Ja mulla on ens kuun alkuun sen verran kovat suunnitelmat, etten silloin enää haluais kiskoa kilpaa buranaa ja penisiliiniä nassuun. Katotaan nyt, jos tämä ei keskiviikkoon mennessä ole helpottanu, sain luvan ottaa uudelleen yhteyttä. - Mahtavaa.

Ens kuussa siis tarkotus lähteä Oulun suunnile Tyrkyn ja siskosteni kans. Kaisa alias Blondi menee kampaajalle wanhojen tansseja ajatellen, Miia taas lähtee mukaan tuulettumaan. Me Tyrkyn kanssa mennään uusien tuttavuuksien luokse: Käytiin kesälä Qstockissa ja pääsin tutustumaan homopariskuntaan, joista toinen selvisikin serkukseni. : D Serkkuni puoliso puolestaan on Tyrkyn serkku. Aika jännää, etenki ku lasketaan että me ollaan Tyrkyn kans joitain... viidensiä serkuksia? No huh.
Kuitenki, tiedossa on muutama baari ja tämän pariskunnan tietäen jotin hullua. Jaiks. : ) En malttais oottaa, enkä tosiaankaan kaipaa mitään pilaamaan tätä.

Tänään tuliki tili, tilasin saman tien muutamat lävistyskorut piercingistä (mukaanlukien se häivekoru, muistinpas!). Ja keksin samalla, että jos en muuta keksi, niin annan Tyrkyle 20-vuotissynttärilahjaksi lahjakortin kyseiseen puljuun.

Toistaiseksi kotirintamalla kaikki vakaata. Miia tänään vähän raivos, ei, vaan keskusteli äitin kans siitä, ku isä oli ottanu yhteyttä sen luokanvalvojaan ja varannu näin Miiale ajan koulukuraattorille. Puhuin isän kans tässä yks päivä Miiasta, siitä miten se on viime aikoina ollu masentunu ja kärtynen. Viiltelystä en maininnu mitään. Isä oli kuitenki huomannu sen jo aikasemmin ja ollu jo ennestään yhteydessä luokanvalvojaan. Huonoja arvosanoja, rauhattomuutta, sitä se kuulema on koko yläaste.

En voi ymmärtää, miten rehtorit ja apulaisrehtorit on niin sokeita tälle kaikelle. Hoetaan vaan, että kaikki on hyvin vaikka kaikki on koko ajan menossa huonompaan suuntaan.
Tälläkään paikkakunnalla ei olla vältytty noilta ammuskelu-uhkauksilta. On koulukiusaamista ja tappeluita, tupakkaa ja viinaa... Ja nuo hullut ovat silti yhdistämässä ylä- ja ala-astessa sekä lopettamassa pieniä kyläkouluja. Minne on hyvinny ne minun lapsuuden hyvät ajat?!

At laast....

2010-01-21T01:33:00.001-08:00

Juho: Mie rakastan sinua. En ole koskaan rakastanu kethään näin.

At last, my love has come along
My lonely days are over

Etta James - At last

Parhaimmat ajatukseni.

2010-01-18T00:27:00.004-08:00

Olen muutaman postauksen kirjottanu toiseen osotteeseen, innostuin tekemään sinne tunnukset ihan kokeilumielessä ja nyt sinne tuntuu mielekkäämmältä kirjoittaa. Katotaan kuitenki vielä, vaihdanko bloggeria mihinkään.

Click.

Paha olla.

2010-01-18T00:27:00.003-08:00

Olen viime aikoina itkeny enemmän, ku koskaan aikasemmin. Syy ei ole se, etteikö minua olis itkettäny ja olisin halunu märsätä silmät päästäni, mutta en vain ole kehanu. Menen ihan kamalan näköseksi, itkinpä vähän tai vielä vähän enemmän. Jo muutama kyynel saa nenän punaseksi ja silmät verestämään. Uskon, että Juho jättää minut viimeistään siinä vaiheessa, ku se näkee minun itkevän.

Eilen surin taas vähän kaikkea. Hevosen lähestyvää menetystä, siskon ongelmia ja omaa pahaa oloani. Tämä kaikki tapahtui siis tallissa käynnin yhteydessä ja lopuksi hiippailin sisään ja menin suoraan nukkumaan naamaani piilotellen.
Tänään heräsin ennen kymmentä ja nyt olis tarkotus mennä syömään. Kävin vähän penkomassa siskon huonetta ja löysinki sieltä yhden keittiöveitsen ja takavarikoin myös isän joululahjaksi antaman puukon. Ajattelin jatkaa tätä takavarikointilinjaa siihen asti, että keittiöveitset alkaa pysyä paikoillaan.

Apua?

2010-01-18T00:27:00.001-08:00

Nyt on aika hyödytön ja neuvoton olo. Sain eilen todistaa jotain aivan kamalaa näkyä, mitä en ihan heti halua nähdä uudelleen. Sen ajattelemiselta vaan ei voi välttyä.

Nuorimmalla pikkusiskollani Miialla on ollu jo jonkun aikaa aika paha olla. En ole varma, mistä tämä kierre on lähtenyt liikkeelle, mutta sisko on kuitenki joutunu kokemaan sellasia asioita, mitkä on melko vaikeita käsitellä. Nyt puhutaan tuollasesta 14-vuotiaasta, murrosikäsestä tytöstä, joka muuten on luonteeltaan oikein iloinen, reipas ja avoin, ja josta ei ikinä uskois mitään itsetuhoista. Viime keväänä mummo kuoli, se oli koko perheelle kova pala ja viiminen vuosi yhteiseloa tällä kokoonpanolla velotti kyllä meistä jokaista. Tätä ennen sisko menetti lemmikki-vuohensa, mikä ei myöskään ollu mikään helppo juttu sivuuttaa. Lemmikkihiiristä Miia joutu myös luopumaan. Kesällä sitte tuli tieto, että sen paras kaveri muuttais pois. Nämä asiat saattaa kuulostaa aika mitättömiltä, mutta siinä on koko pienen tytön elämä.

No, pyysin tätä mukaan eilen iltatalliin ja siinä sisko sitte uskoutui mulle ja näytti käsivartensa. Hui helvetti niitä jälkiä. Käsivarret oli ikään ku naarmutettu, mutta ne ei ollu vaan naarmuja. Ne oli selviä viiltoja. Melkein purskahin itkuun ja yritin vannottaa Miiaa, ettei tekis tuollasta enää itelleen.
Nyt olen miettiny asiaa yön yli, olen miettiny sitä töissä ja olen aika neuvoton. En halua enää nähä niitä viiltoja. Toisaalta toivoisin, etten olis saanu tietää, olisin saanu jatkaa kulkemista silmät kiini ja elää epätiedossa tietämättäni. Mutta toisaalta olen otettu tästä luottamuksesta ja tietenki haluan auttaa, olla sen luottamuksen veronen ja isosisko. Olen vain aika hukassa… En tiiä mistä tai miten alottaa. Oma huono olo ei koskaan edenny tuohon pisteeseen, että olisin päätyny satuttamaan itteäni. Jotenki vain olin niin aikaansaamaton että elin sen ajan yli.

Tunnen itteni jotenki syylliseksi. Meilä on sentään reilut kuus vuotta ikäeroa, olen kohta parikymppinen. Olenko hemotellu siskon pilalle, antanu sen elää liian mukavassa maailmankuvassa, uskotellu että tämä on parempi paikka kuin mitä se oikeasti onkaan?! Olenko huijannu toista ja aiheuttanu tämän karvaan pettymyksen ja johdattanu itsetuhoiseen käyttäytymiseen?! Miten voin korjata kaiken? Mistä tiedän, kuinka vakava tilanne oikeasti on?

Oln perheessä ainoa, joka oikeasti tietää, missä mennään. Luulisin, eihän Miia välttämättä kerro mulle kaikkea. Miian lisäksi mulla on toinenki pikkusisko, joka on kyllä tehny sitä isosiskolle kuuluvaa kyyläystyötä minunki puolesta. Kaisalta olen kuullu, milloin Miia on kokeillu tupakkaa ja milloin se taas on pummannu sitä kaveriltaan. Kaisa on kiristäny Miia, uhannu kertoa vanhemmille ja sen semmosta. Toisaalta olen onnellinen, että edes Kaisa on pitäny jonkulaista kuria tälle hulivilille.
Tiedän, että Miia on puhunu äitinki kans asiasta, mutta melkeinpä tuloksetta. Äiti on ammatiltaan joku psykiatrinen sairaanhoitaja ja pyrkii joskus huomaamattaanki analysoimaan ihmistä. Se on melkein huomaamatonta, mutta olen kyllä alkanu tiedostaa tämän piirteen huomaamattanikin.
No muttaa mitä voi odottaa äiti-tytär-keskustelulta meidän perheessä? Ei ainakaan sitä ymmärrystä. Mulle henkilökohtasesti ei ole jääny kovin luottamuksellinen kuva noista keskusteluista. Äiti ei vain ole ymmärtäny vaan lähteny tulkitteen asiaa ihan väärästä suunnasta ja sanonu just ne väärät asiat. Murrosikää en enää Miialle jaksa hokea, tässä on jotain muutaki eikä tämä saa mennä enää yhtään pidemmälle.

Tänään töissä mietin asiaa. Ja katoin kelloa vähän väliä, jotenki pelotti ja ajatus Miiasta viiltämässä käsivarttaan, tekemässä jotain pahempaa minun ollessa töissä tuli koko ajan mieleen. Sanoin kyllä Miiale, että mulle se voi aina tulla puhumaan, saa soittaaki jos en ole paikala. Mie haluan auttaa ja olla tukena, minua se ei edes voi häiritä.
Päädyin kuitenki siihen tilapäisratkasuun, että yritän viettää mahollisimman paljon aikaa pikkusiskon kans. Viikolla mennään lasketteleen, vuokrataan leffa ja ostetaan mässyä ja viikonloppuna taas mennään hotellille aamiaiselle.

Kirjotin tästä pätkän foorumille, pakko saada jotain kommenttia ja neuvoja. Meinasin jo soittaa kaverilleni Tyrkylle, jolla on ollu masennusta, mutta en sitte kehannukkaan. Liian henkilökohtasta, me ei olla niin hyvät ystävykset. Enkä haluais levitellä tätä, mutta toisaalta minun täytyy saada puhua jonku kans. Yritän nyt korvata sen puhumisen tällä kirjottamisella, toivottavasti onnistuu.
Vaikuttaakohan tämä enemmän minuun ku siskooni? Teenkö kärpäsestä härkäsen? Viime yönä näin jo untaki niistä käsivarsista…

Vitun kirjakieli.

2010-01-07T07:37:00.000-08:00

Olen nyt ollu kaks päivää töissä ja olen varmaan sairastunu. Töissä on jo muutaman päivänä tapahtunu kaikkea pientä ja outoa. : ) Yksi työkavereistani on innostunut pitämään huolta tiskikoneesta ja pesee sen (sääntöjen mukaisesti!) aina vuoronsa päätteeksi. Kaikkihan eivät suinkaan meidän epäarvoisessa työympäristössä näin tee... Eilen puolestaan taisin nähdä talon keittiömestarin laittamassa päivällistä. No huh huh, tavallisesti äijä nimittäin huutaa ja tärkeilee ala carten puolella osaston mieskokeille, ja matkalla toimistoon talloo päivälliskokin.

Ja nyt sitten se pahin juttu, tai pahimmat: näin tänään huutavia brittilapsia, joiden kanssa jopa vanhemmilla näytti tekevän tiukkaa. Tarkastelin asukkaiden aamiaiskuponkeja ja siitä ohi meni brittiperhe, joiden pieni poika oli oikein lutunen. : ) Se huudahti suomeksi "Kiitos!" ja vilkutti kävellessään isänsä perässä. Ihan sydän suli, kun lapsi oli niin herttanen. : D Kerrassaan pelottavaa, kun en ole mitään lapsirakasta sorttia. Uskon, että Juho on sekoittanut pääni. Ja hormoonini.
Toinen, vähän lievempi juttu on, ettei töissäolo juurikaan nostattanut verenpainettani. Ei vituta läheskään niin paljon, kuin mitä vaikka muutama viikko sitten. Joku virus tuossa talossa nyt jyllää...

Paras juttu: Huomenna tulee isompi tili!

Suhteet poikki.

2010-01-04T14:40:00.000-08:00

Oikeastaan, olen väleissä kaikkien kanssa. Mulla ei ole sellasta paikkaa, johon en voisi mennä "siinä pelossa", että tapaisin sen tyypin, jonka kanssa en tule toimeen. Tulen kyllä aina halutessani toimeen jotenkuten, pinnallisesti. Enää en tosin jaksa edes yrittää miellyttää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa koen olevani niin erinlainen, että miellyttämisenhalultani nolaisin itseni.
Smalltalkia, feikattua kiinnostusta, sitä olen oppinu viimeisen vuoden aikana paljon enemmän, kuin tulen ikinä enää oppimaankaan. Vaikka tutustuminen uusiin työkavereihin tai esimiehiin ei kiinnosta, koen silti hiljaisuuden epämiellyttäväksi: sen, kun keskustelun molemmat osapuolet miettivät, mitä sanoa seuraavaksi. Aivojen raksutuksen voi myös kuulla siinä painostavassa, tukalassa hiljaisuudessa.

Tänään minun päässä kuitenki räjähti teinidraama, jonka äiti aiheutti aloittamalla taas sen tutun "mulla-niin-säälittää-tuo-sinun-hevonen"-keskustelun. En ymmärrä, miksi se jaksaa aina ottaa sen ruttuisen ilmeen ja toistella säälimistään. Ensinnäkään, äiti ei ilmeisesti ole huomannut, että olen skarpannut asian suhteen. Tähän mennessä olen ratsastanut viikottain, lähes aina, kun olen vapaapäivää viettänyt. Olen järjestänyt hoitajan, jos en ole itse päässyt tallissa käymään ja eläin ei koskaan ole joutunut näkemään nälkää tai muuten kärsimään oloistaan.
Kun äiti sitte oli muutamaan kertaan sanonu "säälittää" ja "oikeasti", "oikeasti", "oikeasti", suoraan käskin sen olla hiljaa, söin loppuun ja lähdin talliin.

Tämä kaikki kai alkoi siitä, kun vietin yön Juhon luona ja tulin kotiin vasta iltapäivästä. Totesin vaan, että olipa ihanaa saada nukkua pitkään. BÄNG, siitä se lähti. Mulle on nyt muodostunu tavaksi tuo karsinan perusteellinen siivous, kun joka ottaa päähän. Ensimmäisenä tosin tekee mieli tupakkaa, seuraavaksi alkaa armoton vitutus (johon osasyynä on, ettei ole mitä polttaa), mikä on pakko purkaa johonkin.

Niin monet kerrat olen päättäny, että nyt en enää naura tuon ihmisen jutuille tai puhu sille tyypille yhtään mitään, ellei multa erikseen kysytä. Miksen ikinä osaa pitäytyä päätöksessä? Miksi pitää antaa anteeksi?

Kyllähän sen tietää, että katkeroituminen ja vihan hautominen ei auta ja siinä satuttaa itseään, mutta miksei vaan voi antaa olla. Olla välittämättä, miksi ottaa itseensä ja suuttua jos voi olla välinpitämätön?

Nyt olen jo (ikävä kyllä) sen verran rauhoittunut, ettei kirjottaminen luonnistu, niin kuin se olisi kymmenisen tuntia sitten sujunut. Kaikki paine ja tuntuu tasaantuneen takaisin nukkuvaksi möykyksi sisuskaluihin ja odottaa vaan uutta ärsytystä.

Lupauksia vuodelle 2010.

2010-01-02T09:11:00.000-08:00

Olin aikeissa kirjottaa blogiini sellasen höyryt-pihalle-tyylisen postauksen, mikä olis käsitelly kaikki ne vanhat asiat, joita olen pyörittäny niin pääni sisällä sekä ulkopuolella.
Mulla on muutama asia, joihin tarvin korjauksen. Näiden asioiden eteen ei tarvis ku nähä vähän vaivaa ja olla päättäväväinen, niin voisin taas ruveta lietsomaan uusia vaikeuksia.

a) Aa niin kuin asennevamma. Olipa kyse töistä tai opiskelusta, valitan aina. Koska työttömänä ei ole kivaa eikä töissä ole kivaa, ilman koulua ei ole kivaa mutta enpä mie sielä viihdykään, olen päätelly, että isä oli oikeassa. Hei, olen Heta, olen asennevammainen. Ihmisen mieli on oikeastaan aika tyhmä, tai no, kuka asian mitenki käsittää, en sais yleistää. Mutta sen voin kertoa, että oma mieleni ainaki on aika tyhmä. Kun nyt vain uskottelis itelleen, että "Kylläpä on hauskaa, huomenna töihin!", "Kylläpä tämä kassalla seisominen on kivaa!", "Voi ei, enää viisi tuntia työaikaa!!!" Kyllä se töihinlähtö muutaman kuukauden päästä alkaa olla ratkiriemukasta.

b) Häh? Mikä luottamus? Miksi ihmisiin on niin vaikea luottaa? Olen purkanu tätä bestiksen kaipuuta blogiini, sisaruksiini sekä kuuteen Sex and the City-tuotantokauteen. Silti tuntuu, että ratkean liitoksistani jos en voi puhua ystävilleni. Harmi vaan, etten luota kehenkään niistä niin paljoa, että voisin oikeasti uskoutua asioistani jollekulle kaveripiireissäni. Kaipaan just tuollasta Sinkkis-tyylistä, tiivistä kaveriporukkaa, joissa salaisuuksia ei juurikaan ole.
Toisekseen, olen pyöritelly (lähinnä mielessäni) minun ja Juhon suhdetta. Olen jääny miettimään etenki tuota miehen motivaatiota. Siitä ei ole ku vaivanen vuoden puolikas, ku me vasta tavattiin ja nyt jo ollaan kihloissa. Teinkö oikein, voinko oikeasti luottaa toisen sormuksen omistajaan?

Siinäpä ne nyt pääpiirteittäin oli. Voisin rustata molempiin vielä kymmeniä ala-aiheita ja lisää typeriä otsikoita. Olen kuitenki halukas alottamaan uuden vuoden tyhjennetyillä aivoilla ja jos nyt alan käsitellä noita asioita syvällisemmin, mitä tapahtuu...?

Pakko vielä selventää, etten ole nähny helluani reiluun viikkoon, eli eikö tämä kauheiden ajatusten ryöppy ole ihan ymmärrettävä? Olen ollu niin paljon töissä ja toinen osapuoli hengaa vanhempiensa luona, joten ei mitään mahollisuutta että oltais esim. vietetty vuodenvaihde yhessä. Toisaalta, olen niin väsynyki, että varmaan vaan kärtyisin sille. Nyt se vaihe on kyllä menossa ohi ja nauran vaan kaikelle, silmät verestäen.
Ihanaa, huomena vaan seittemän ja puolen tunnin päivä ja mahollisesti yö Juhon kainalossa.

Uudenvuodenlupaus nro. 1 - Alan harrastaa liikuntaa. Ilmottaudutaan äitin ja Blondin kans zumba-kurssile. : D Sen lisäksi alan myös hyödyntää työpaikan kuntosalia ja ratsastaa enemmän.

Uudenvuodenlupaus nro. 2 - Kirjotan blogiani tästä eteenpäin nätisti kirjakielellä.

Tarkennusta.

2009-12-26T08:30:00.000-08:00

Mulle oli jostain jääny sellanen mielikuva, että miehet viivyttelee kosintaa viimiseen saakka. Harva haluaa avioliittoon alle kolmekymppisenä, sillä pitäähän nuoruuden poikamiesvuosista ottaa kaikki ilo irti. Silti, vielä senki jälkeen, kaiken sen hulluttelun ja sinkkuilun jälkeen avioliitto koetaan taakkana. Kotona oottaaki kylmän kaljan siasta jääkaapin eessä pönöttävä pirttihirmu, joka soittaa heti perään ku ovesta poistut.

No, se oliki minun mieleeni kärjistämä ääripää. Mutta en silti voi olla vähän kummastelematta, että miten tuo Juho loppujen lopuksi oli niin innokas menemään kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Tein pientä tutkimustyötä ja otin selvää, milloin nämä vanhemmat pariskunnat on sormuksia vaihtaneet. Äitilä ja isälä siihen meni neljä vuotta...

Keskiviikkona pääsin töistä melko varhain, kahen kieppeillä. Meän oli tarkotus lähteä naapurikuntaan hakeen sormuksia saman tien, ku multa loppu päivä. Kaikki meni melkein suunnitelmien mukaan, pienet auto-ongelmat vähän hiasti, mutta ehittiin kultasepän liikkeeseen ennen sen sulkemista. Valittiin kauniit, yksinkertaset, kultaset sormukset, jotka Juho herrasmiehenä halus välttämättä maksaa pienistä päivärahoistaan. Yritin ehottaa, että ostetaan sormukset toinen toisillemme, mutta eipä kelvannu koska mie olin kuulema sen ansainnu.

Torstai-aamuna mie aloin heti pakata ja suunnitella päivää. Meän piti paljastaa tämä huikea uutinen iltapäivästä, ennen lähtöä sinne Juhon porukoiden hirvikämpäle. Lähin ratsastaan, mutta eipä menny kauaakaan, ku Juho tuli minua hättyyttään, että äiti on lähössä kylile.
Ku pääsin sisäle, sielä oottiki ikävä yllätys: jokasessa pienessä kylässähän on se yks juorukello, joka kiertää kaikki paikat läpi ja levittää sanan tehokkaammin ko rotta ruttoa. Ku se sitte maltto lähteä, äiti oli eteisessä kiskomassa takkia päälleen ja isä ties missä.

Sellasta kliseistä, kaunista kohtausta ei meän paljastuksele suotu, vaan se piti kertoa heti ku pieniki tilanne tuli. "Meilä olis Juhon kans pieni uutinen, me olhaan menty kihloihin." Ja siinä se. Äiti vähän häkelty, en ees muista koko tilannetta koska olin iteki niin häkeltyny ja jännitin sikana. Siinä sitte, ku äiti kysy sormuksista, niin kaivettiin ne esiin ja vaihettiin spontaanisti siinä eteisessä. Ku survoin rengasta Juhon sormeen, isäki tuli paikale ulkohommistansa. Sen reaktio oli kyllä aika tasapaksu. Ootin jonkulaista vittuilua, naureskelua, mutta... Se vaan kysy Juholta, että onko tämä nyt ihan varma ja että onnea valitsemallaan tiellä.

Keskelä korpea, Juhon porukoitten mökilä reaktio oli ""aavistuksen"" voimakkaampi. Ku me päästiin ovesta sisään, Juhon äiti ryntäs halaamaan minua ja sano vaan, että kyllä mie miniäksi kelpaan. Siinä anoppia halatessa, yks Juhon siskoista ilmeisesti huomas sormuksen ja alko huutaa ku syötävä. Sitte se pomppas mulle kaulaan, huusi ja rutisti. Muutaman väkevän nauttinu anoppi purskahti itkuun ja tuli uudelleen halaamaan, ku ei ollu ensimmäiselä kertaa sormusta huomannu. Halailin kaikki Juhon siskot läpi. Tyrkkyki itki, lisää haleja, onnitteluja ja jopa Juhon siskonlapset kävi minuaki halailemassa.

Ku lähin mieheni perässä hakeen tavaroita autosta, törmäsin tämän isään, joka myös oli pikkusen iloliemissä. Seki kyynelehti ja halaili. Sisällä otettiin onnittelumaljat (=pahvimukista kamalan makusta konjakkia) ja lapsenlapsilla ei kuulema ollu vielä kiirettä. : )
Pian siitä sitte lähettiinki akkaporukalla saunaan, puheenaiheet nyt oli mitä oli, aina kihlajaislahjasta ja naisellisista kurveista seksi- ja työelämään.

Fiilis oli kyllä tosi kotoisa, jos tuossa porukassa ei tunne olevansa tervetullut, niin ei sitte missään. Ilta huipentu joulupukin vierailuun (=känninen appiukko, joka kävi minuaki puristelemassa, hyi), syömiseen ja lahjoihin. En oottanu mitään lahjoja, mutta sain silti kaksi kappaletta Iittalan tuikkukuppeja.

Oikein mukava, erilainen joulu. : ) Ens joulu ollaan kuulema täälä päin, jaiks.

24/12/2009

2009-12-25T13:16:00.000-08:00

Jos mulle oltais viime vuonna ennustettu, että miten vietän seuraavan jouluni, olisin varmaan kastellu itteni ja nauranu vielä uutena vuotenaki. Kuten blogissani varmaan yks päivä kirjotinki, Juho hieman kierrellen ehotti kihloja. Onhan se siitä vihjaillu, sen kaverit on kyselly ja samoin sukulaiset ja taispa se herra itekki olla aika ajatuksen lumoissa...

Nimittäin, yks ilta ennen nukkumaanmenoa käytiin seuraavanlainen keskustelu...
Juho: Joo, nyt mie tiän mitä ostan sulle joululahjaksi...
Heta: Ahaa. No mitä?
Juho: Semmosen pienen, pyöreän...
Heta: Nuila sanoila äiti kuvailee itteään. (Arvasin mitä se meinas, veti aika hiljaseksi.)
Juho: ... ja siinä on reikä keskelä.

Eli nyt meilä molemmilla pyörii vasemmassa nimettömässä kultanen rengas.

Etsin itseäni ulkoasun muodossa.

2009-12-18T00:10:00.001-08:00

Jotenki se liian musta ulkoasu sai minut vielä masentuneemmaksi. Heitin kehiin vähän romantiikkaa ja ahh, blogini tuntu saavan ripauksen sitä säälittävää sinkkunaisen yksinäisyyttä. Tosin en ole sinkku, joten oliskohan se sitteki sitä poikakaveri-ihkutusta?

Tästä piti tulla ihan muutaman sanan maininta uudesta olemuksesta, mutta kerrotaan nyt vielä sen verran, että olen tänä aamuna heränny viideltä koristelemaan isän synttärikakkua yhessä Blondin kans, joka puolestaan oli yöllä kömpiny minun viereen nukkumaan.

Uuden parisänkyni plussat...
- siihen mahtuu kumppanin kans oikein mukavasti.
- siihen mahtuu mukavasti myös ilman kumppania.
- sängyssä ei voi olla liikaa tyynyjä!
- se ei nitise eikä natise.

... ja miinukset:
- se houkuttaa myös ulkopuolisia.
- sängystä ei malta nousta ajoissa.

Nyt olen yksin kotona, valmistaudun ratsastusretkele, toisin ko suunnittelin, en tosiaankaan ole nukkunu paljoa näillä vapaapäivillä. : ( Toissayön olin miekkosen luona ja sielä unirytmi saa aina kolauksen, ku pitää valvoa aamuyöhön ja nukkua iltapäivään. Ihanaa, mutta ei yhtään hyvä juttu.

Lähen nyt ihannoimaan tuota pakkaskeliä, vasten tahtoani.

"I look like a shit today, how nice."

2009-12-16T06:53:00.000-08:00

Tässä joulunajassa piilee kyllä joku kirous, nimittäin viime vuonna ko myöhästyin töistä, se oli muistaakseni tätä samaa aikaa. Ellei jo tammikuuta. No kuitenki, kuljin vittuuntuneena töissä, pääosin aamuvuorossa ja sitte yks päivä se vaan tapahtu: Nukuin onneni ohi, myöhästyin töistä.

Tällä kertaa syy oli se, että tekstailin Juhon kans illala ja unohin laittaa herätyskellon päälle. Olin innoissani menossa nukkumaan, koska olin kerranki malttanu tehä sen just oikeaan aikaan. Kello ei ollu vielä edes kymmentä, mutta unen saa loppujen lopuksi aika helposti, jos on pitkään joutunu heräämään 05:00.
Heräsin aamula siihen, ko puhelin soi. Ensin hiljensin sen, koska en tuntenu numeroa ja aattelin soittajan olevan joku kuppanen työkaveri joka haluaa, että otan sen matkan varrelta kyytiin. Vastasin kuitenki ja samaan aikaan alitajunta käsitteli nähtyä kellonaikaa. Puhelu oli keittiöstä, kokki soittaa ja kysyy, mihin olen jääny.
No, kello oli vartin yli seittemän ko olin työvaatteissa, ilman meikkiä, tukka lättänässä ja viimeistelemässä ruokasalia aamiaiskuntoon. Töissä oli uus työntekijä, jolle minun olis pitäny ettiä työvaatteet ja vähän esitellä paikkoja. No, onneksi kokki oli se sama vanha hyvä tyyppi, joka oli sitte hoitanu minunki hommia...

Noloa ja ihan kamalaa. En edes ehtiny harjata hampaita, meikkaamisesta ei tietoakaan. Asiakkaitten pitäis ehottomasti saaha jotain hyvitystä, että tarjoilija näyttää kauhealta. Ruokahalu ja kaikkihan siinä katoaa, ko kassala seisovan tarjoilijan finnit suorastaan tuijottaa sinua eikä se mokoma osaa edes antaa oikeita vaihtorahoja. Tippiä ei sitte kyllä jätetä.
Joo, no ehkä vähän liiottelin. Meän keittiöstä löytyy pari sellasta kokkia, jotka mielellään vähän flirttailevat ja näistä kahdesta toinen on jopa suoraan ehotellu mulle. Tai no, se ehottelee varmasti ihan kaikile. : D Vaikka olenki onnellisesti pariuhteessa, pieni työpaikkaflirtti piristää aina. Mihinkään se ei tietenkään johda, koska kumpikaan kokeista ei ole niin kuumottava ja hyvännäkönen ko oma palomieheni.
Luulisin flirttailun hiljenevän hetkeksi. Olin onneksi napannu meikkipussin matkaan, sieltä löyty sentään kulmakynä ja meikkivoide. Tilaisuuden tullen kävin vähän ehostautumassa, mutta jotenki se ei tuntunu auttavan senkään vertaa.

Sanoin siskole, Blondile, että käskee isän käymään aamutallin, ko ite en sattuneesta syystä kerkiä. Saa arvata kahesti, oliko se mitään sanonu. Olin kaataa seinät, ko kotia tullessa kuulin, ettei kukaan ole käyny tallissa sitte eilisen. Ja kello oli sentään melkein neljä. - Ihan ko en jo muutenki vihais itteäni tarpeeksi. Miten en ollu älyny vaikka soittaa isäle?! Mistä lähin on kannattanu luottaa siskoon? Ei mistään.

Nyt olen kotiutunu kivasti, kamala päänsärky, muutama kuppi kuumaa teetä ja auto roikassa. Täälä on pakkasta lähemmäs kolmekymmentä astetta, olen menossa neljän tunnin päästä Juhon tykö. Nappasin äsken jo kasisatasen buranan ja nyt olis tarkotus mennä huiliin sohvalle ja kattoa Sex and the Cityä niin pitkälle, kunnes uni tulee.
Mulla on nyt kaks päivää vapaata, toivottavasti tämä pakkanen kestää loppuviikon, niin saan siitä hyvän syyn olla ratsastamatta, menemättä muutenkaan ulos ja vaan nukkua.

Tässä hengaan, ko en muuta voi.

2009-11-28T02:19:00.000-08:00

Heräsin reilu tunti sitte kauheassa päänsäryssä ja morkkiksessa, että tuli nukuttua niinki pitkään, ku puoli yhteentoista. Laitoin Juhole viestiä, tiedustelin illan ohjelmaa (luvassa palolaitoksen pikkujoulut) ja raahauduin talliin. Blondi oli lähteny jo viideksi töihin ja Punapää nukkuu edelleen. Isä lähti tunti sitte yllättävän hyväntuulisena joitain kavereitaan vastaan lentokentäle. Se oli lähes liian hyväntuulinen, eli jos nyt aurinko paistaa kauniina ja kirkkaana, niin horisontissa näkyyki sellanen myrsky että oksat pois.

Eilen oli hyvä päivä. Olin onnellinen, vaikka hammaslääkäri ilmotti, että viisaudenhampaani ovat puoliksi esillä ja ne täytyy repiä pois tammikuussa viimeistään. Olin onnellinen, ko sain käyä Juhon tykönä nukkumassa, eli ns. herättämässä sen. Olin onnellinen, koska me laitettiin yhteinen lahja äitile: vuohi toisenlainenlahja.fi'stä. Olin myös onnellinen, että olin pystyny lainaamaan Juholle vähän rahaa, että se sai laskunsa maksettua ja näin ollen sen liittymä pysyy auki.

Minusta on tosin alkanu tuntua siltä, että jossaki tuola sisuksissa ei ole kaikki hyvin. Että minun mieli on jotenki nyrjähtäny... Ehkä se johtuu e-pillereistä tai siitä, että olen asunu liian kauan kotona. Huutaminen on vähentyny, mutta nykyään melkein nautin siitä, että saan olla eri mieltä ja ottaa yhteen jonku kanssa. Isä on minun lemppari vastus, koska olen oppinu sanomaan takasi. Kuulostan varmasti entistä lapsellisemmalta ja joltain säälittävältä anggst-viiltelen-itteeni-äiskän-luottokortilla-teiniltä, jolla kaikki on oikeasti hyvin, mutta joka silti valittaa ja kerjää huomiota.

Siksi ihmettelenki, miten Juho voi haluta olla minun kans. Se lähes seittemän vuoden ikäero on lakannu häiritsemästä niin pahasti, mutta välilä nolottaa se oma pentumaisuus. Ja se, että asun kotona, se että mulle jää enemmän rahaa käytettäväksi, ku ei tarvi maksaa vuokraa tai sähkölaskuja.
Näin paikallislehessä ilmotuksen vuokrakämpistä tuossa kirkonkylän alueella. Nappasin sen talteen, että jos joskus vielä joudun tappeleen hevosesta tai mistä tahansa muusta, niin onpahan ainaki yks numero, mistä kysyä uutta asuntoa.

In lööv.

2009-11-26T09:43:00.000-08:00

Juho: Rakastan sinua. : )
Heta: Oikeasti?
Juho: Koko sydämmellä.
Heta: Aikusten oikeasti?
Juho: Aikusten oikeasti ja paljon.
Heta: Mieki rakastan sinua. Enemmän ko ikinä arvaatkaan.
Juho: Uskon sen, en olisi ehdottanut kihloja jos en sinua niin valtavasti rakastaisi.
Heta: Tuo pyyhkäs pois viimisetki epäilykset. Oli pakko fiilistellä hetki nuita sinun viestejä. : ) Solet ihana.
Juho: Mien ole epäilly hetkeäkään, kerkesin jo hieman säikähtää. : )
Heta: Älä säikähä. Itteäni mie epäilen, mien halua että tulet pettymhään minun kans... Sie olet mulle niin tärkeä ja rakas.

Ja nyt mie itken. En tiä minkä takia. Menkat alko, kaikessa runsaudessaan, kipuineen ja ilmeisesti myös tunteiluineen.

Hei, olen Heta ja kirjotan tätä blogia.

2009-11-22T07:34:00.000-08:00

Hei, olen Heta ja kirjotan tätä blogia silloin ko muistan tai laiskuueltani kehtaan. Viime aikoina on ollu mielessä niin paljon kaikkea muuta, että netti on jääny totaalisesti toptenin ulkopuolele.

Olen töissä tunturihotellilla. Nyt alkaa tuntua jo siltä, ettei tämä työelämä ole minun juttu. En jaksa epäsäännöllisiä työpäiviä, en millään vittis tutustua uusiin työkavereihin saati antaa hyvää kuvaa ensikohtaamisella. Ikävöin opiskelussa sitä, ku tiesi aina milloin pääsee viihteelle. Perjantaina saatto lähteä baariin, koska lauantai-aamuna ei tosiaankaan tarvinu nousta viideltä kattamaan aamiaista sadalle hengelle. Olipa kyseessä syys-, talvi- tai kesäloma, niin se anto aina voimaa kitkuttaa läpi muutama äidinkielen kurssi.
Työkaverit saa potkuja ja uutta, osin epämiellyttävää porukkaa tulee lisää. Uuet esimiehet palkkaa kaltasiaan mulkkuja erilaisiksi vastaaviksi ja päälliköiksi. Ja kemiat kohtaa harvojen työkavereiden kans, mikä korostaa entisestään sitä, että taidan tosiaan olla friikki.

En ole pitäny itteäni outona sitte kasiluokan, mutta tottapa tuo näyttää olevan. Onneksi olen löytäny melkein yhtä friikin miehen, jolle annan kunniallisesti nimen tässä postauksessa. Olen aivan rakastunut, totaalisen riippuvainen herrasta, joka on puhunut arasti kosinnasta. Olen kuitenki aika arka asian suhteen, me ko ei olla seukattu vielä ees töyttä puolta vuotta. Toisaalta mulla ei olis mitään yhteistä tulevaisuutta vastaan, missä olenki sössiny jo aika mukavasti. Olen huomaamattani puhunu mm. tulevasta asunnostani ja vitsaillut sisustuksen kanssa. Ikean reissu kuitenkin pani ajattelemaan, ko Miehen kans katottiin yhtä keittiötä ja mainitsin huonot kokkaustaitoni. "Tuhotaan kattiloita sitte yhessä." Tämä löytö on nimeltään Juho, joka kiinnostu minusta ko olin kaverini tykönä vetämässä juhannuskännejä. Se on minua melkein sen seittemän vuotta vanhempi, mutta ikä ei oikeastaan ole vaikuttanu meän suhteeseen millään laila, vaikka minusta välilä tuntuuki, että olen ihan pentu herraan verrattuna.

Sen verran olen kuitenki kasvanu, että olen alkanu ottaa enemmän vastuuta rahasta, hevosesta ja itestäni. Sain muun muassa puhelinliittymän omaan nimiini, ja tästä johtuen lasku tulee nykysin minun omala nimelä varustettuna.
Kavereita olen nähny viimeksi muutama viikko sitte, ko lähettiin vähän viihteele. Tässä huomatkaa taas vastuullisuuteni, pienestä krapulasta huolimatta menin kello kymmeneksi töihin.

Olen siis taas huomanu, että elämäni on tylsää ja yksitoikkosta. Mutta hei, on se ollu tylsempääki, joten en valita, en ainakaan paljoa! Rasittaa vain tämä tulevaisuuden pohtiminen ja pienet piirit. Haluan opiskelemaan ja pois täältä. Joskus se on tehtävä, haluan sen tapahtuvan nopeasti mutta samaan aikaan haluan vitkutella viimeiseen pisaraan. Se tietää kuitenki niin suurta muutosta, paljon uutta kivaa, mutta myös luopumista ja surua. Ja mikä pahinta, en tiä mitä elämältä haluan ja silti kello käy, aikaa ei ole loputtomiin.

Menipä vakavaksi vaikka tarkotus oli tehä mahollisimman boheemi ja sekalainen postaus.
En tainu nyt ihan onnistua, mutta kokeillaan joskus uuesti...

Hengissä.

2009-10-30T13:18:00.000-07:00

Vihdoinki vapaata! Ai että miten ihanalta tuntuu, ko ei tarvi heti pompata sängystä ko silmät saa auki. Viime aikoina olen ollu niin paljon töissä, tehny 9-10 tunnin päiviä, että melkein unohin että mulla on jossain joku, jonka kainaloon käpertyä ja heppa tallissa oottelemassa. Oikeastaan mitään muuta tällä kirjoittamattomalla aikavälilä ei ole sattunu. Olen taas tapellu isän kans ja itkeny pitkästä aikaa niin kauan, ettei kyyneleitä enää tullu.

Me muka päästiin sopuun tuosta hevoskiistasta. Sopimuksen mukaan hevonen on meilä kevääseen saakka ns. testiajalla, katotaan saanko sen sovitettua arkeeni. Olen yrittäny käyä tallissa mahollisimman usein niin, ettei isän tarvi. Viime vapaapäivänäni kävin ratsastamassa ja nytki oli tarkotus, mutta menkat ajottu nyt niin sopivasti, että tänään ainakaan en kyenny ees ajattelemaan ratsastusta.
No, isä kuitenki kuittailee elukan myymisestä ja kauppaa sitä minun selän takana joka vastaantulijalle, osin vitsinä tietenki. Mikä mulkku mieheksi.

Miehen kanssa nähtiin tänään pitkästä aikaa. Oikeasti aika oli tällä kertaa pitkä, eikä vaan tuntunu siltä. Oli ihanaa, että se eilen halus tulla yöksi, vaikka varottelin omasta kärtysyydestäni ja haluttomuudestani. : ) Se kokos mulle minun Ikean ostokset tosi näppärästi. Nukkusin varmaan jo siinä sängyssä, ellei siitä puuttus osa ja jonka takia me tehdään uus reissu Ikeaan. "Meillä" tarkotan nimenomaan vaan meitä. Siskothan oli heti tukkimassa mukaan, ko tarkotus oli lähteä heti huomena. Sitte ei enää oltukaan varmoja, että miten se myymälä on auki pyhäinpäivänä ja päädyttiin karkaamaan sinne sunnuntaina.
Mulla ei olis ollu mitään sitä vastaan, että Punapää olis lähteny meiän mukaan huomena, Blondi ei pääse työvuoronsa takia mutta jos reissu siirtyy, niin noita tyttäriä ei saa autosta ulos ennen ku Ikean parkkipaikalla. Nyt sitte ku tekstailtiin Miekkosen kans, se totes: "Mie kyllä mieluusti lähtisin sinun kanssa kahden. : )" Ja tätä vastaan mulla ei todellakaan ole mitään. Joten me kai karataan sinne Ikeaan... sunnuntaina? Mahollisimman pian, jotta mie saan sänkyni.

Olen jotenki fiiliksissä eilisestä keskustelusta, mikä me käytiin ennen nukkumaanmenoa. Mies oli käyny työterveystarkastuksessa, missä sen tiedot oli tarkistettu. Hoitaja oli kysyny, että ketkä on sen lähiomaisia, että onko sillä vaimoa. Mies oli vaan vastannu, että se nyt on työnalla, siihen se lisäsi sitte, että ottaa minusta vaimon itelleen. Seassa oli kyllä huumoria, mutta mulle tuo oli aika vahva osotus siitä, että tyyppi on melko tosissaan minun kans. Hieman kyllä pelottaa, että kuinka tosissani itte olen. Voin sanoa rakastavani tuota miestä, mutta kosintaa en vielä haluais miettiäkään.
Päädyin sitte taas pohtimaan meiän ikäeroa, mikä on melkein seittemän vuotta. Mulle perheen perustaminen ja ns. paikoilleen asettuminen ei vielä olis niin ajankohtasta mitä tälle toiselle osapuolelle. Toisaalta ei se mullekaan mikään mahottomuus olis...

Jaahas, ei nyt mennä asioiden edelle. Kasataan nyt ensin se sänky loppuun ja katotaan miten käy.

Itsehillintä koetuksella.

2009-10-07T12:18:00.000-07:00

Ei perkele. Ihan mahoton ikävä Miestä vaikka se just aamula lähti meiltä, ko mie lähin töihin. : ) Onko tämä nyt vastaus tuohon minun rakkaus-filosofointiin? Olenko rakastunu, tältäkö se tuntuu?
Haluaisin niin kovasti elää eilisen illan uudelleen, päästä koskemaan toista, halaamaan ja suutelemaan. Olis ihanaa vaan lojua toisen vieressä, tuntea että se on siinä... Nyt se reilun viikon tauko tässä 'tapailussa' näkyy, ja tuntuu.

Ihanan ärsyttävää. Vituttaa että on töitä.

Uudistusta!

2009-10-05T11:06:00.000-07:00

ARGH! Viikkoon nähny parisuhteen toista osapuolta, se raastava ikävä on menny jo ohi ihan samaanlaihin ku karkkilakossa: ensin tekee simona mieli karkkia, mutta ku sitä ei saa, niin eipä enää pahemmin edes tee mieli vaikka... Joo, ei siitä sen enempää. : )

Eilen sitte päästiin käymään iki-ihanassa Ikeassa. Kierrettiin se kahdesti, mukaan tarttu tavallisten kynttilöiden ja muun pikku tilpehöörin lisäksi uus sohva ylökerran olohuoneeseen, siskon valitsemat tyynyt ja nojatuoli. Mie tein kans aika reippaita hankintoja: uus sänky patjoineen sekä sitte tv-tasoksi suunniteltu sellanen... No, taso.
Siitä kauppakeskuksesta sitte tuli koottua muutama säkki vaatteita, että eiköhän uus shoppailukerta ole sitte vasta kevään puolela. Aika hyvin tuollanen reissu polttaa rahaa, mutta olihan sitä säästeltyki tuomosta varten. : )

No tänään sitte kävin Blondin kans kattomassa värivaihtoehtoja ja tapetteja tuonne minun huoneeseen. Se pitää rempata, olin mie sielä tai en, koska ne seinät on minun heppahöperö-aikojen jäljiltä ihan kamalan näköset: on nastanreikiä ja sinitarrajälkiä.
Isältä en ole pyytämässä apua, ainoastaan tarvikkeita. Boordinauhat on jo revitty alas, tavaraa on roudattu pois... Nyt vaan sitte hiotaan, laastia ja maalit. Tuo seinien tasotus laastilla hieman pelottaa, mutta no, se olkoon sen ajan murhe.

Huomena pyörähdän viemässä Tyrkyle lävistyskorun ja jos sitä Miestäki näkis...

I'm not dead, yet...

2009-10-01T00:47:00.000-07:00

Ah ihanaa, ennen ko edes ehin alottaa vanhojen sotkujen selvittämisen, syntyy jo uusia. Tämä päivä ei lupaa hyvää.

Voisin kai sanoa, että kaikki alko kaatua niskaan noin viikko sitte perjantaina, jolloin olin ensin ollu kevyet 12 tuntia töissä tehtyäni tuplavuoron ja ilta päätty siihen, että oksensin paikallisen baarin vessassa Miehen ootellessa oven takana. - Hyvin noloa, sen voin varmuudella kertoa.
Siitä sitte alkoki flunssakierre, jonka takia kävin eilen vastaanotolla mittauttamassa tulehusarvoni ja sitte lääkäri ihaili röntgenkuvaa keuhkoistani 24 tuuman näytöltään. Sain sairaslomaa tämän viikon loppuun, mikä ei jostain syytä kovin mieltä lämmitä. Vuoroja menee, jää tienaamatta enkä jaksais olla kotonakaan. Mutta hei, minkäs teet.

Nyt täälä onki erityisen kamalaa. En tule juttuun isän kans, enkä sen koomin Blondinkaan kans äskeisen välikohtauksen takia. Miksi maailma ei vaan päästäis minua tuskistaan, vai pitääkö kaikki tehä nykyään oman käden kautta?! Oikeasti yllättävää, että se ajatus on silloin tällöin ironisesti käyny mielessä.
Eilen nuorin siskoistani tuli koulusta ja sano, että joku luokkakaveri oli sanonu toiselle: "Hei, tuon punatukkasen tytön isä on myymäsä niiden hevosta." Tälle Punapäälle oli tietenki tullu asiasta aika paha mieli, mutta sillä hetkelä toivoin ite olevani koululainen; ainaki olisin kuullu asiasta! Mulle ei ole puhuttu mitään, ei edes mainittu. Äidin mukaan tämä on taas näitä isän vallankäyttömielijohteita. Ku sillä ei mene hyvin, se sotkee vähän kuvioita niin ettei kellään mene kohta hyvin. En ihan totta enää tiiä, kauanko jaksan tämmöstä.
Eilen sain itkuraivarin, siivosin suutuspäissäni koko tallin sen kummemmin ajattelemattakaan mitään sydänlihaksentulehtusmivaaraa. Ihan ko mulle niin hyvä tuuri sattus, että sydänki ottais ja tulehtus. Voi vittu. Kuitenki harkittin jo kirkonkyläle muuttamista, onhan sielä muutama tyhjä luukku. Hevosen osalta voisin ottaa yhteyttä niihin muutamaan talliin, mitä tuolta suunnalta nyt löytyy.
Fakta on kuitenki fakta, heppa on isän, se voi tehä sille mitä haluaa. Mutta muistaakseni siinä kauppakirjassa oli joku sopimus kasvattajan kans, eli se ei voi noin vaan myydä sitä kelle tahansa vastaantulijalle.

No, äsken Blondi kävi ärsyttämään. Tuli tivaamaan multa rahaa lainaan, ku olin sille jo valmiiksi parikymppiä auki. Tosin nyt seki on hoidettu ja on varma, etten puhu tuollekaan ennen iltapäivää.

Miestä en ole nähny kohta viikkoon, menkkojen pitäis alkaa, menis nyt tämä flunssa edes ohi, ...

Oh fuck, I'm still not dead.

Ps. Eilen sain viestin: "Rakastan sinua. : )" Ehkä se antaa vähän aurinkoa tälle risukasalle.

So fucking what, I'm young, get over it!

2009-09-12T12:18:00.000-07:00

Eilinen oli kyllä mitä kamalin päivä. Mulla oli töitä aamu kahdeksasta neljään, ja vaikkei kyse ollu mistään aamuvuorosta, olin silti ihan puhki iltapäivään mennessä. Sain onnittelutekstareita pitkin päivää ja siinä me sitte Tyrkyn kanssa päätettiinki, että illala mennään kirkonkylän baariin. Mies ei aluksi ollu menossa mukana alkuunkaan, ei se kuulema ollu juomatuulella.
Kotimatkala poikkesin kauppaan ostamaan vähän tupakkaa, koska mulla on se paha tapa poltella pienessä sievässä. Mutta koska päivä oli ollu niinki vittumainen, en malttanu oottaa iltaan saakka vaan kokeilin selvinpäintupakointia - Mikä ei osottautunu minun jutuksi, ku verensokeri oli matalalla niin huono olohan siinä tuli.

Kotona vähän kärtysin, mistä äiti jaksaa edelleen syyttää e-pillereitä. En ollu kiinnostunu, mitä se halus tarjota niile satunnaisile sukulaisile, jotka tulis käymään kahvila eikä minua jaksanu kiinnostaa minkälaisia tapetteja ne oli Blondin kans katelleet.
Kävin suihkussa ja ehin ottaa tunnin päiväunet, ku Blondi sitte tuliki herättään, että isovanhemmat on tullu käymään. Vitutuskäyrä teki jyrkän nousun heti alkuunsa ko joutu kuunteleen sitä vanhushuumoria ja äitin lässytystä. Hui, ajatuski tekkee pahhaa. : (
Aika nopeasti häivyin tälläämään itteäni ja sain isältä autoa lainaan näin synttärilahjaksi. Piti ehottaa sitäki ihan ite, ko ei se ilmeisesti muuten olis sitä lainanu.

Mieshän asuu vanhemman siskonsa ja tämän kahden lapsen kanssa. No niin, kun paikale pääsin, Mies oli vielä koulutuksessa ja toinen lapsista (yläasteikänen poika) oli hukassa. Ilta alkoki siis varsin lupaavasti, ku yritettiin metsästää tätä nuorta miestä, jonka äiti oli soitellu sen kaverit läpi ja soitti se sitte Miekkoselleki ja käski ajella kylällä kotimatkalla ja kattoa, josko se poika pörräis kavereineen sielä.
Vaan ei löytyny, kuulunu eikä näkyny. Mies tuli kotiin, sain siltä ihan lahjanki ja saunottuaan se lähti taas käymään kylällä.
Sillä aikaa me Tyrkyn kanssa maisteltiin lonkeroa ja käytiin tupakalla, ku tämä karkulainen pyöräili pihaan. Tyrkyn sanottua sille muutama sana poika paineli sisään pyytämään äitiltään anteeksi. Ilmeisesti se oli saanu (taas) selkäänsä parilta kaveriltaan. Mies oli raivona ja huolissaan, mikä minusta on tosi ihailtavaa, tuollanen läheisyys ja huolenpito omistaan. No asia saatiin siinä sitte selviteltyä, samoihin aikoihin paikalle tuli Miehen kaveri (=Tyrkyn eksä) ja maisteltiin hieman viiniä, kuuneltiin musiikkia ja nämä soitteli kitaraa.
Jossain välissä päätettiin sitte lähteä sinne baariinki, missä oli yllättävän paljon porukkaa. Muutama Miehen kaveri tuli heti siihen pörräämään, joista yksi on kipeästi naisen tarpeessa. Osuva lohkasu tälle oliki: "Vittu ku vittu, sinun ei auta nirsoilla." Ja ihan ku se oliskaan nirsoillu, mitä katto sen tuon illan menoa. Se yritti minua, yritti päästä juttusille ja tökki vähän väliä. Onneksi Mies tuli muutamaan otteeseen väliin ja pian tyyppi oli häädetty pöydästä sen sylkäistyä nuuska Miehen kaverin lasiin. Hieno juttu.

Pilkku tuli puoli kolmelta ja me lähettiin Miehen kans saman tien käveleen takasi kämpille, en tiä miksi sillä oli niin kova hoppu. Kuitenki ilta oli ollu varsin mukava. Kävellessä puhuttiin kaikenlaista, kämpillä vielä vähän lisää ennen asettumista. Minun oli tarkotus herätä ennen seitsemää ja lähteä töihin, Mies kuitenki ehdotti etten menisi, mikä kuulosti paremmalta ko hyvältä.
Siinä me sitte oikeastaan puhuttiin kaikesta mahollisesta. Muun muassa siitä, miten me tavattiin, miten pienestä seki oli kiini ja ihmettelin ääneen, miten Mies saatto olla kiinnostunu minusta. "Vaikutit vaan sellaselta persoonalta." Sitte se sano tykkäävänsä kropastani ja tyylistäni, rakastavansa minua.
Jossain vaiheessa Tyrkky eksineen oli tullu takasi, en tiiä tapahtuko niiden välillä sitte mitään, mutta meän välilä luonnollisesti tapahtu.

Aamula laitoin viestiä pomole, että olen hieman kipeä, että en voi tulla töihin. Podin siitä huonoa omatuntoa heti alkuunsa, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Me heräiltiin joskus iltapäivästä. Kiitin lahjasta ja illasta ja lopuksi sain sanottua ihan oma-alotteisesti, että rakastan sitä.

Hikari miesystävineen poikkesi meilä, jonka jälkeen äiti ja isä molemmat hieman moralisoi minua teostani: Linsasin töistä. Sanoin, ettei tule tavaksi mutta sain vain kuulla, miten olisin voinu järjestää ja sopia asiat etukäteen. Niinku olisinki, en vaan tieny että olisin ollu lähössä jonneki sinä iltana. Niin vain kävi. Teki heti mieli karata takasi Miehen kainaloon, tunnen itteni niin lapseksi ja vastuuntunnottomaksi.
Mutta toisaalta, no big deal?! Kaikki lintsaa joskus, mitä väliä jos se jää siihen yhteen kertaan?! Ei se maailma nyt tuohon kaatunu ko työpaikallakaan ei mitään kriisiä aiheutunu. Olen vielä nuori, pitääkö tämän olla niin vakavaa. Vai olenko vaan vastuuntunnoton pummi, ko en ite koe asiaa niin vakavaksi?!

Kuitenki jäi tuo tupakointivaihe päälle, oli pakko käyä tallireissun yhteydessä nurkan takana tupakalla niinkö mikäki teiniääliö. Nyt vasta tekiski mieli ryypätä ja toivoin että Mies pyytäis minut niille yöksi. Toisaalta en tiiä, kehtaanko mennä, ko äiti oli törmäny kaupassa tähän Miehen siskoon ja ilmeisesti valittanu sille minun toimista. Jessus.

Taijan mennä saunaan ja nukkumaan, jotenki väsyttää vaikka heräsin vasta viisi tuntia sitte. Parempi etten nyt ota tätä liian raskaasti. En tee toiste, ku tiiän jo ite, kuinka paljon pahaa oloa saan itelle aikaan. - Tuon sanominen ei helpottanu yhtään, mutta lainaus ylhäältä:

"Podin siitä huonoa omatuntoa heti alkuunsa, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Vapaapäivät lusittu.

2009-09-10T04:35:00.000-07:00

No voi helvetti. Sain toissayönä inspiksen kirjottaa, mutta luonnollisesti koneelle ei päässy koska siinä istu jo joku. Onko järkeä laittaa syksyn kovin reality tv-ohjelma Big Brother menemään nauhalle, koska on niin kova kiire mesettää koulukaverinsa kanssa jonka kuitenki näkee aamulla kouluautossa?! Siis kysynpähän vaan...

Kirjotin sitte muutaman konseptipaperillisen asiaa ja myhäilin itsekseni, ku aattelin pääseväni käyttämään meidän uutta hyvää Samsungin skanneria. Pitäshän se tässä vaiheessa elämää jo tietää, että kaikki missä on Samsungin logo toimii yhtä varmasti ko junan vessa.
- Kyllä, kyllä harmittaa. Katon, jos saan konseptini jossaki vaiheessa blogimerkinnäksi saakka mutta siihen voi mennä aikaa enkä tiiä, kauanko voin säilyttää asiani paperina. Pikkusiskot ei nimittäin aikuistu koskaan, vaan toisten kaappeja on aina mukava kaivella. Mietin kuitenki tuona nimenomaisena iltana, että: "Hmm... Pitäskö ostaa vanha kunnon päiväkirja kaveriksi tälle blogille? Tärkeimmät merkinnäthän olis aina helppo skannata koneelle!" Skannailu ainaki jää pois laskuista heti alkuun... Vittu.

Jaahas, mitäpä nyt sitte kirjottaisin. Olen vähän ärsyyntyny, ylläripylläri, eikä fiilistä yhtään helpota äksyilevä isä, yksinäisyyttään ulvova koira tai tieto lähestyvästä työvuorosta. Huh huh. Jotain iloa kuiten on mulleki suotu tähän kurjuuden keskele, nimittäin menkat loppu viikonlopun aikana enkä malttanu oottaa vaan hyppäsin heti sänkyyn Miehen kans. Mitäpä sitä kaunistelemaan, reilun neljän viikon jälkeen ilman seksiä melkein raiskasin poikaparan. Mitään erinomaista meno ei kuitenkaan ollu, mutta se läheisyydenhaluniki oli niin hillitön ettei muulla juuri ollu väliä.

Ku Miekkonen on tullu yöksi, me ollaan punkattu tuolla mummon vanhassa makuuhuoneessa, missä on parisänky ja jonkinlaista rauhaa. Katto tosin päästää äänet aikahyvin läpi yläkertaan ja päinvastoin, sekä seinät on melko ohuet. Ja sänky... Se natisee aika pahasti. : /
Siksipä uskonki tietäväni syyn isän huonoon tuuleen. Mies oli meilä viime yön ja rehellisesti sanoen nautin seksistä enemmän ku koskaan ennen. Nyt onki vähän sellanen fiilis, että meiän touhut on kuultu. Mitään kommenttia ei tosin ole tullu, mutta kylläpä sen naamasta aika hyvin huomaa.
Sain viime yönä kuulla taas sen "Mie rakastan sinua"-lausahuksen. Käyn aina ihan kuumana, ku se sanoo sen mutta eiliseen asti olin tyytyny vastaamaan "Niin mieki sinua." Viime yönä tuli van todettua: "Niin mieki rakastan sinua." Yks aika merkitäväki sana enemmän, vaikka en oikein vieläkään hahmota, että olenko rakastunu, rakastanko. Mutta ei tuon sanominen ihan väärältäkään tuntunu. Ollaanhan tässä oltu ja tutustuttu jo muutaman kuukauen ajan.

Voi ei, täytän huomena 19 vuotta ja vähän pelottaa, että mitä siitäki mahtaa tulla. Mies aiko tulla käymään, sitte tulee ne muutamat jokavuotiset sukulaiset. Kavereista ei ole kuulunu mitään, mikä tavallaan kyllä harmittaa ihan helvetisti koska muiden syntymäpäivinä ollaan yleensä tehty jotain tai niitä on juhlittu ennakkoon. Nyt ei suunnitelmissa ole mitään, mutta ymmärrän sen, koska mulla ei ole kaveripiirissäni sellasta ystävää, joka lähtis järjestämään yhteistä toimintaa.
Toisaalta voisin ite tehä jotain asialle, mutta se tuntuu pöljältä. Kaikki nämä kaveritki alotti syksyn uusin kujein: lukion loppu tietää uuen kouluttautumisen alkamista. Feministi lähti Oulun yliopistoon, Ilopilleri muutti poikakavereineen lähikuntaan, Hikari poukkoilee sielä täälä uuden miesystävänsä kanssa sekä Tyrkky jätti lukion kesken ja vissin on muuttamassa Rovaniemele. Tyttö ja Nysvö tosin jatkavat lukiota, mutta... Mietin, että jos Tyrkky on maisemissa, voisin lähteä sen kanssa tuohon lähibaariin illanviettoon. Vaikka me nyt ei mitään bestiksiä ollakaan, niin ollaan me kuitenki pikkuriikkisen lähennytty, seurustelenhan sentään sen isoveljen kanssa.

No katotaan nyt, en oota mitään suurta enkä edes keskisuurta. Peruskahvittelua sukulaisten kans. Sanoin Mieheleki, ettei sen tarvi mitään lahjaa hankkia. Onhan sen hankkiminen vaikeaa, ku ollaan tunnetuki vasta pari kuukautta. Jos se hierois minun jalkoja työpäivän päätteeksi, niin se riittää. <3

Pakkopäivitystä.

2009-09-06T02:35:00.000-07:00

Tuntuu siltä, ettei kirjottaminen oikein jaksais innostaa, mutta pakotan itteni tähän koska tiiän, että se helpottaa. Pillerikuuri vaikuttaa edelleen hyvin tehokkaasti, ei pienintäkään pelkoa vahinkoraskaudesta, koska verenvuoto on ollu armotonta. : S Vitutuskäyrä on alkanu tasaantua, pitäis kai koputtaa puuta tai vähintäänki olla hiljaa asiasta. Tässä on koettu jo niin monta käännekohtaa, että olen menny laskuissa sekasin.

Käytiin toissapäivänä Miehen kans leffassa ja se suostu jäämään meille yöksi, mikä oli aika kumma juttu huomioonottaen että asun kotona, missä äiti tuputtaa ruokaa ja isä kuorsaa sohvala. Siskot (Blondi ja Punapää) lähti onneksi Ouluun sinä iltana, niin oli edes jonkulainen rauha talossa.
Tänään olis taas tarkotus mennä leffaan, niitä ku esitetään nyt syksyn aikana useampi tuossa tunturin ulkoilmateatterissa.

Eilisestä voisin kans kertoa jotain, koska koko päivä meni ihan vituiksi. Tai ainaki melkein, koska alku oli tietenki melko lupaava. Sain nukkua pitkään ja lojua kaikessa toimettomuudessani. Menkkojen takia en kehtaa ratsastaa ja vesisade vain vahvisti päätöksen pysyä sisälä.
Mulla oli iltavuoro, mutta päätin ajaa töihin mutkan kautta, mahollisesti käyä Miehen tykönä sekä Ryyppykaverini. No, kumpikaan ei ollu kotona joten päätin tankata auton ja lähteä tunturiin. Vaan kuinkas kävikään: sain tankattua ja menin maksaan, niin kortti ei toiminu. Myyjä kehotti käymään automaatilla ja sielä sitte selvis ettei kortila ollu katetta. Ihan ihme juttu, ilmeisesti olin maksanu laskut väärältä tililtä. No, soitin siinä äitile joka siirsi rahaa minun tilile ja sain dieselit maksettua. Myöhästyin töistä vaan kymmenisen minuuttia ajettuani hurjaa ylinopeutta, josta olen jo moralisoinu itteäni.

Töissä meni ihan mukavasti, vaikka vitutuskäyrään oli ilmeny pientä nousua. Otin kuitenki sen 'tulin töihin, teen töitä, en jaksa mielistellä ketään just nyt, mutta yritän olla asiakasystävällinen'-asenteen. Muutama ilmeisesti huomas tämän, Antti maltto olla säikyttämättä minut vaikka olin kuulema ainoa joka oli jääny siitä paitsi. Yllättävää kommenttia tuli Rouva Aina-Oikeassa-Elmäni-On-Niin-Rankkaa-Kun-Korjaan-Muiden-Jälkiä taholta. Se totesi vaan arasti hymyillen jotain: "Miten minusta tuntuu että olet vittuuntunu tähän touhuun." Täytyy kyllä ihmetellä sen ihmistuntemusta, jos kerta noin helposti tulkitsee tunteita toisista. Kerranki se oli oikeasti ystävällinen, ja ku käytiin tauola terassilla, se kysy uudemman kerran, että mistä pahantuulisuuteni. Silloin kerroin pillereistä ja yleisestä vitutuksesta joka nyt oli jylläny jo reilun kuukauden.
- Sain taas kehotuksen vaihtaa merkkiä. Tosin tämä aamu on nyt näyttäny lupaavalta, verimäärä on pienentyny puolela. Nyt kyllä koputan puuta ja toivon, etten nuolassu ennen ku tipahtaa...

Eilisen päivän kohokohta oli, ku jätin roskat tavarahissiin ja lapun siihen pääle: "Hetan roskat, se vie ne ku on kulkemassa..." ettei kenenkään tarvi niistä mäkistä. No, ku lähin töistä ja valmistauduin henkisesti roudaamaan ne jätesäkit roskalaiturille, minua oottiki lappu: "Sori Heta, vein sinun roskat. -Antti" Kuitenki osasin jotenki oottaa jotain tällasta, jännää tuo käänteispsykologia.

Kulutushysteriaa.

2009-08-30T04:34:00.000-07:00

Töiden ja rahantulon tiedostamisen myötä olen luonnollisesti alkanu vähintäänki miettiä, miten sitä kuluttaa. Oriflame-tilaukset olen saanu piettyä suht pieninä ja olen tilannu vaan tarpeellista, ihan totta. Sen sijaan varasin kampaajaltani suoristusraudan, haaveilen Ikeaan pääsystä sekä sitte kuolaan Gina Tricotin mallistoa.

Suoristusrauta onki sitte ihan oikea rauta, ei mikään pinkki-muovinen-nyt-vain-9,99-anttilasta-rauta ja hintaahan sillä oli about 65 euroa. Kampaaja aiko laittaa viestiä ens viikolla, koska voin käyä laitteeni lunastamassa. Jee. : )
Ikeaan menosta taas ollaan puhuttu pitemmän aikaa ja Mies on lupautunu mukaan. Blondi tietenki on innoissaan, sehän viihtyy Ikeassa paremmin ko kotonaan. Minusta taas tuntuu, että tarvisin uuen sängyn, mutta en usko että sitä tuosta maanpäällisestä helvetistä löytyy. Mitä nyt kuvastoa selailin, niin sängyt oli hieman... Hmm, design?
Ja Gina Trucotin tilausta en voikaan tehä, koska mulla ei ole luottokorttia. Vielä. Mutta olen löytäny jo vaikka mitä kivaa ja satasen raja on menny ohi että heilahti.

Eilen illala töiden jälkeen innostuin hieman... ryyppäämään. : ) Ihan omissa oloissani leffaa katellessa ja tänä aamuna sainki herätä kuudelta oksentamaan. Jessus, koska mulla viimeksi olikaan krapula?! Ei siitä sen enempää...

Perussettiä.

2009-08-28T04:07:00.001-07:00

Tylsilä merkinnöilä jatketaan, en ole minkään kirjotusinspiksen pauloissa tällä hetkelä. Lyhyesti sanottuna viimepäivien tuntemuksissa on käyty läpi koko tunneskaala. Yks päivä kuulin Mieheltä, että se rakastaa minua ja siitä olen ollu ihan huumassa. Pillereiden alottamisen myötä olen kuitenki ollu myös ihan helvetin vittuntunu, kärtynen ja äksy, sekä vuotanu verta huomena tasan kolme viikkoa.

Leuka kukkii mitä suurimpia finnejä, kipuja ei onneksi ole ja rinnat on paisunu. Viimeksi mainittu on ihan hyvä juttu, mutta tuskin tulos on kovinkaan pysyvä. : D Kaiken lisäksi olen joutunu torjumaan Miehen lähentely-yritykset, jotka on ollu kyllä mitä miellyttävämpiä ja se vain pahentaa asiaa, oikeasti ihan paska juttu nämä pillerit...! Nyt tilanne näyttäs rauhottuvan, en ehkä vuoda kuiviin, eli katotaan miten käy vai lähenkö vaihtaan merkkiä.

Olen ollu töissä, alan tulla toimeen ja tutustua porukkaan paremmin. Parhaimpia tyyppejä pystyn jo nimeämään muutaman, samaten muutaman ärsytyksen ja pääosin pomostani en ole saanu minkäänlaista käsitystä.

Parhaimpia tyyppejä on tietenki keittiön puolelta yks tyttö joka oli minun hyvä kaveri lukiossa kunnes jätti sen touhun kesken. Nyt se sitte opiskelee ravintola-alaa ja on tuola harjottelussa. Ristinpä henkilön Janinaksi. Luonteeltaan se on aika menevä, sanoo suoraan mitä ajattelee eikä tosiaankaan kaunistele. Ääntäkään ei tosiaan säästellä.
Toinen on sitte Miehen ikäluokassa oleva mieshenkilö, joka on lähtösin samasta kylästä, missä ite edelleen asun. Tämä herra olkoon Antti, ihan mukava, hyvännäkönen mutta me vaan ei oikein olla samalla aaltopituudella. Huomaan, että sillä menee jotku minun lausahdukset ihan ohi, ei se tajua. Jaksan ihmetellä, että miten me voidaan Miehen kans olla niin samalla radalla ja ymmärretään toisiamme lähes saumattomasti koska ilmeisesti minun jutut ei ole niitä helpostitajuttavia...

No sitte on nämä inhokkityypit, joita on kans tasan kaks. Toinen on Kathy, joka on ollu ennenki täälä töissä kausityöläisenä ja tietää miten homma kulkee. Aluksi se oli oikein innokas opettaan minua, mutta minusta on alkanu tuntua että se johtu vaan siitä, että se halus ite päästä helpommalla. Kuitenki se opetti mulle kassan käytön, oluen laskemisen, ym. pientä. Aluksi tyär vaikutti kivalta, mutta nyt sen hymy ja sosiaalisuus alkaa ärsyttää.
Ja se kai luulee minun olevan täysin tietämätön joistain keittiön tavoista, ykski päivä se alko selittää mulle, miten hänellä on tapana pestä takakeittiön lattia... Okei, joo, no teen kuitenki sen saman työn ite niinkö parhaaksi näen, kiitos vain.
Toisena on sitte vähän vanhempi naikkonen, joka on perus-vittuuntunu-katkeroitunu, joka jaksaa jäkättää ja päsmäröidä silleen hillitysti mutta kuitenki. Rouva Aina-Oikeassa-Elmäni-On-Niin-Rankkaa-Kun-Korjaan-Muiden-Jälkiä olis aika osuva nimitys, tosin liian pitkä...

Sitte muihin asioihin, olen taas alottanu salitreenin, kävin eilen aamullaki ja tänään ollu paikat ihanasti kipeät. : ) Saisinpa jatkettua tätä innostusta, vähän painetta tulee Miekkosen suunnalta joka kuitenki tykkää, että on jotain, mistä ottaa kiinni mutta... Ihan oman itteni vuoksi alotin taas. Saanpahan jatkossa syödä hyvälä omatunnola. : D

Tänään olen viettäny vapaapäivää ja käyny kampaajalla. Tukka lyheni huomattavasti ja sai rajun kerrostuksen. Tykkään kyllä, huomena tulee kommenttia töissä, ihan varmasti. Jännittää kyllä, että mitäköhän Mies tykkää vaikkei se koskaan olekaan tukkaani sen kummemmin huomioinukaan. Jaiks. : )

Arkea.

2009-08-21T04:49:00.000-07:00

Maistelen tässä uutta, aikataulutettua ja työntäytteistä elämääni. Tällä hetkelä tuntuu hyvältä, ko on saanu jotaki aikaseksi. : ) Eilinen vapaapäivä meni kotona hengaillen, hevonen löyty toissapäivänä naapuritallista ja olen nyt antanu sille ihan kaiken anteeksi, vaikka oikeastihan vika on minussa. Olen ollu täysin vastuuton, ajattelematon ja laittanu omat tarpeeni eläimen edelle. Jessus.

Kävin siis eilen heti ratsastamassa ja tänään oliki paikat vähän kipeät. Suunnittelin herääväni aikasin, siinä yheksän kieppeillä mutta aikataulutus heitti tuossa tunnilla ja sain tallihommat hoidetuksi ennen puolta päivää. : S Sitte pidinki kiirettä ja pääsin ratsastamaanki: kokeilin vaihteeksi yleissatulaa ja testasin eilen saamani saappaat. Tulin myös sitte siihen tulokseen, että minun olis aika varata ratsastustunti ja ruveta työstään istuntaa. Katotaan sitä lisää sitte, ko saan vähän rahaa.

Mies piipahti meilä eilen, olin ihan kauhean näkönen kaiken sen ratsastamisen ja saunomisen jäljiltä, mutta eipä se tuntunu haittaavan. En oikein tiiä, mitä tyyppi aikoo hommata tänään, varmaan se on kotosalla ja menee illasta johonki koulutukseen. Harmittaa, ko ei varmasti nähä tänään.

No, taidanpa mennä pakkaileen kamoja, parin tunnin päästä alkaa työvuoro.

Onkohan tullu tehtyä vääriä valintoja...?

2009-08-20T01:28:00.000-07:00

Taas on vierähtäny hetkinen sitte viime kirjotuksesta, mutta ihme juttu: se ei ahista minua puoleksikaan niin paljoa, mitä yleensä. Nyt näyttääki vähän siltä, että kirjotuksia alkaa tulla pikkusen harvemmin, koska sain työtarjouksen viime viikolla ja lauantaina oli minun eka työpäivä tunturihotellin ravintolassa. Ensimmäinen päivä oli aika pitkä ja oli kyllä kieltämättä tosi hyvä juttu, että olin aikasemmin siivonu kyseistä hotellia. : D Muuten olisin ollu totaalisesti hukassa.
Minun titteli on tarjoilija/blokkari/ravintola-apulainen ja tuntipalkka on about 7,5€, mikä on harjottelijan palkka. Työsopimus kestää tämän ruskasesongin ajan. Palkka on aika paska verrattuna siivousduuniin, mutta en valita, ku muuten tunnun tykkäävän.

Mulla on tällä hetkelä pakka pikkusen sekasin, eikä asiaa helpota yhtään se, että olen vissin vilustunu tai saamassa jonku helvetin sikainfluenssan (se vois olla oikeastaan tosi siistiä...), menkat on pillereiden takia ihan sekasin, töiden takia olen pikkusen väsyny ja jalat on tosiaan aika kipeät.
Minun pitäis nyt mahuttaa tähän pieneen elämääni Mies, joka mitä ilmeisemmin on ihastunu minuun täysillä. : ) Tuntuu ihanalta, että on joku jonka puoleen voi aina kääntyä, joka on tukena ja jolta saa haleja ja läheisyyttä. Joudun muistuttamaan itteäni, että mulla on hevonen, eli sitä ei sovi jättää huomiotta. Hetki sitte mulla ei ollu kumppania eikä töitäkään, nyt on sitte molemmat ja edelleen pitäs painaa samaan malliin. Työvuorot nyt on ihan miten sattuu, huomasin ettei tosiaankaan kannata suunnitella menemisiään duunivuorolistan mukaan. : S

Toissapäivänä olin iltavuorossa iltakymmeneen, ko äiti soitti ja sano, että hevonen on karannu ja se on naapurin kaurapellola. Vähän raivostuin, ko kuulin että se on ollu sielä monta tuntia, kukaan ei ole hakenu pois ja sitte kehataan soittaa mulle töihin. Mitä minun olis pitäny tehä, lähteä saman tien kotia ettiin hevosta vai?! Taivas sentään...
No, ajoin kotia niin nopeasti ko pääsin, vajaan 20km matkaan meni kymmenen minuuttia. Kotona nappasin riimunarun matkaan ja pyöräilin sen pellon laitaan, vaan eipä hevosta näkyny ja oli jo älyttömän pimeääki. Siinä sitte kävelin kylää ympäri, huutelin hevosta, kävelin pellot ja metsäreitit läpi. Jossaki välissä isäki tuli avuksi ettimään, en tajua missä se oli ollu ja miksei se ollu voinu hakea sitä elukkaa. Kuitenkaan hevosta ei löytyny, olin huolesta sekasin, väsyny ja turta. Minun oli ollu tarkotus ajaa töistä suoraan Miehen tykö, soitin sille ja sanoin, että käveleskelen vielä hetken ja etsiskelen kadonnutta kaakkia.
Luovutin parin tunnin ettimisen jälkeen, hyppäsin autoon kellekään mitään sanomatta ja menin Miekkoselle yöksi. Olin ihan naatti, jalkoja kivisti ja menkat sai aikaan pahemman fiiliksen. Mies olis halunu hellyyttä, mutta multa sitä ei oikein herunu.
Aamula olo oli paljon parempi, oli ihanaa herätä toisen vierestä ja vain löhötä sängyssä. Se tosiaan oli hintansa väärti, sillä huono omatunto paino lujaa pääle.

Kotona ei näkyny merkkiäkään hevosesta ja Punapää oli soittanu mulle viis kertaa ja laittanu viestiä, koska olin luvannu käyttää sitä ja sen koiraa eläinlääkärillä. Itkuhan siinä meinas jo tulla, ku eläinlääkäriaika oli puoli neljä ja minun piti olla viideksi töissä.
Myöhästyin loppupeleissä vain varttitunnin, mutta korvasin sitä jäämällä neljä tuntia ylimäärästä. Aika mahtava juttu, että ko aloin haaveilla ravintola- ja baarimikkokoulutuksesta, niin tuli uskomaton tilaisuus saada kokemusta. : D Eilenki sain tehä muutaman drinkin, käyttää kassaa ja laskea olutta. Ensimmäinen laskemani olut tuli yli, koska painoin vahingossa sitä nappia kahesti, mutta asiakas halus nimenomaan sen ja anto mulle tippiäki vajaan kaks euroa. : ) Kyseessä oli oikein mukava pariskunta, jotka vietti hääpäivää. Ne kiitteli meitä ja vannoivat muistavansa tämän reissun 0,6 litran tuopista (=mie) ja neiti Opettajasta (=kollega).

Tänään mulla onki vapaata, tarkotus olis vähän siivoilla tuota huonetta ja alkaa suunnitella jonkinlaista ohjelmaa, mihin mahutan työvuorot, hevosenliikutukset sun muut. Au pair haaveet saan nyt hetkeksi siirtää syrjään, en raski jättää Miestä enkä kyllä hevostakaan, koska ei tuosta isän hoitamisesta tule yhtään mitään. Ja nyt ku sain ruska-ajaksi töitä, vielä noinki mieluista, niin en kyllä ole lähössä mihinkään.

Kaupunkilomala

2009-08-12T06:27:00.001-07:00

Taas oli siis aika pienen lomailun shoppailun ja sukulaisten merkeissä, eli Oulussa ollaan. Nämä lomailut tulee yleensä aika puun takaa, vaikka niitä suunnitellaan kaiken aikaa. Viime sunnuntaina hyppäsin siskojen ja koiran kanssa junaan ja lähettiin kohti Oulua. Majotus löyty tädin ja sen perheen kellarikerroksesta, jonne vain me osataan levittäytyä alle kahdessa sekunnissa.

Viikko alko tietenki kaupunkikierroksella ja kaikki ne tyypilliset henkkamaukat ja mick'sit kahlottiin läpi. Serkkutyär Wilma oli tietenki mukana ja osas neuvoa parhaat alennukset, missä niitä nyt enää jäljellä oli.

Olen jo ennenki sanonu tästä, miten ihanan turhamaista on olla kaupungissa. Se, että saa laittautua aamulla heti sängystä noustuaan, ilman aamutallirutiinia, saa sovittaa erilaisia vaatteita eri kaupoissa, vaikkei mikään käteen tarttuvista koltuista oikeasti olis sinun tyylinen. Saa olla ja näyttää siltä, miltä ei tavallisesti näytä, saa käyttää vaatteita, joita ei ikinä pitäis, jos tuttuja ihmisiä tulis vastaan. Uskaltaa olla sitä mitä ei oikeasti ole. Vai oliskohan se oikeasti toisin päin...? Uskaltaa olla sitä mitä on, ko tutut ihmiset ei ole tuomitsemassa ja arvostelemassa...?

Mulla oli jo sunnuntai-iltana junassa ikävä Miekkosta, maanantaina ajatus loppumattomasta viikosta tuli mieleen, tiistaina halusin kipeästi kotiin.
Kierros kaupungilla, Kärkkäisellä ja kirppareilla. En varsinaisesti ole shoppaillu sanan äärimmäisessä merkityksessä, koska rahatilanne on vähän kehno. Kirpparilla olen käyny päivittäin ja löytäny mm. superman logolla varustetun ihanan teepparin sekä mustan pitkän neuletakin. : )
No, matkala takasi lomakämpälle minun puhelin soi ja ruudussa oli joku ihmenumero. Vastasin, enkä kuullu kuka puhu, mutta minua kyseltiin työkeikalle tunturihotelliin; sinne missä olen toiminu siivojanaki. Kyse oli vähän toisenlaisesta duunista, nimittäin blokkauksesta ravintolan puolela. Lupasin ilmestyä paikale lauantaina, koska me tullaan aamula junala takasi kotiseudule.

Tänään kävin pyörälä kaupungilla, kirpparilla tietenki ja sitte seku tapoin aikaa kiertämällä keskustan vaateliikkeissä. Mulla on törkeä ikävä Miestä, mutten viitti olla tekstaamassa sille koko ajan, tai no, eilen lähetin sille viestin, mutta se ei vastannu ja haluan ootella sen yhteydenottoa. Jotenki olen edelleen epävarma ja ihmetyttää, voinko tosiaan lähteä minnekään Amerikkaan, jos jo viikon reissu jossain Oulussa tuntuu näin hirveän tympeältä. Uaaah...

Lähenpä tästä lukemaan muutamat blogit läpi, ennen ku siskot palaa Shoppailemasta (oikeasti, shoppailu isolla ässällä) ja päästään syömään.

Loppuviikoksi tiedossa koti-leffailta, sitte oikea leffassakäynti, verenluovutusta ja epätoivosta pakkausta ja kellarikerroksen siivousta. : S

Parisuhdepostaus. ; )

2009-08-08T11:28:00.001-07:00

Mies pyysi minua jo toissapäivänä tulemaan heille perjantai-illan viettoon, ko sen sisko tuli vierailulle poikansa ja (hullun) miehensä kanssa. Olen tavannu tämän pariskunnan kahesti aikasemmin, ko käytiin Qstockissa, niin poikettiin niillä sekä meno- että tulomatkalla. Oikein mukavilta, hauskoilta ja huumorintajusilta vaikuttivat. Ukko on vähän outo, tykkää tapella, näyttää hintin ja nörtin risteytykseltä, pössyttelee omia sekotuksia itsetehdystä piipusta sekä vittuilee minkä kerkiää. Mutta siis, ihan mukava ja tulin kyllä juttuun senki kanssa.
Oikeastaan olin tosi ilonen, että sain vittuilla jolleki ilman, että se loukkaantuu ja alkaa näyttää pitkää naamaa. Olen tosissani huomanu olevani mitä ärsyttävintä ja kamalinta seuraa, jos minua ei tunne saati ymmärrä (kieroutunutta) huumorintajuani.
Miekkonenki mainitsi tästä illala, että osaan kyllä sanoa takasi ja vittuilla tarpeen tullen, ja vähän muutenki. Se siteerasi muutamaa mesekeskustelua, mutta ihan hymyssä suin, virnistellen.

Käytin konkkaronkkaa baarissa, mukaan lähti vielä yksi Miehen monista siskoista ja sitte mentiin. Kirkonkylän baari oli tosi paska paikka, satuttiinpa tietenki vielä karaokeiltana sinne.
Illanvietto jatku kuitenki kämpilä, muut naiset paineli nukkumaan ja nämä kaksi edellämainittua miestä päätyivät kuuntelemaan raskaampaa 80-luvun musiikkituotantoa läppäriltä. Keskustelu pomppi aina musiikista päihteisiin, mm. siankärsämön poltteluun ja kannabiksen laillistamiseen.
Ko sankarit sitte lähti tupakalle, mie kiskoin vihjailevasti yöppärin pääle ja loikkasin sänkyyn. Juttu kuitenki jatku vielä tupakkatauon jälkeenki, mutta mullapa on hyvät unenlahjat. Kuulin keskustelusta pätkiä ja se ei-minun-mies alko jostain syystä lähes ylistää minua. Syytä voi olla vaikea arvata, ja niin uskomattomalta ko se kuulostaaki, niin vittuilun!
Olin aikalaila yllättyny, mutta tämä toinen onnitteli Miestä ja totes vain, että tuollasesta naisesta kannattaa pitää kiinni. Okei..? No Mies siirty minun luo, silitteli hiuksia ja suukotteli. Yritti mokoma vielä härnätäki minua, vaikka olin baarissa ja tallonu sen jalan, ko se ei meinanu lopettaa lastenohjelmatunnarin laulamista... ; )
Olen oikeastaan yllättyny iteki tästä temperamenttini löytymisestä, puhkeamisesta, mutta en ehkä halua olla suhteen dominoiva osapuoli. En ainakaan NIIN vahvasti, mutta joissain asioissa. Ja tämänhetkinen tilanne tuntuu oikeastaan aika hyvältä, mietin vain, että onkohan Miekkosella nyt ihan oikea kuva minusta? Olen kuitenki omasta mielestäni ollu niin Heta ko vain olla ja voin.

Ei-minun-vaan-se-toinen-mies lähti pian siitä sitte nukkumaan ja pääsin oman hani-mani-mössykkäni kainaloon. Juteltiin siinä kaikenlaista aina hiustenkasvatuksesta ja nörttijuttuihin, mie olin tietenki ihan unenpöpperössä ja Mies oli iloliemessä. Just ennen nukahtamista se totesi vain: "Haluaisin sanoa sulle jotaki, mutten sano koska olen päissä..." Taian tietää, mitä se meinas, mutten uskalla olla varma.

Niin siis tosiaan. Minunhan oli tarkotus siis vaan kävästä paikalla, koska olin ko ihmeen kaupala saanu isältä autoa lainaksi, mutta niinhän siinä sitte kävi, että jouduin nousemaan ylös ennen aamu kahdeksaa ja hyppäämään autoon. Karsea kokemus. : S

Kävin eilen aamulla myös sielä ehkäsyneuvolassa. Pelkäsin jo, että joudun riisumaan, mutta kyse oliki juttutuokiosta: täti kyseli minun perimästä, esiintykö sairauksia ja minkälaisia, onko migreeniä tai maksasairauksia suvussa. Sain pillerit ja vuoen päästä sinne papakokeeseen.
Tänään sitte starttasiki menkat, olin ihan oottanu niitten alkamista, mutta enää tämä ei tunnukaan niin kivalta. Mutta pillerikuuri on siis alotettu. Jännää. : D

Kesästä arkea.

2009-08-04T08:56:00.000-07:00

Tämä päivä on menny sitä personal letteriä väsätessä, kävin myös äitin kans ruokakaupassa. Sitte olen torkkunu etupihalla, lueskellu Mieheltä lainattua kirjaa ja syöny grilliruokaa. Pitää taas ruveta kyttäämään painoa, se ku meinaa nousemaan sinne 57kg kieppeille ihan liian helposti.
Eipä tässä sitte sen kummempaa, muutama sana vaihettiin Miehen kans tuossa facebookin välityksellä. Muuten ei sitte mitään, vähän on ikävä ja outoa nukkua omassa sängyssä. : O

Suomi24sen vinkki neitsyille...
Sinulla on mahdollisuudet näyttää mihin pystyt. Jos sinulla on sijoitussuunnitelmia, malta vielä hetki.

Elle taas on sitä mieltä, että...
Tänään panostat itseesi. On pitkä aika siitä, kun asetit omat mielihalusi perheen edelle, mutta tänään teet niin. Joku ihminen haluaa olla kanssasi tekemisissä, mutta ei keksi tapaa lähestyä sinua. Ole avoin.

(Ja kurkistus huomiseen: Jos ajaudut konfliktiin, voi olla, että riita on suuri. Sinun on vaikea hillitä temperamenttiasi, joten sanot usein asioita, jotka kuulostavat pahemmalta kuin mitä ne todellisuudessa ovat.)

Ylpeyttä ilmassa.

2009-08-03T04:42:00.000-07:00

Aijaijaijai tätä ylpeyden ja keveyden tunnetta. : D Jotta saan potkua au pair-hakupapereiden täyttöön, tarvitaan siihen tietty määrä ärsytystä. Nimittäin ko tultiin Qstock-reissulta kotia, vastassa ootti vihanen äiti. En edes kehtaa kertoa, millasen pilan tein ja miten äiti sitte siitä järkytty ja suuttu. Sitä ennen isä on mököttäny ja murjottanu lapsellisesti koko kesän. Nyt vanhempien välit alkaa taas olla aikalaila kunnossa, tai ainaki menossa siihen suuntaan. Ne peräti puhuu toisilleen, ja me lapsetki voidaan nyt hetkeksi haudata kiihkeät avioero- ja pariterapiavihjailut.

No, se oli ensimmäinen niitti, joka sai minut printtaamaan uudet hakupaperit Cultural Caren sivuilta. Ko isä sitte rupes vihjaillen kyseleen, että entäs minun työnteko ja tulevaisuus, mitäs minun kavereille kuuluu ja näin, tajusin heti, mistä oli kyse.
Se rupes ehotteleen mulle ammattia, haluaa minusta kuulema lääkärin. Totesin vain, etten lukenu lukiossa pitkää matikkaa, fysiikkaa tai kemiaa, että se voi unohtaa tuomoset haaveet. Opiskelkoot itte. Etenki ko kyseinen ammatti on kaikkea muuta paitsi sopiva. Verta ja vastuuta, pieni moka voi pilata koko uran ja vainota loppuelämän.
Äiti taas ehotti, että seuraisin Miestä hoitoalalle ja lähtisin sen kans opiskeleen. Tuo kyllä nauratti, koska eikö aina kaikki nimenomaan painota sitä, että suhteen varhasessa vaiheessa (teininä, nuorena) ei kannata muuttaa kumppanin perässä ja tehä sen mukasia uravalintoja. Jos olisin ite ehottanu tuomosta, niin olisin varmasti kuullu kunniani.

Anyways, alottelin papereiden täyttöä jo toissapäivänä, tänään jatkoin ja nyt ne tosiaan on viimeistelyä vaille valmiit. Pitäis keksiä yksi hyvä puoli itestäni, mikä erottaa minut muista ja sitte vielä raapasta se personal letter isäntäperheelle. Huh huuuuh, mutta nyt suon itelleni pienen tauon.

Olen muuten ajatellu tuota tulevaisuutta opiskelun kannalta ja jotenki sitte päätyny siihen, että voisin hakea ravintola-alale. Baarimestarin koulutus tuntuu ainaki tällä hetkelä oikein mielenkiintoselta... : ) Tätä en ole vielä ääneen sanonu, koska kerranki ko olen jostain kiinnostunu, en tosiaankaan halua lyttääviä kommentteja. Isän taholta niitä tullaan kuulemaan jatkossakin.

Mitä Miekkoseen taas tulee, se saa varmaan nyt syksyn aikana tietää, pääseekö se opiskelemaan. En oikein osaa kuvitella sen muuttavan, joten en kai osaa ottaa asiaa vakavasti, miettiä että mitäs sitte tapahtuukaan.
Olin taas toissayön sen luona, se nappas minut mukaan tästä väliltä, ko sen piti noutaa yks kaverinsa juhlimaan kyläle. Istuttiin baarissa jonku aikaa, että tämä häiskä sai seuraa ja lähettiin sitte kämpile. Yritettiin kattoa elokuvaa, mutta se oli niin tylsä, että keksittiin siinä sitte parempaa tekemistä.
Sen voin sanoa, että seksi paranee joka kerta, mutta mitään tajunnanräjäyttävää se ei tainu kummankaan mielestä olla. En tiiä, ei olla niin puhuttu siitä. En muuten saanu vielä sanottua sille, että olen menossa hankkimaan pillereitä.
Mitä jos se säikähtää sitä?! Että otan tämän jotenki vakavammin ko mitä se? Ajattelin lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla, ko nuo pillerit lupailee huoletonta tulevaisuutta: ihon paranemista, menkkojen tasottumista ja lyhenemistä, kivuttomuutta, ... Tietenki mie olen sitte se yks tuhannesta, jolle ne kaikki merkit vaikuttaa jotenki omituisesti. : D Ja kaikki luulo ja toivo valuu viemäriin.

No niin, nyt tässä olis tarkotus pyöräillä mutka tädin mökillä. Käytiin eilen Punapään kanssa sielä saunomassa ja uimassa, enkös vaan unohtanuki kännykän sinne saunahuoneen pöydälle. Se tädin miehen lihava, karvanen serkkupoika on tietenki löytäny sen ja lähetelly häröjä viestejä sillä ja soitellu omia puheluitaan. : S Toivotaan ettei se ole osannu käyttää sitä tai ettei se ole menny saunaan...

Riippuvuutta.

2009-07-30T11:35:00.000-07:00

Tänään ei olla nähty kertaakaan, eikä olla edes tekstailtu tai juteltu mesessä. Voin tunnustaa, että ikävä on kova. En ymmärrä, miten tässä on päässy käymään näin, vaikka välilä ajattelen, että jätän tuon saman tien. Kuulostaa kovalta ja kamalalta, enkä oikein edes tiä, mistä se ajatus pulppuaa.

Satunnaisesti mieleen nousee Miehen eksät, sen historia, mutta ne ei ole tässä se oleellinen juttu. En voi sanoa, että häpeäisin tyyppiä tai että me ei oltais samalla aaltopituudella. Päinvastoin, tuntuu että me tajutaan oikein hyvinki toistemme jutut.
En oikein tiä, että mikä tässä hommassa tuntuu kusevan. Kai mie sitte pelkään, että tulen jätetyksi. Että minua on huijattu, minusta on tehty pilaa ja minua on hyödynnetty. Toisaalta, kuinka kehtaan edes ajatella tuollasta?! Mies vaikuttaa niin... Rehelliseltä ja suloselta ja oikein ihanalta. Toinen aivopuolisko kuitenki muistuttaa, ettei kannata olla sokea, vaikka Mies näyttäis banaanilta.

Banaanista päästäänki loistavasti yökyläilyyn. Nukuin viime yön pitkästä aikaa omassa sängyssä. Tuntu aika hassulta, ja yksinäiseltä. Sitä ennen olin Miehen kämpillä ja tuli taas harjotettua jotain aikustentouhuja. ; ) Olen edelleen sitä mieltä, että ehkä se seuraava, kolmas kerta toden sanoo. Mies vaikutti tyytyväiseltä, eikä mullakaan pahaa tehny.
Sen siskolla saatto ehkä olla pikkusen... Pikkusen vaikea saaha unta siinä seinän takana, vaikka Miekkonen vakuutteli että seinät on melko paksut.

Mutta nyt tosiaan lähes törkeä ikävä. : S Miten olenkaan saattanu edes kuvitella jättäväni tuomosen komistuksen?! Täytyy olla päästään vajaa, jos sellaseen ryhtyy...

Asiasta viidenteen, huomena Bestis täyttää vuosia. Olen haalinu porukkaa kasaan, että lähettäs vähän baareilemaan. Olen lupautunu kuskiksikin ja nyt pitäis sitte kattoa, josko isä lainais autoa.

Tiukka tiivistelmä festarireissusta (kun kaikki oleellinen on jätetty kertomatta)

2009-07-30T11:21:00.000-07:00

Huh huh, siitä on nyt tasan viikko, ku me oltiin matkalla kohti Oulua äitin pienellä punasella autolla enemmän tai vähemmän festarimielellä. Mitään Qstock-postausta en ole tekemässä, ei mulla ole hermoja sellaseen ja toisekseen kyseinen tapahtuma jäi vähän taka-alale tuolla Oulun reissula.

Tarjonta musiikin osalta oli aika köyhä, kateltiin vähän sieltä täältä. Liikuin aika paljon Miehen kans, mutta sitte ku tämä päätti lähteä porttien ulkopuolele kostuttaan kurkkuaan, liityin Tyrkyn ja meidän homoemojen seuraan. Majapaikka nimittäin saatiin yhden aivan ihanan homopariskunnan luota.
Nämä miehet oli kyllä tosi mukavia, aika villejä ja ku ottaa huomioon, että luulin oman homo-määritelmäni olevan jenkki-saippuasarjojen vääristämä niin ne oliki just sellasia. : D

Torstaina oltiin perillä joskus puolelta öin. Mies lähti tapaamaan kaveriaan baariin ja me muut jäätiin kämpälle. Juteltiin siinä kaikenlaista ja tutustuttiin toisiimme. Mies tuli takasi, ku me muut oltiin lähes unessa.
Perjantaina lähettiin festaripaikalle siinä iltapäivästä. Subwayn ja Alkon kautta tietenki, poikettiin myös puistossa juomassa se ostamamme pullo tyhjäksi. Me ei siis varsinaisesti menty kattomaan mitään bändiä, vaan kuljettiin aina sinne tänne sen mukaan, mitä kello ja festariohjelma näytti.
Yöllä tultiin bussilla kämpälle, kaikki muut paitsi minun Mies, joka jäi taas jonneki ryypiskelemään. Jos rehellisiä ollaan, niin olin vähän ärsyyntyny ja huolissani, että miten se sielä pärjäilee. Mutta tuli se sitte hengissä takasi, joskus aamuyöstä.

Lauantaina meni lähtö vähän pitkäksi. Tyrkky alko sairastella ja Mies oli lievästi heikossa hapessa. Käytiin kuitenki pörräämässä festarialueella, syötiin torilla ja haettiin taas Alkosta pullo. Kotiin lähtö koitti sunnuntaina, jolloin Tyrkyn olo oli aika kehno, mutta matka meni melko hyvin.

Paluu horoskooppeihin.

2009-07-22T10:25:00.000-07:00

"Kireys rakkaussuhteissasi helpottaa. Tunnet ihastuneesi uudestaan ja olet seksuaalisesti vireä. Älä silti vaadi toiselta liikoja."

- Suomi24

"Älä pelkää, jos joudut tänään tiukkaan keskusteluun. Jos osoitat epävarmuutesi, vastustajasi tainnuttaa sinut. Mene suoraan asiaan ja perustele mielipiteesi."

- Elle

Tuo suomikaksnelosen horoskooppianalyysi osu jälleen kerran niin nappiin, ettei tosikaan. Olen ollu jotenki fiiliksissä tuossa herättyäni ja huomattuani, että tukka käyttäyty tänään tosi hyvin ja näyttiki vielä hyvältä. Innostuin napsimaan kuvia ja mietin, että josko tänään kävisin moikkaamassa Miehen kuulumisia. Sillä oli tapaaminen päivälä sossun luukula, eli kai se alkaa olla suht hyvässä kunnossa. Että flunssasta on toivuttu.

Kuitenki olen ollu koko päivän kotona mahtavan tukkani kanssa. Olen vähän pettyny, mutta tosiaan, ei kai pieni erillään olo pahaakaan tee. En vain malttais olla erossa siitä. Etenki ku nyt selvis, että sen sisko eli Tyrkky lähteeki meidän mukaan festaroimaan.
No jaa-a, aluksihan idea tuntu ihan hyvältä, ei niin paljon painetta että ollaan Miehen kans koko ajan kaksistaan. Nyt en enää välittäiskään Tyrkyn seurasta. Tässä käy nyt koko ajan niin, että ku ehin tottua uuteen ajatukseen, niin se muuttuuki.
Eli: Ensimmäinen uutinen - Tyrkky lähtee mukaan. Reaktiona hätääntyminen, lopulta hyväksyn asian. Seuraavaksi kerrotaankin, ettei tämä olekaan lähössä. TAAS pienimuotonen hätääntyminen, mutta nopeasti mukaudun ajatukseen ja haaveilen jo tulevasta, kaksinkeskisestä ajasta. Kunnes... Tyrkky tuleeki mukaan!
- Voi vittu voitasko päättää nyt jo?! Jos tuo on viiminen vastaus, niin Tyrkkyhän kans lähtee vaikka se sitte tekis kuolemaa!

Mutta joo, olen vähän allapäin ko en saanukaan leffakutsua täksi illaksi. : S Mutta viikonlopun ajan nähdäänki toisiamme (kaikki tasapuolisesti) kakskytäneljä tuntia vuorokaudessa. Mahtavaa.

Ps. "Mahtavaa" oli osin ironinen tokaisu.

Viikonlopun kuulumiset.

2009-07-19T09:23:00.000-07:00

Perjantai-iltana, autoepisodin jäljiltä Mies laitto viestiä, että sen sisko lapsineen oli lähteny viikonlopun viettoon. Se kyseli, olisinko kiinnostunu tuleen kattoon leffaa ja pitämään seuraa. Vastailin myöntävästi, ennen ku huomasin että ei saatana, minun autohan ei edes starttaa eikä isä luonnollisesti voinu lainata kumpaakaan omistaan.
Sanoin sitte Miehele, että kuulostaa kyllä hyvältä, mutta ei onnistu. Seuraavaksi se jo ehottiki, että se vois hakea minut. Mikäpä siinä. Kävin tallissa ja suihkussa, sitte hyppäsin autoon.

Kello oli jotain yhdentoista paikkeilla, ku alettiin kattoon leffaa. Makoiltiin sängyllä sylikkäin ja leffan jälkeen innostuttiin sitte vähän enemmän... Sen voin sanoa, että se ei ollu ihan sellasta, mitä olin aatellu, mutta en voi sanoa, ettenkö olis tykänny. ; )
Harmittaa kuitenki se, etten voi olla täysin varma itestäni. Oma kroppa ei oikein miellytä, mutta kuitenki haluaisin miellyttää toista. Ärsyttävää...

Lauantaina kävin kotona sen verran, että pakkasin kamoja mukaan illanviettoa varten ja syötiin meillä. Yllättävän luonnollista kyllä olla tuon Miekkosen kans, en oikein voi olla ihmettelemättä. Nyt isä jopa puhu sille jotain, ne jutteli autoista. Yllätys yllätys.

Meitä ei ollu kovin monta henkeä, mutta mukavaa kuitenki oli. Ilta alotettiin muutamalla kaljalla, minun tapauksessa siiderillä. Mies joi alkuillasta yhen kaljan, koska meän oli tarkotus palata kämpile yöksi. Grilli laitettiin lämpiämään ja paikalle tuli yks pariskunta lisää. Yhteensä meitä oli seittemän henkeä.
Grillattiin, saunottiin, juotiin ja juteltiin. Oli ihana huomata, että Mies pysy siinä vieressä, rapsutti polvesta tai otti syliin istumaan.

Nukkumaan päästiin kello kolmen tienoilla. Olin aika hyvin päissäni, mutta muistissa ei ole mustia aukkoja, en oksennellu eikä aamula ollu krapulaa. Väsytti vain vietävästi ja harmitti, ku ei saanu nukkua puoleen päivään. Tänään nimittäin oltiin raveissa talkootöissä koko päivä.

- Se muuten ei tehny hyvää Miehelle, jolla on kuumetta mutta joka silti lähti hälytykseen. >: (

Kommelluksia.

2009-07-17T04:13:00.000-07:00

Eilisilta meni oikein mukavasti Miehen kämpällä. Se pyysi minut niille syömään ja sitte katottiin kunnon jenkki-palomiesleffa. : ) Loikoiltiin sängyllä sylikkäin ja tämä otti ja nukahti välillä. Illan päätteeksi, just sopivasti leffan loputtua Mies joutuki hyppäämään autoon ja lähtemään keikalle. Että semmosta tuo hengenpelastajan arki. ; D

Tänään oli tarkotus heittää sisko koirineen ja kavereineen eläinlääkärille, mutta auton moottori kiehahti välillä ja oli pakko pysäyttää se läheiselle parkkipaikalle. Laitoin kaverukset kävelemään loput pari kilometriä ja hilpasin ite miehen kämpille.
Yllätyksekseni tämä oli valmis auttamaan minua auton kans. Siinäpä sitte lotrattiin nesteiden kanssa, pumpattiin vettä syyläriin ja haettiin työkaluja sekä myymälästä uus osa. Mutta niinhän siinä kävi, että auto ei elvytyksestä huolimatta edes startannu ja seisoo nyt edelleen sielä parkkipaikassa.
- Siinäpä jolleki pöllittävää, heh heh hee. >: DD

No nyt sitte pitää kattoa, miten on huomisen illanvieton laita, pääsenkö lähtemään ku sunnuntaina pitäis taas olla skarppina.

I ♥ postimies

2009-07-14T06:17:00.000-07:00

Postimies on kyllä ehdottomasti yksi pienen elämäni tärkeimpiä henkilöitä. : ) Missä mielentilassa olisinkaan, jos posti ei kulkisi ja menettäisin kaikenlaisia ostoksia. Mieti nyt jos pitäis vaivautua kauppaan ostamaan jotain.
Tänään tuo veikeä ukkeli roudasi portaille kaksi pakettia yksin MULLE! Avonin tilauksen lisäksi sain kauan oottamani puhelimen Hobby Hallista. Nyt olenki siirtämässä musiikkia muistikortille, tämä touhu syö aikaa... Mutta ihanaa, että saan kerranki päättää ite, millasen soittoäänen haluan ja kameraki on sata kertaa parempi, mitä tuossa Samsungissa.

Mies saattaa tulla tänään vierailulle, tai niin se ainaki eilen sano. Pitää kattoa nyt sitte, mulla ei olis mitään sitä vastaan, että menisin taas sen tykö. : )
Jotenki se harmistus siitä Eksästä on jääny vähän taka-alalle. Tai olen nyt ollu ajattelematta asiaa aika tehokkaasti, vaikka se edelleen yrittää tukkia mieleen... Olen just tämmönen takertuja, inhoan kyseistä piirrettä itessäni.

Voispa edes päiväksi jättää aivot narikkaan.

Exäilyä.

2009-07-13T03:37:00.000-07:00

Oli ihan mukavaa, että Mies kävi täälä eilen. Nyt se tietää missä asun, miltä minun vanhemmat näyttää ja niin edelleen. Kuitenki mulle jäi vähän paska maku suuhun ja koko jutun tuntu pilaavan yks ainoa puhelinsoitto. Eipä siihen juuri muuta tarvitakaan, jos soittaja sattuu olemaan exä. : S

Istuttiin huoneessani, musiikki soi ja sisko imuroi omassa huoneessaan. Yhtäkkiä Miehen puhelin pärähtää soimaan ja se näyttää mulle, kuka soittaa. En voi muuta ku ihmetellä, sillä puhelimen ruudussa lukee vanhan rinnakkaisluokkalaiseni nimi, tytön.
Mies ihmettelee, mitä asiaa soittajalla mahtaa olla ja vastaa. Puhelun syynä on Eksän vierailu paikkakunnalla ja se oli halukas tapaamaan Miehen. Hmm, no mikäs siinä, jos kerran ovat hyvissä väleissä eronneet ja nyt vaan kavereita.

Siis, mulla ei ole mitään hyvissä merkeissä eronneita ihmisiä vastaan, vaikka kieltämättä voisin jopa nauttia tilanteesta jossa osapuolet eivät voisi enää sietää toisiaan...
Pointti onki nyt se, missä vaiheessa mulle selvisi, että Mies ja Eksä olivat seurustelleet. Nimittäin, puhelun loputtua Mies päivitteli Eksän puheripulia ja kummallisia soittoja. Vastasin, että tiedän vallan hyvin mitä hän tarkottaa, tyttö selittää mieluusti itsestään, omista kuulumisistaan ja tekemisistään sekä on aikamoinen päällepäsmäri.
Sitte Mies heitti vaan, että pari kertaa hän oli hermostunu Eksälle, kun he vielä seurustelivat. Se tuli melkein ku isku kasvoihin.

Harrastaako Mies nuorempien bongailua Tyrkyn kaveripiiristä? Olenko mie vaan joku ohimenevä juttu? Onko se kenties lähetelly tuolle Eksälle samanlaisia viestejä, ku mitä mulle? "Olen vähän ihastunu lässyn lässyn..." tai "Taisin rakastua viime yönä" ?!

No, nyt lähen kuiten kattomaan, missä kunnossa tuo ryyppykaverini on... : )

Vastavierailu.

2009-07-12T14:25:00.001-07:00

Tänään käytin Blondia kattomassa kissanpentuja, ku tarkotuksena on ottaa uus kissa. Oltiin just ajelemassa, ku puhelin soi ja eilisillan toinen ukko soittaa kysyäkseen, missä olen ja lähtisinkö kuskiksi. Hmm, täytyy kyllä ihailla tuollasten tyyppien tapaa iskeä kiinni uusiin ihmisiin...

Kotimatkalla sainki kymmenen kertaa parempia viestejä. Voin sanoa, että alan oppia jakamaan huomiotani: tekstailu ja autolla ajaminen yhtäaikaa, vau. Oikeasti, ei kannata! Hengenvaarallinen yhdistelmä.
Anyway, se ei ollu asian pointti, vaan se, että Mies oli kiinnostunu tulemaan meille. Enemmän ku pelottavaa, mutta nyt se on ohi. Tämä sai kätellä vanhempani, lässyttää koiralle ja jutella siskoilleni.

Loppuun vähän pusuttelua. ; )

Illanviettoa.

2009-07-12T00:54:00.000-07:00

Miekkonen pääsi siis eilen kotiutumaan viikon kestäneeltä tenavaleiriltä. Luulin sen haluavan viettää rauhallista koti-iltaa saunoen ja omissa oloissa hengaillen. Se on muuttanu yhteen siskonsa (ja tämän kahden lapsen) kanssa ja kuluneen viikon aikana kämppään on roudattu loputki tavarat.
Viestiteltiin eilen illalla ja Mies ehotti, että vois vuorostaan tulla käymään. Jos ihan rehellisiä ollaan, kauhistuin ideasta. Siitä, että se näkis meidän kämpän, Punapään koiranpennun ja kusiset matot, kalsarisillaan kävelevän isäni, ... Iik, siksipä vastasin viestiin vaan, että jos sitä ei kerran huvita rauhottua, niin voin tulla käymään.

Siispä menin viettämään tavallisen turvallista leffailtaa Miehen kämpälle. Sain kuulla leirikuulumisia ja kyyhöttää sen vieressä telkkaria tuijottaen. Leffa oli joku huumegangsterista kertova raina, tajuttoman pitkä. Raskaan leiriviikon uuvuttama komistus tietenki nukahti leffan loppupuolella, enkä saanu sitä enää hereille. Siispä kokaiiniparonin vapauduttua vankilasta ja lopputekstien alettua sammutin telkkarin ja hiivin ulos kämpästä. Aika kusinen temppu vai mitä?
Periaatteessa olisin voinu jäädä sinne yöksi, mutta olen lupautunu hoitamaan elukoita täällä meillä (eli äiti on pomoni...) niin en sitte kehannu. Kaiken lisäksi menkat ja jättifinnit ei lisäny minun himoa herätä aamulla täysin räjähtäneenä.

Hyvä ku pääsin risteystä kauemmas, niin puhelin soi ja ryyppykaverini soittaa kysyäkseen missä olen ollu ja pyytää minua ootteleen grillillä. Aikani odotettua grillin parkkipaikalle saapuu pieni seurue. Siinä jutellessamme paikalle tulee pari saman kylän asukkia, joiden kanssa olen käyny samaa ala-astetta ja näin päin pois... Kun sitte lähen grilliltä, niin puhelin soi taas ja toinen näistä koululaisista soittaa, mutten ehdi vastata.
Yöllä saan myös viestin, jossa sama Äijä pyytelee anteeksi, ettei muistanut minua vaikka "ollaan melkein naapureita". Vai niin.

Tänään vois vaikka lähteä viihteelle, jos ei muuta, niin kalsarikännien merkeissä. : D

So god damn bored...

2009-07-10T10:17:00.000-07:00

Tänään oli taas tavallinen päivä tavallista tylsemmässä elämässäni tavallisessa talossa, joka sijaitsee tavallisen tylsässä kylässä. Tavallisempaakin tavallisessa elämässäni tapahtui tänään seuraavaa:

a) heräsin melko aikasin, klo. 09:17 (huomaa tarkkaakin tarkempi kellonaika)
§) söin aamiaiseksi puuroa, johon sekotin maustamatonta jogurttia ja mansikkahilloa. Ihan törkeän hyvä yhdistelmä, joka myös viilentää puuron, jos se sattuu oleman liian kuumaa! Pelastus kielikorusta toipuville.
4) lainasin isän autoa ja melkein pyörryin ku sain sen kiihtymään 150km/h. Oma sitikkani kiihtyy samaan kymmenessä minuutissa...
d) kävin siskon kanssa hakemassa pitsat tunturista, omalla autollani.
e) olen syöny tänään ihan liikaa, paino alkaa nousta.

Mies vapautuu leiriltään luultavasti huomenna, se on ollu viikon 'nuorisotyössä', eli ohjaamassa skidejä leirielämässä. Mahtavaa. Pelottaa, että mitä jos sen suhtautumistapa minuun on muuttunu. Mitä jos se on heränny ja huomannu, että ei tuo Heta niin hehkeä tyyppi olekaan?! Mitä jos olen lihonu ja menettäny sen söpön pienuuteni?!
Tällä hetkellä mulla on menkat ja sienen kokonen finni poskessa, jonka toivon katoavan huomiseen mennessä. Mielialat ei heittelehdi tyypilliseen tapaan, mutta ruokahalua ei pysäytä edes kielessä oleva reikä!

AAAAAAAAAAAAAAARRRGHHHH!

Nasta kielessä.

2009-07-08T01:47:00.000-07:00

Ja niinhän sitä luulis, että tässä alkais olla jo niin kypsä ja naisellinen, että olis ymmärtäny jättää lävistykset ja tatskahaaveet kuluneille teinivuosille. Vaan ehei! : D Tänään heräsin yhdeksältä ja hurautettiin Punapään ja koiran kanssa tunturin parturi-kampaamo-lävistysliikkeeseen.
Äiti lupasi maksaa mulle satasen, jos jätän tämän tekemättä. Isälle taas ei ole varsinaisesti kerrotukaan, koska sehän ei ymmärrä eikä se tykkää. Kuitenki, aikunen ihminen tekee päätöksensä. Tässäpä se tämänpäiväinen...

Otin sen kauan (muutaman kuukauden) himoitun kielikorunki. Nyt pitäis olla muutama viikko ilman alkoholia ja pusuttelua. Hmm, loppuviikko ainaki onnistuu vaan en tiedä kestänkö kahta viikkoa. : )

Olin eilen ihan kriisin partaalla ku Miehestä ei kuulunu mitään. Toisaalta en tiiä, että millaset olot siellä leirillä on. Onko mahollisuutta esim. ladata kännykän akkua tms. Tai jospa sillä vaan on niin kiire...? No en tiiä, parempi etten mieti asioita ja tee taas kerran kärpäsestä härkästä.

Ulkona on ihan paska ilma, kylmä ko ryssän helvetissä mutta sinne se vain on mentävä.

Tylsistyneenä, yksinäisenä, ...

2009-07-06T04:32:00.000-07:00

Olen nyt varmaan toista tai kolmatta kertaa koko kahdeksantoistavuotisen elämäni aikana yksin kotona. Syy siihen, etten kovin usein tällaisia tilaisuuksia saa, on tuo yritys joka toimii ihan pihapiirissä. Eli vanhemmat työskentelevät kotona.
Nyt kuitenki kävi niin, että siskoni Blondi lähti vajaa viikko sitte Ruisrockiin kaverinsa kanssa ja muut poistuivat rakennuksesta eilen. : ) Isä lähti hakemaan autoa pääkaupunkiseudulta ja äiti ja nuorin siskoni Punapää lähtivät puolestaan hakemaan koiraa Oulun suunnalta.

Eli arvatkaas kuka toimii kauppiaana tämän päivän. ; D Miemiemie! Tosin olen nyt jo pitkästyny ja yrittäny hommailla kaikenlaista. Eilinen meni telkkaria katellessa ja lojuessa, tänään sitte heräsin isän soittoon. Kello läheni yhtätoista ja sain heti huutia siitä, että olin vielä nukkumassa. Vastaukseksi ärjäsin, että mitä väliä yhdellä puolella tunnilla on ei-sesonki-aikana. Heh, sain anteeksipyyntöjä mutta vastineeksi sanoin nousevani ylös ja löin isäle luurin korvaan.

Joo, no olen nyt käyny palvelemassa muutamia lomalaisia ja riemastunu postimiehen vierailusta: sain Oriflame-tilaukseni ja huuto.netistä ostetun Tigi-tuotepaketin. Tosin nyt olen neki käsitelly, en kehtaa alottaa mitään hemmotteluhoitoja jos sattuu tulemaan niitä asiakkaita. : S

Kuva (c) Oriflame

Alkaa tuntua siltä, etten haluakaan Miehen menevän leirille...

Liian nopeasti ihan liikaa...?

2009-07-05T08:04:00.000-07:00

Juhannusaatosta on nyt pyöreästi kaksi viikkoa. Silloin tapasin Miehen toisen kerran, ekan kerran näin sen ku se haki Tyrkyn kesken bileiden Feministin luota.
Mutta nyt ollaan siis tekstailtu tämä pari viikkoa ja nähtyki useasti. Olen käyny sen kämpillä kattomassa leffoja, käytiin markkinoilla ja semmosta. Eilen menin tavalliseen tapaan sen kämpälle tarkotuksena kattoa muutama elokuva. Makoiltiin siinä sängyllä ja katottiin sekä komeadia- että kauhupätkä, sekä sitte vähän telkkaria. Kello tuli kaksi yöllä, ku päätin lähteä. Mies ehotti, että jäisin yöksi mutta ajattelin sen vain yrittävän olla kohtelias. Se oli tosi väsyny, haukotteli ja venytteli, eipä siis mikään ihme että olo oli vähän vaivaantunu.

Seisoskeltiin ulkona hetki, tämä poltti tupakan ja mie lähin autolle. Mitään ei tapahtunu. Ku olin just pääsemässä pois keskustasta, sain viestin: "En ehtiny perääsi. : )" Sykehän siinä nousi ja kysyin, että pitäskö minun tulla takasi. Vastaus oli aika laimea ("Jos haluat.") mutta se sai minut kääntämään auton ja palaamaan tämän kämpille.

Ensisuudelma pimeässä eteisessä. Se oli kömpelöä ja jokseenki... Hmm, ei niin ihanaa. Mentiin sängylle, katottiin telkkaria ja lopulta sain siltä paidan lainaan ja ruvettiin nukkumaan. Siitä alkoki lähes piinallisen pitkä nuoleskelusessio, mulla on varmaan leuka ihan naarmuilla sen parran takia. : ) Kömpelöä suutelua, Mies kuljettaa kättä minun selällä, perseellä ja rinnalla. Vierastin kosketusta aika paljonki, mistä varmaan johtuu ettei me menty sitte sen pidemmälle vaikka Mies yhteen väliin oli ihan minun päällä.
Fakta: Kutian selästä ihan pirusti. Kaiken lisäksi pelkäsin, että jaloissani tuntuu sänki tai muuta vastaavaa.

Aamulla herättiin ekan kerran joskus kahdeksan tienoilta ja lopullisesti päästiin sängystä ylös vasta kahdelta, ku tällä oli työjuttuja iltapäiväksi. Sängyssä sainki paljon tiivistä läsnäoloa, suukottelua ja silittelyä. Vaivaannuttavaa oli paska maku suussa, enhän mie ollu osannu mitään hammasharjaa napata mukaan.

Jotenki menin kuitenki sekasin. En tiä, olenko valmis näin läheiseen suhteeseen näin nopeasti. Olen alkanu vähän epäillä Miehen motiiveja, ku sain viestin: "Taisin rakastua viime yönä."
Toisaalta se on kyllä varsin hellyyttävä tyyppi, ku miettii että kaks viikkoa se on ollu niin ujona, ettei ole halaamaan pystyny. Pitää nyt kattoa, tähän tulee vähän taukoa ku ens viikko ollaan eri puolilla Lappia. Voi olla hyväksi tuo paussi.

Kotona paljastin isälleki, missä olen ollu ja mitä olen tehny viimisen parin viikon aikana. Äitin kans meillä oliki pitempi juttutuokio ja saatoin kertoa, että pelkään kaveriporukkani reaktiota, kerroin Tyrkyn oletetusta suhtautumistavasta sekä sen paniikkihäiriöstä ja kännitoilailuista ja siitä, miten ne on aina jotenki liittyny Mieheen. Kerroin myös aikansa sensaatiokohusta, Hikarin huoraamisesta.

Olen kai aika sekasin, ku menin avautumaan noin. Mutta toistaiseksi siitä ei näytä seuranneen mitään huonoa. Paras koputtaa puuta.

Sietämisen tuskaa

2009-07-03T00:34:00.000-07:00

Keskiviikosta tuntuu olevan niin kauan aikaa, etten tiedä kehtaanko enää edes puhua koko päivästä. : D No, keskiviikko-iltana meillä oli miitti Ilopillerin mökillä. Tarkotus oli juoruilla, syödä ja juoda hyvin, hengailla keskenämme. Juotavaa kyllä oli, aina punaviinistä Leijonaan ja loppu illasta olin totaalisen lärvit. Muistikuvat kyllä on tallella, mutta muistan sen kamalan pyörrytyksen mikä minuun iski. Väsyttiki aivan kamalasti, ku olin aamulla (jostain kumman syystä) heränny kuudelta.
Tulihan siinä sitte pelattua juomapelin ohella myös Aliasta ja pullonpyöritystä. Pullonpyörityksessä jouduin valehtelemaan ja väittämään että Miksu oli viimeisin ihastukseni. Jumalauta, enhän voinu paljastaa että tapailen Tyrkyn isoveljeä!

En ainakaan sen jälkeen, ku Ilopilleri oli Tyrkylle tosi vihanen ku tämä oli maannu sen serkun kanssa. Ilopilleri vertasi sitä Tyrkyn veljen naimiseen enkä enää voinut sanoa mitään. Vaikka tässähän ei nyt ole kyse paneskelemisesta vaan ihan... Ihan tapailemisesta ja syvällisemmästä asiasta. Ja tiedän kyllä, että jos olisin avautunu noille tytöille, Tyrkky olis voinu kuulla asiasta vielä samana iltana.
Toivon niin, että mies tekee asialle jotain. Esimerkiksi mainitsee asiasta siskolleen: "Joo, me ollaan nähty tässä useammanki kerran sen Hetan kanssa. Eikös se ole sinun kaveri?" Jotain tuohon tyyliin...

No eilen selvisin kotiin sieltä mökiltä ja ennen ku olin edes kotipihassa, mies laittaa viestiä ja kysyy mitä teen illala. Se ehotti leffaa sen uudella kämpällä ja sinnehän mie sitte päädyin joskus iltayhdeksän tienoilla. Jätin vanhemmat siihen uskoon, että palaan käymään Ilopillerin mökillä kattomassa porukoita.
En vielä halua puhua vanhemmille, etenkään äitile, mitään tästä. Ne rupeaa luonnollisesti heti kyseleen ja tenttaamaan, sekä sitte meillä tosiaan on kuutisen vuotta ikäeroa, seitsemän jos tarkkoja ollaan vaan ei olla.
Ja me ollaan just porukalla haukuttu isän serkkupoikaa (jotain reilu parikymppinen 22-25), joka on menny kihloihin 16-vuotiaan tytön kanssa. Mutta tuohan nyt on ihan eri tilanne, eikö?! 16-vuotias on ihan skidi vielä!

Anyway, tänään mennään käymään markkinoilla ja ryyppykaveri lähtee meän mukaan kolmanneksi pyöräksi. Toisaalta ärsyttävää, toisaalta taas ihan mukavaa.
Ai niin, melkein unohtu mainita. Sain eilen kotimatkalla tekstarin, jossa mies manaili ujouttaan: "Olishan sitä voinu vaikka halata..." : ) Söpöä.

Viime yö muuten meni unilääkkeen voimin, en tajua mikä minun unirytmin on sekottanu. Ihmeellisiä, kello kuuden heräilemisiä ja välillä sietämätöntä unettomuutta. Neljältä menin sohvalle nukkumaan ja otin unilääkkeen. Heh, ainaki nukutti.

Hei hei mitä kuuluu...!

2009-06-30T12:13:00.000-07:00

En ole viime aikoina ollu kovin innostunu kirjottelemaan tänne, se on tämä kesäaika vähän tällasta. : ) ja nyt on jostain kumman syystä ilmestyny niin paljon muutaki vipinää tähän elämään, että mulla on menny pakka todella sekasin. Yks kuumottava kysymys on, haluanko enää lähteä au pairiksi jenkkeihin? Olen alkanu epäillä omia lastenhoitotaitojani ja siedätyskykyäni. Saatan romahtaa kesken vuoden, koska en kestä niitä lapsia. Ku miettii sitä hoitourakkaa, mikä mulla loppujen lopuksi sielä Oulussa oli niin... No, sanotaanko nyt niin, että se pisti miettimään asioita.

Nyt on sitte ollu melko vapaata, mitä nyt ne Cultural Caren paperit kummittelee minun mielessä. Pitäis saada ne täytettyä, että vois sitte ottaa rennosti. Oli tänään tarkotus täyttää ne loppuun, mutta en saanu edes alotettua... Inhoan itteäni. Mulla oli tälle päivälle suuri tehtävälistaki, mutta kaikki meni jotenki ihan vituilleen. Tai no ei ihan. ; )

Tekstailin eilen sen miekkosen kans ja sillä alkaa muuttohommat, se muuttaa kylän keskustaan. Sisko patisti minut tarjoamaan apuaan, ja niinhään siinä sitte kävi että olin tänään ""auttamassa"" muuttokamojen kanssa. : D Eipä minusta mittään apua tainu olla, mutta pidinpähän seuraa. : )
Ku istuttiin siinä ulkosalla, paikalle pamahti joku tämän kaveri ja ku tämä oli lähdössä, sanoin lähteväni myös, että mies saa jatkaa pakkailua, vaan kuinkas sitten kävikään. Minun läsnäolo ei kuulema haitannu, päinvastoin siitä oli mukava saada seuraa. Joten jäin ja käytiin siinä sitte tämän ryyppykaverini luona kylässä.

Alustava suunnitelma oli lähteä Simerockiin, ryyppykaverini oli lähettäny testiviestiä tälle miehelle myös ja kysyny suunnitelmia. Ku sanoin sille, että joo, olen kans mukana, niin se alko kans ottaan asioista selvää ja oli kyllä kans lähössä. Se tuntu jotenki tosi... hellyyttävältä. : ) Harmi vaan, että siihen sitte tuliki muutos, ku tämä on nuorisotyössä viikon. : (
Loppupeleissä tultiin siihen tulokseen, että laitetaan simenreissu jäihin ja katotaan mennäänkö. Ens viikonloppuna kuitenki markkinoille. : ) Mies aiko pitää tuparitki tässä, tulee oikein jännää... ; D

Huomena Ilopillerin mökille ottamaan vähän viiniä. : ) HYMIÖRAISK!

Leffassa.

2009-06-27T01:33:00.000-07:00

Kävin eilen leffassa herra Suoranenäsen luona. : ) Oli mukavaa vaikkei mitään kiihkeää säpinää ollukaan. Katottiin Narnian tarinat ja ku pääsin kotia, tuli viesti: "Oli mukava katsoa elokuva kanssasi. Joskus uusiksi? : )"

Tuskasta touhua.

2009-06-23T05:54:00.000-07:00

Ruokahaluttomuutta ja unettomuutta, sydänkohtausta muistuttavaa rinnantykytystä, ulkonäön huoltoa, ... Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta nyt just on pakko ruveta syömään. Olen hoikistunu muutamassa päivässä enemmän, ku mihin yksikään ostosteeveen vibravyö pystyy.

Syynä tähän on tietenki tämä minun juhannusheilaa etäisesti muistuttava tyyppi, jonka kans olen vaihtanu muutamia tekstareita ja eilen kävin kattomassa ku se oli asemalla autonpesussa. Olen hokenu itelleni, ettei kannata revitellä ja antautua ihastukseen koska... No koska turpaantulemisen riski on aikanen.
Ensinnäkään en tunne koko tyyppiä sen kummemmin, oikeastaan en tunne sitä ollenkaan. Toisekseen se on minun hyvänki kaverin isoveli ja sitte... Meilä on kuus vuotta ikäeroa. OKEI, melkein seittemän, mutta ei kuitenkaan. Tai no oikeastaan on jos lasketaan kuukaudetki, mutta koska ei lasketa niin se jää kuuteen vuoteen. Ja vuosillahan tässä vain pelataan, jos toinen on syntyny -84.

Yritän nyt syöttää itteäni ja rauhottaa mieltäni, koska tässä voi käy niinki, että... joo. Katotaan miten käy, ei mennä asioiden edelle. Voisinko kerranki noudattaa tuota sääntöä?

Tekstiviestejä.

2009-06-21T06:51:00.001-07:00

Eilisen illan ja tämän päivän viestittely herättää vain yhen kysymyksen: Voiko joku oikeasti olla kiinnostunu minusta?

Juhannusfiiliksissä.

2009-06-21T01:42:00.000-07:00

Tavallisesti, tai oikeastaan aina, jos mulle on tapahtunu jotain mukavaa ja odottaisin sen poikivan jotaki hienoa tulevaisuutta ajatellen käy se vanha temppu: kaikki menee perseelleen ja siitä mukavasta tuleeki vain kitkerä muisto jota saa myöhemmin häpeillen peitellä.

Hyvänä esimerkkinä on tuo USA'an lähtöni, jonka olisin mielelläni halunnu pitää enemmän salassa. Tai ei nyt salassa, mutta ei sitä olis tarvinu jokaselle huudella. Äiti on luonnollisesti levittäny sanaa ja lakkiaisissa multa ei mitään muuta kyseltykään, ku että mitäs nyt meinaat. Ei se mitään, lähdössä olen edelleen mutta asettaahan tuo omat paineensa. Mitä jos en lähdekään? Kyllä se nyt vaan on lähdettävä ku siitä on niin paljon puhuttu! Ylpeys ei kestä, että tässä ruvetaan jänistämään tai että sieltä rapakon toiselta puolelta palattais takasi kesken kaiken.
Täytyy tunnustaa, että tuo paperityö syö kyllä intoa koko touhusta, samaten pilkuntarkka kokemuksenhankinta. Jesuschrist...

Kaveriporukassa ei sitte päästykään tekeen yhtään mitään koko juhannuksen aikana. Kaikki oli omilla teillään, en oikeastaan tiedä sen kummemmin mitä olivat puuhailleet. Feministi oli ollu Tytön luona ja ne oli kattonu leffaa ja valvoneet viiteen. Hikarin piti olla sairaana mutta se päätyki johonko tansseihin. No Ilopilleri tietenki vietti aikaansa kultansa ja serkkujensa kanssa mökillä, se nyt ei ollu mikään yllätys ku se on koko kesän asunu sielä. : D Tyrkyn tekemisistä en ole tietonen, mulla ei ole hajuakaan että mitä se on hommaillu ja miten sillä menee. Sehän on nyt tutustunu noihin lukion porukoihin ja nauttii saamastaan huomiosta: se kai luulee olevansa kovin cool ja suosittu ku on muita 1-2 vuotta vanhempi ja niin vitun kova tyyppi. Vielä vuorokausi sitte sillä oli facebookissa ja galleriassa teksti "parisuhteessa", sitte kysyin siltä, että koska se meinaa paljastaa kenen kans ja mitä. Vastaus tuli aika nopeasti: "Ei ole ennää mittään kertomista..." Jaahas, viikon suhde.

Ja tuo on muuten aika noloa, tai en nyt tiedä miten Tyrkky esimerkiksi sen kokee, mutta itteäni nolottais ja miettisin lakkaamatta, että mitäs muut nyt ajattelee. Tästä päästäänki osuvasti minun juhannuskuulumisiin.

Koska kavereita ei huvittanu tehä mitään yhessä, joten aloin pitää yhteyttä vähän erilaisemman tytön kanssa. Nyt puhutaan ryyppykaverista: siitä, jonka alkoholinkäyttö on aika ronskia ja jonka kanssa ei pahemmin vietetä aikaa selvinpäin. Krapula-aamua lukuunottamatta.
Perjantai-iltana suuntasin Ryyppykaverin kämpile juomat matkassa. Alkuilta oli aika rento ja tylsäki, kunnes haettiin mukaan vanha luokkakaverini. Nämä samat tyypit on todennäkösesti esiintyny vuodatuksen blogissa, mutten vaan kuolemaksenikaan jaksa ettiä sitä kirjotusta...

Alotettiin illanvietto aika aikasin, ja toivoin että me pysyttäis koko ajan kämpilä: Ryyppykaverilla on paha tapa kulkeutua kännipäissään vieraiden autojen mukana milloin minneki. Sen parhaat muistot kasautuu kännipanoista ja hauskoista jutuista, ku jouduttiin viinan jatkeeksi juomaan tuulilasinpesunestettä... Ei nyt ihan, mutta tuota luokkaa. Muutaman minttukaakaon jälkeen alko soittelu, mikä myöski on Ryyppykaverin lempiharrastus pikkupäissään. : D Ihmettelin koko illan, että miten sillä riittää puheaika, mutta hyvin tuo näytti luistavan.
Pian paikalla oliki nuorimies pukinparrassa ja kohta toinen, jonka muistinki: Tyrkyn veli, joka palautti sen silloin ku pidettiin pippalot Feministin luona. Muistan koko illan kattoneeni sen suoraa nenää, jota ei voinu ku kadehtia.
Istuttiin siinä, välilä käytiin tupakalla, ei me oikein mistään puhuttu. Pian Herra Suoranenä päätti lähteä. Ryyppy tietinki huusi sen perään, että ota tuo Heta matkaan. Mies jäiki vielä hetkeksi, ja ku minua yritettiin toiseen kertaa työntää sen mukaan, vastasin vaan etten mie nyt ihan vielä ole lähössä.
Sitte me käytiin ajamassa hurut sen pukinpartasen miehen kans, joka näytti jotenki tutulta. En vain muista, että missä olisin sen nähny... Ku se sitte palautti meät kämpile, Ryyppy teki taas vähän juotavaa ja kohta me oltiinki kävelemässä kirkonkylälä. Me mentiin hetkeksi istumaan jonku Ryypyn miestuttavan tykö, missä se katto leffaa. Ryyppy soitti meile kyytin ja kohta sitä mentiinki.

Päädyttiin pikkuseen, kaks oviseen autoon jossa oli jumalattomat subbarit peräkontissa. Olin ihan varma, että musiikin jumputtaessa saisin kohta jonku korvaverenvuodon. No ei nyt ihan, mutta vesi valu silmistä ja tukka nousi pystyyn.
Ku kirkonkylän paikallinen pubi anto valomerkin, tämä pieni kottero muuttu seittemän hengen tilaihmeeksi: eessä istu kuski ja joku Tapani, joka joi viiniä laatikosta. Taakse tukittiin minun, Ryypyn ja sen vanhan koulukaverin lisäksi joku mies, jolla oli märkä perse sekä sitte yks vähän nuorempi tapaus.

Me purkauduttiin autosta tämän nuoremman tapauksen kämpille, joka oli about 20km kirkonkylältä, täysin korvessa järven rannala. Ryyppy näytti siltä, että se haluais hieroa kunnon tuttavuutta jo ennestään tutun Tapanin kans. Tupakalla käydessä se sitte murahtiki tälle koulukaverille, että Tapaniin ei sitte kosketa.
Olin kuolla tylsyyteen, onneksi sain Ilopilleristä hetkellisen tekstailukumppanin. Kello oli siinä vaiheessa siinä aamukuuden tienoilla ja ilmassa oli aika kireä tunnelma Ryypyn ja koulukaverin välilä. Kummalaki teki mieli Tapania, joka puolestaan ei ollu milläänsäkään. Ku Ryyppy sitte heittäyty sohvalle ja Tapani luikahti yläkertaan, lähti koulukaveri perässä. Se luuli, että Ryyppy nukkuu mutta pian se nousiki ylös ja vein sen sitte ulos tupakalle. Yläkerrasta kuulu kolina ja Ryyppy oli tosi vittuuntunu. En kehannu sanoa sille rehellistä mielipidettäni, ku se paljasti että oli ihastunu Tapaniin jonka kans oli kuitenki sovittu, että ollaan vain kavereita. Eihän se voi vaatia sitä pysymään selibaatissa vain siksi, että Ryyppy on ihastunu siihen mutta haluaa kuitenki olla vain kaveri?! Toisaalta tuo koulukaveriki teki paskan tempun, mutta se onki lievästi (lue: tosi) huorahtava... Varsinainen ämmä, miten se kuvittelee saavansa saati pitävänsä kiinni niistä vähistä, oikeista kavereista?!

Kuitenki, tämä selkkaus pelasti myös minut, koska nyt Ryyppy ei enää jaksanu olla sielä puskassa vaan soitti sen tyypin hakemaan, jonka tykönä me oltiin jo alkuillasta käyty mutka. Kämpilä laitettiin suoraan nukkumaan ja herättiin iltapäivälä kello viis. Mahtavaa.

Juotavaa oli jääny muutaman siiderin, Passoa- ja Salmari-pullon verran. Passoan otin mukaan, mutta käskin Ryypyn lahjottaa se salmari sille meidän korpisoturille. Oli se sen vähintäänki ansainnu, ku heräs puol seittemältä hakemaan meitä...
Lähin kotia melkein saman tien ja illasta alko tulla Ryypyktä viestiä: se oli antanu minun numeron sille herra Suoranenäselle ja myöhemmin illasta me tekstailtiinki jotaki. Yritin laittaa klo. yhden maissa nukkumaan, mutta ei siitä mitään tullu. Sain äitilä unilääkkeen pienen taivuttelun jälkeen ja heräsin kymmenen maissa tänä aamuna.

Mahtava juhannus.

Kaupungin huumaa...

2009-06-14T08:07:00.000-07:00

Olen ollu pois kotoa melkein kaks viikkoa ja fiilikset on aika sekalaiset. Tällaset tilanteet opettaa, miten riippuvainen olenkaan kirjottamisesta ja ajatusten purkamisesta. Toivottavasti saan sen kaike vuodatettua pihalle, jotta olo olis taas keveämpi ja voisin jatkaa elämistä.

Tällä hetkelä istun yksin täälä sukulaisten kämpilä ja tarkotus olis pakata sekä saaha funtsittua asioita. En tajua, mikä nyt on pielessä, mutta tunnen ja tiedostan sen. Ja sekös ärsyttää.
Viime viikon tiistaina hyppäsin linja-autoon aamuvarhasella ja körryyttelin tänne Ouluun. Olin serkun tykönä lastenvahtina viikme torstaihin saakka. Palkaksi sain pari sataa euroa ja suositukset lastenhoidosta. Noihin päiviin sisälty milloin itäki ja harmittaa totisesti, ettei mulla ole olu mahollisuutta kirjotella kokemuksia ja kuulumisiani sitä mukaa tänne.
Viikko kuitenki alko aika vittumaisesti ja aika tuntu tosi pitkältä. Kuitenki ku pääsin kiinni arjen myllerrykseen, työ alko helpottua. Päänvaivaa tuotti lapsista vanhin, joka oli ärsyttävän itsekeskeinen ja esiintymishaluinen tyttö. Syy käytökseen oli kuitenki selvä, perheen äitiki siitä varoitteli, että ku tytöllä ei noita kavreita oikein ole ja koulun alkaminen jännittää... Nyt jälkeenpäin voin antaa senki anteeksi.

No joo, alkaa mennä turhuuksiin. Kuluneen, vajaan parin viikon aikana käytiin puistossa, tivolissa, ommmeltiin, siivottiin, piirrettiin ja pyyhittiin pyllyjä oikein olan takaa. Perheessä oli myös yksi himoliikkuja, joten tavallaan aloitin lenkkeilynkin uudelleen. Pitäis nyt ite pitää huolta, että seki harrastus jatkuu aktiivisesti tästä eteenpäin.

Perjantain kulutin kaupungilla serkkuni kanssa. Muutamat alennukset tuli hyödynnettyä sekä sitte tehtyä mukavia löytöjä. Eilen pyöräilinki yksin kaupungille ostamaan festariliput ja piipahtamaan Levykauppa Äxässä, joka on muuten aivan ihana paikka. <3 Rakastuin, sinne haluaisin töihin joten ammatinvalinta ratkesi tällä reissulla. : D Myös myyjä oli minun mieleen. ; ) Samoin kiinnitin huomiota lähikauppojen hyvännäkösiin kesätyöläisiin.

Jotenki onnistun aina löytämään itteni täällä Oulussa. En tiä, mistä seki mahtaa johtua. On ihanaa, ku saa olla vapaasti siinä mielessä, että kuitenki hukkuu massaan. Kaikki ympärillä olevat ihmiset on vieraita, jotka on vasta muodostamassa käsitystä sinusta. Voit olla kuka tahansa, kun kukaan ei tunne eikä välttämättä edes välitä.
Täälä ei ole kavereita ihmettelemässä sinun tämän päivän vaatetusta tai meikkiä, ja saat pukeutua ja värittää naamasi miten haluat.

Elämyksen koin, ku pyöräilin kuulokkeet päässäni, nahkatakissa. Kaupassa kuulokkeet jostain syystä kiinnitti huomiota, sain miellyttävän katseen siltä suloiselta mieheltä, joka istu kassan takana.

Tällaset kirjotukset ja lausahdukset varmaan vain syventää 'landepaukku'-mielikuvaa, mutta en just tällä hetkellä osaa ilmaista itteäni oikein. Vähän kurjaa joutua kotia, missä kukaan ei kato eikä tarvi laittautua. Kaverit on kymmenen kilometrin päässä, ei voi niin vain lähteä kahvile tai leffaan.

DAMN.

Ai mikä matkapäiväkirja?

2009-06-13T04:49:00.000-07:00

Paha olo.

2009-05-31T12:33:00.000-07:00

Nyt olen niin väsyny ja olo on älyttömän huono. Äiti tuossa ihailee saamiani lakkiaiskortteja, sekä lahjoja ja kyselee milloin mitäki. En jaksais vastailla, enkä haluais kirjottaa tätä tänne. Jostain syystä vaan on pakko, jospa se vaikka tekis olon paremmaksi.

Eiliset lakkiaisjuhlat meni hyvin. Heräsin ajoissa ennen seitsemää, sain meikin tehtyä ja hiukset hyvin. Kavennettu puku oli edelleen vähän reilu, mutta ero oli silti huomattava ja se istu päälleki paljon paremmin. Hieman hirvitti tuleva juhla ja lakitus, että miten selviän lavalle kymmenen sentin koroissani.

Koska siskoilla meni laittautuminen niin myöhään ja ite olin selvinny siitä ennätysajassa, päätin että voisin mennä kattomaan yläasteen ja lukion kevätjuhlaa. Monet ihasteli minun asua, etenki kengät sai paljon huomiota osakseen. Kevätjuhla oli tismalleen samanlainen ko joka vuosi: pitkä ja piinallinen. Puheita puheiden perään, loputtomasti stipendejä sekä rätiseviä biisejä, joiden sanoja ei erottanu.

Varsinainen lakitus alko vasta tunnin myöhemmin, joten kuljusin siinä lukiolla ja yläasteen salissa. Olin melko rauhallinen, eikä siinä vaiheessa jännittänykään kummemmin. Sitte ku porukkaa alko tulla, sali alko täyttyä ja meidät komennettiin paikoilleen, alko vähän hermostuttaa. Ja ihmetyttää, että tässäkö tämä lukio nyt sitte oli.
Suvivirsi, jumalattoman pitkä ja tylsä alkutervehdys, muutama puhe ja sitte varsinainen lakitus. Aloin jännittää ihan sikana ja pelkäsin tosissaan että kaadun, viimeistään siinä ku laskeudun ne naurettavat kaksi porrasta alas lavalta. Vaan toisin kävi, ihan hyvin meni ku otin asenteekseni kävellä rauhallisesti.

Muutaman muun puheen jälkeen päästiinki kättelemään kymmeniä ihmisiä, mikä oli toisaalta aika kiusallista. Suurin osa oli mulle täysin tuntemattomia ja välilä jono teki niitä kiusallisia pysähdyksiä. Kuvaus ei onneksi kestäny kauaa, minkä jälkeen piti vain hakea omat kukkansa ja rahakeräyspaketti kansliasta.

Kotona alkoku täys tohina aina kuvien napsimisesta vieraiden vastaanottoon. Nyt on vähän vaikea muistella eilistä, tuntuu ku siitä olis hirveästi aikaa... En edes muista, olinko kovin ilonen. Luultavasti, kukapa ei olis.
Kymmeniä kertoja selitin, minne olen hakenu opiskeleen ja mitä meinaan tehdä. Au pair-suunnitelmista sai kertoa aina vaan uudelleen ja uudelleen. Samoin siitä, miten me lähettäis viettään iltaa.
Sain aukoa monia kirjekuoria, asetella ruusuja ja kortteja. Ku ilta sitte alko lähestyä, minua uhkas kauhea vaatekriisi. Kokeilin omia vaatteita joista mikään ei oikein tuntunu mieluisalta. Kokeilin myös Blondin vaatekaapin sisältöä, mutta sieltäkään ei löytyny mitään erikoista. Asiaa ei auttanu se Oulun serkkuni, joka saa aina minun verenpaineen kattoon... Se kitisi koko ajan, ettenkö voisi pukeutua hyvin ja että pitäisikö siskoni lähteä puolestani ja minun jäädä kotiin... Siis mikä ehotus se tuomonenki on?! Loukkaannuin siitä aikasesti, mutten keksiny miten olisin sen kostanu.

Meilä oli yhteiskuljetus ja minun oli määrä olla tienristeyksessä yhdeksän jälkeen. Kun vaatekriisi oli ohi ja olin päätyny siihen tilaamaani Gina Tricotin mustaan trikoomekkoon, sain jo hoputussoiton, että minua odotellaan.

Autossa oli jo mukavasti porukkaa, vaikka osa ei ollu sittenkään lähteny. Hikarin, Feministin ja Ilopillerin lisäksi autosta löytyi kolme muuta tyttöä, Varjo, Ankka, yhden tytön poikakaveri sekä kolme muuta poikaa. Yksi heistä kippasi kivasti oluensa mekkoni helmaan, mutta onneksi autosta löytyi paperia ja baarin vessasta käsien kuivausta varten tarkotettu puhallin.

Baarissa meno oli ennen puolta yötä aika rauhallista, mutta sitte sinne alko virrata muitaki lakkipäisiä henkilöitä. Sakki oli aika sekalaista ja meillä oli hauskaa. Hikari tietenki sai juttuseuraa hetkessä yhdestä ukkelista, joka jostain syystä päätti istahtaa meidän pöytään jenginsä kanssa.
Päädyin myös aika lähelle jotain hekselihousuista poikaa, joka oli ilmiselvästi pillua vailla. Hetken melko läheisen tanssimisen jälkeen siirryin suosiolla kauemmas ja tämäkin jätti minut rauhaan.

Pojat oli jääneet pihalle juomaan omia juomiaan ennen baariin tuloa, mutta me alettiin aika nopeasti ihmetellä, että mihin ne on jääneet. Pian selvis, että ne oli kävelleet jonneki mökille ja aikoivat hengailla sielä jonku aikaa. Aika reilu temppu, etenki ku se oli meidän viiminen ilta yhdessä. Tapsa oli myös päätyny paikalle jotain kautta, samoin Ilopillerin poikaystävä ja serkkupojat. (Olin oikein iloinen, ettei Tyrkky ollu mukana.)

Ennen valomerkkiä olin hyvän tovin juomatta ja aloin väsyä. Paikka oli melko täynnä ja jopa ulkona oli täyttä. Päätin tietosesti olla juomatta, koska mulla oli vähän huono olo eikä tehny mieli oksentaa taksiin. Seisoskelin kuitenki Ilopillerin ja parin muun tytön kans jonossa, kunnes joku lakkipäinen heppu takertui kaulaani karjahtaen "Mitä äijä! Onnea lakista!" Olin niin puhki, etten jaksanu yrittää mitään ja hepun kaverit muistaakseni kiskasi sen takasi. Pian mies oli siinä taas, en muista sen kasvoista muuta ku vahvat kulmakarvat. Se loiskautti juomaa kengälleni ja nojasi minuun. Kenkää en enää sääliny, sex on the beach tuoksuu huomattavasti olutta paremmalle mutta heppu ei onneksi nojaillu minuun kauan. Tällä kertaa se kehui lävistystäni ja häipyi taas jonneki.

Puoli tuntia ennen pilkkua me istuttiin baarin nurkassa yhdessä pöydässä. Tyttö oli tosi väsyny ja se melkein nukahti sohvalle. Pöydässä vaihtui porukka aika nopeasti ja mulla alko tehdä mieli ulos: ilma sisällä oli tosia huonoa, tosin ulkona oli kamalasti tupakansavua ja kylmä. Olin ensin menossa ulos, mutta jäinki istumaan eteiseen, jossa Ilopilleri piteli poikaystäväänsä pystyssä. Kun se pilkku sitte tuli ja portsari alko komentaa porukkaa ensin sisään takapihalta ja ulos etuovesta, minun lävistystä kehunut heppu tarttui käteeni matkalla kohti ulko-ovea, ohi tiskin. Tartuin käteen, mutta jatkoin matkaa ja päästin irti.

Ulkona saatiinki odotella ensin taksia ja lopulta porukkaa taksiin. Matkalla suunniteltiin jatkoja, puhuttiin kaikesta mahdollisesta ja kaikki oli enemmän tai vähemmän päissä. Itse olin melko selvä ja väsymys sekä huono olo oli ohi mennyttä. Jäin risteykseen ja kävelin kotiin. Olin kotiovella kello 5.

Aamulla isä herätteli minua puoli yhdeltä ja kömmin heti suihkuun. Kun sieltä selvisin, meillä oli jo vieraita: eno vaimoineen. Yritin tälläytyä nopeasti ja kiskoin päälleni farkut, pitkän topin sekä valkoisen liivin. Pian selvisi, että ehostus oli täysin turhaan. Kun mummon sisko tuli miehensä kanssa, olin purskahtaa itkuun. Kamelin selän katkaisikin enoni puheet: "Tämä olis mummoleki suuri päivä..." Silmät alko vuotaa ja olin lähellä hysteeristä itkukohtausta. Sain itteni hillittyä sen verran, etten pyyhkiny kaikkea ripsaria enon olkaan vaan kompuroin vessaan käteltyäni muitakin vieraita.

Kun sitte menin korjailemaan ulkonäköäni huoneeseeni, pillahdin jälleen itkuun. Luulin jo selvinneeni pahimman ohi, kun sain käteltäväkseni lisää ihmisiä ja minun oli pakko lukittautua vessaan omiin oloihini, edes hetkeksi. Tekstailin Hikarin kans, kyselin niiden jatkoista sekä mainitsin huonosta olostani. Feministi aiko tulla kans käymään ja onneksi ne tuli vasta silloin, ku olin saanu silmät edes vähän kuiviksi. Nysvökin menetti mummonsa lauantaina, mutta se ei itkenyt vaikka sai muutamat osanotot täältäkin. Ei minuakaan silloin itkettänyt, vaan nyt sitte...

Olo alko kohentua pikkuhiljaa. Sutrasin silmien alle silmänympärysvoidetta sekä puuteria. Olin aika kamala ilmestys ja oli kauheaa, ku naapurit tahto ottaa kuvia. : ( Myöhemmin uskalsin laittaa lisää ripsiväriä ja rajauskynää.
Bestis kävi myös meillä, oli muutaman tunnin ja juteltiin melkeinpä kaikesta. Tunsin siinäkin vaiheessa olevani todella väsyny, mutta vielä oli muutama lakkiaiskuva otettavana: nimittäin ne jotka korttiin tulisivat.

Nyt ko katon isän ja sen kaverin ottamia kuvia, en voi muuta ku inhota joka ikistä ja sanoa, etten halua noista mitään korttiini. Näytän väsyneeltä ja etenki silmäni kuvissa inhottaa minua. Kuvia otettiin, kun olin hevosen selässä ja meistä otettiin sitte sellasia kaverikuviakin. Harmi ettei yksikään ollu edes kolmen pisteen arvoinen...

Taidan mennä peseen meikit pois ja lähteä nukkumaan. Huomena luultavasti sinne Ouluun sitte... En jaksakaan lähteä siinä aamuyön linja-autossa, äiti tosin ehotti että tädin mies veis minut huomenna. Jihuu, yksityistaksi, miten se kehtaa edes pyytää tuollasta? No, katotaan nyt sitte...

- Oloni saattaa olla astetta parempi nyt, en oikein osaa sanoa.

Yksinkö kotona?

2009-05-26T05:06:00.000-07:00

Voi kyllä, kerranki kävi näin, että saan olla yksin kotona. Ainaki seuraavan varttitunnin, ko isä päätti lähteä käymään kirkonkylälä ja laittaa myymälän kiinni. Saan hengähtää hetken blogini parissa, ennen ku siskot tulee koulusta.
Eipä sillä, ettenkö olis koneella ollu jo ihan riittämiin. Eilen päivitin gallerian kuvakansioitani ja lisäilin samala uusia otoksia facebookkiinki. Kaikki naamakirjan käyttäjät varmaan tietääki sovelluksen "Are YOU interested?" No, luokkakaverini pakotti minut mukaan tähän ja eilen vietinki aikaani seilailemalla erilaisia miesehdokkaita, jotka käyttävät myös kyseistä sovellusta. Ikinä en ole kenellekään mitään silmäniskuja lähettäny... Ennen ku eilen. Ja hetihän sieltä tuliki sitte kaveripyyntöä, aika hyvännäköseltä brittipojalta. : ) Hauska sovellus kerrassaan, vaikka eihän tuolla kai juuri muuta tee ku kerää täytettä kaverilistaansa. Suomalaisia tuli vastaan todella vähän. : ( No nytpä mulla on sitte kaks kiinnostunutta jo listoilla, tästä onki hyvä jatkaa. (Alanko vajota vähän alas...?)

Toisekseen tänään posti toi mukanaan Zazabellasta tilaamani mekon. Hmm...? Ainut koko, mitä kyseisestä mallista oli, oli 38. Tosiaan luulin sen olevan enne, ennen kuin loikkasin paketista paljastuneeseen mekkoon. Se oli aika reilu ja petyin kyllä. Tosin kyljistä vois kaventaa aavistuksen ihan kotikonstein tai sitte turvautua Feministin äitiin, joka jopa tekee pukuja.
Katotaan nyt, ku äiti tulee kotiin, niin mikä sen mielipide on.

Eilen harrastin myös liikuntaa, mikä oli aika tuskallista. Ensin kävin ratsastamassa hevosen, tehtiin se tavallinen maastolenkki. Myöhemmin kävin saman lenkin omin jaloin, juoksin sisukkaasti vaikka se tuntu tosi pahalta. Miten nopeasti kunto voikaan kadota, tosi ihmeellistä.
Vaikka nythän voisin heittää kaikki kuntoilut sikseen ja elää pullalla loppuviikkoon, että yllämainittu mekko näyttäis sopivalta lauantaina...

Eiku syömään.

Sadepäivä.

2009-05-24T12:44:00.000-07:00

Tänään on satanu vettä koko päivän. Välilä tosin pilkahti aurinko, mutta se nyt ei riemastuttanu ku hetken. Kävin koiran kans kävelemässä sillä maastoreitillä, millä usein mennään hevosenki kanssa. Otin kameran mukaan ja nappailin muutaman kuvan. Vielä olis hirmusesti opiskeltavaa tuon canonin kans, että osais ottaa siitä kaikki tehot irti. Ehkä minun tosiaan täytyy hankkia joku kirja aiheesta...

Tarkotus oli käydä ratsastamassa, mutta se vain jotenki jäi, ku rupesin käymään meän kirpparilaatikkoa läpi. Se on valtava pahvilaatikko minun huoneen nurkassa, johon sitte paiskotaan kaikkea ylimäärästä tavaraa. Kuvasin niitä ja laitoin myyntitopaani foorumille. Olis luojan lykky päästä edes neljännesosasta eroon.

Nyt sitte laitoin saunan päälle, tein huutonettiin tarjouksen parista Tigin tuotteesta ja sitte ajattelin kattoa loput boksille tallennetusta Heroesista...

Valinnanvaikeutta.

2009-05-23T13:01:00.000-07:00

Ihan mahtavaa tämä Gina Tricotin mainonta. : O Päätin kerranki hyödyntää tuota moneen verkkokauppaan ilmestynyttä, bloggareita varten laitettua kuvakoodia. Nyt jälkeenpäin ku ihailen ostostani tuosta, epäilen, että olis pitäny napata koko sivu talteen prt scr'nin avulla ja leikkailla sitä paintissa...

Noo joka tapauksessa, tuli tilattua tuollanen trikoomekko. (Materiaalin varmistin vasta, ku olin pölliny äitin luottokortin ja saanu mekon maksettua.) Koska mulla ei vieläkään ole varmuutta, mitä laitan lakkiaisiin pääle, olen nyt haalinu itelle kasan vaihtoehtoja. Kaks mustaa, yks maanläheisempi.
Toivotaan että ne kaks mustaa kolahtavat pian postilaatikkoon...

// Pakko tehä pieni lisäys tähän, sillä eilinen festarihaave jäi kieppumaan mieleen illala. Ihme juttu, sillä luin about tunnin englanninkielistä Potteria ja silti alitajunta rankasee minua hirmusella painajaisella. Eli eilinen postaus sisälsi myös aika paljon napinaa kavereistani. Unessa Feministi oliki saanu selville, että kirjotan blogia ja löytäny sen googlen kautta. (Nyt boikotoimaan tuota ah-niin-muutenkin-haittaa-aiheuttavaa-hakukonejättiä!) Unessa näin myös Hikarin ilmeen, kun se selaili kirjoituksiani.

Nyt ku mietin asiaa... Olen välilä ollu aika kohtuuton, jurnuttanut ja kiukutellu kavereistani. Tosin laitan pääni pantiksi, että minusta puhutaan aivan samalla tavalla. Tervetuloa akkalaumaan.

Festarikesäkö?

2009-05-22T14:26:00.000-07:00

Olen tästä sivusta seurannu, ku siskoni Blondi ja sen paras kaveri ovat ostelleet lippuja kesän festareihin, suunnitelleet matkoja ja varanneet yöpaikkoja. Useampaan kertaan olen päässäni harmitellu sitä, ettei mulla ole sellasta läheistä ystävää, jonka kanssa voisin suunnitella samaa. Omassa kaveripiirissäni porukoila ei ikinä ole rahaa ja siitä naristaan jatkuvasti. Illanviettoon ei päästä, koska parilla tyypillä ei ole rahaa. Olipa kyseessä penkkareiden, päättäjäisten, synttäreiden tai vastaavien biletilaisuuksien kaltanen mahollisuus jättää aivot narikkaan, niin ei koskaan käy sillä muutamalta tutulta suunnalta kuuluu se ei rahaa-tuhahdus.
Mutta sitte, yhtäkkiä, sitä rahaa onki. Sillä ostetaan parit halvat hiuspidennykset ja muutama ihkulälläriromaani. Ja kyse on opintotuesta, joka tuhlataan sen kummempia ajattelematta ja taas ollaan rahattomia. Nyt puhun Tyrkystä, tytöstä, joka ei ole päivääkään tehny oikeita töitä (koulun tet-jaksoja ei lasketa), vaan elää vanhempien rahoilla ja opintotuellaan. Mikä siinä on niin vaikeaa hankkia töitä, niin ku muutki ikäsensä?

Okei, myönnän että eksyin aiheesta ja sorruin mollaamaan toista. Kaveriani, joka minua eniten ottaa päähän? Apua, tuli taas mieleen ne euroviisukarkelot. Miten joku osaaki olla niin raivostuttava känniääliö... Mutta rahaa olis, jos sitä osais käyttää! ...perkele.

No, nyt asiaan. Juttelen tässä samaan aikaan Feministin kans irc-gallerian välityksellä ja me suunnitellaan jotain päättömiä: Kuopio Wine Festival 2009, esiintyjälista sai meät molemmat pyörryksiin. Hei, sieltä löytyy Poets of the Fall ja Apulanta, voiko paremmin enää mennä?!

Hauskuudesta pitää maksaa, siispä: liput parikymppiä, matkat opiskelijakortila puoleen hintaan, mutta... Majotus. Laskeskelin halvimman hotellin vievän meiltä ~500 euroa koko ajalta. Eihän se niin paljoa ole, mutta ihan tarpeeksi paljon estääkseen tämän toteutumisen. Etenki ku jo nyt osa määkii rahattomuuttaan.

Melko varmaahan siis on, ettei tämä tule toteutumaan, mutta ollaanpahan suunniteltu ja ainaki yks kaveri on totaalisen mukana. : D Todella varmaa on sitte se, että loput porukasta ei edes innostu tästä saati ole lähössä mukaan.

- Katotaan nyt sitte. : /

Kuvitus...
Kuopio Wine Festival 2009-logo
Poets of the Fall keikkakuva, Tiia Öhman

Puukko käteen ja huppari päälle, ...

2009-05-22T06:16:00.000-07:00

... nyt on arvonnan aika.

Puukkohupparityttöjen blogissa arvotaan ihastusta herättäneet riikinkukkokorvikset. Käypäs vilkasemassa ja osallistu. Osallistumiseen tarvitaan nimimerkki ja että jätät kommentin kyseiseen postaukseen.

- Arvontaan!

Rusketusta.

2009-05-21T05:21:00.000-07:00

Heräsin puoliltapäivin siihen, että alakerrasta kuulu kummia ääniä. En oikeastaan tiä, onko mitään ärsyttävämpää, ko herätä ja huomata että alakertaan ei ole menemistä ennen ko olet pukeissa ja sinut voidaan esitellä perheen esikoisena.
Ai niin, tähän ko lasketaan vielä ratkeamispisteessä oleva virtsarakko ja älytön nälkä, alan nähä punasta.

Tällä hetkelä alan olla aika tyytyväinen kroppaani, ku sain sääret vahattua ja hierottua Oriflamen päivettävä-kiinteyttävää aina kaulasta jalkapöytiin. Pakko tähän väliin vähän ylistää tuota kyisestä perfect body-voidetta, joka lupaa kiinteyttä ja hehkua iholle. Oikea hinta sillä oli 16,50 euroa mutta tilasin sen pari kuukautta sitte jostain alennuksesta, jos oikein muistan.
Iho näyttää nyt oikeasti siltä, että olisin saanu aurinkoa hyvän annoksen. Tosin, muutama laikku jäi jalkaa, ko olin ekalle levityskerralla vähän kiireessä... Voide ei tahmaa eikä siinä ole niin paljon sitä ällöä hajua, mitä Doven rasvoissa esimerkiksi. Olen kuorinu ihon huolella ennen levitystä ja pyrkiny välttämään ihon kuivia kohtia, kuten polvia.

Siispä, tänä "aamuna" ku ponkasin sängystä ylös, olin ensin pakko ihastella yön aikana saamaani rusketusta. Mutta tänä iltana joudun kai levittämään sitä kasvoihinikin. : S Näyttää kieltämättä oudolta, jos muu kroppa on sävyltään ihan toista kasvojen kans. Niinpä sudin aurinkopuuteria kasvoille, ennen ko kehtasin edes vessaan lähteä...

Mitään sen kummepia vieraita meilä ei sitte onneksi ollukaan, joku äitin tuttava kahen lapsensa kans, joista toisen olen nähny joskus yläasteela.

Innostuin kuitenki tänään ottaan vähän aurinkoaki, kunnes aurinko peitty ukkospilviin. : ( Ehin käyä kahesti sadekuurojen välissä ulkosalla, sitte pitiki jo tulla takasi sisälle. Olin aika uhkarohkea aurinkoöljyni kans, jossa suojakerroin on huikeat 4. Illala saan varmasti peilailla kauniita palovammojani.

Kotona.

2009-05-20T09:37:00.001-07:00

Olen ollu pari päivää tekemättä mitään ja kirjaimellisesti alan hyppiä seinille. En olis ikinä arvanu olevani onneton ilman sitä uskommatoman turvallista, pohjan luovaa arkirytmiä. Kuten aina, tälleki päivälle olin suunnitellu kaikenlaista: siivousta, ratsastusta, ... Kaikkea tavallista, pientä puuhaa mikä oikeastaan pitäis liittää osaksi jokapäivästä elämää. Hyvinä esimerkkeinä tuo ratsastus ja lenkkeily.

Missä menee minun laiskuuden raja?! Meneekö tässä aikaa hukkaan, ku nukun puoleen päivään ja vaellan ympäri kämppää tekemättä yhtään mitään? Meneekö siinä varsinaisesti aikaa hukkaan? Kadunko joskus omaa aikaansaamattomuuttani? Etten juuri silloin, sillä hetkellä tajunnu tehdä sitäkään...?!

Uskomatonta.

Hairstoren petolliset mainokset nyt suoraan sähköpostiisi!

2009-05-19T03:47:00.000-07:00

Kun yrität säästää rahaa tai hillitä shoppailuhimojasi, ei ehkä kannata tilata mainoskirjeitä Asokselta, Ellokselta, ... Ja etenki jos heikkoutesi kohistuu pikkusen kalliimpiin hiustenhoitotuotteisiin, kannattaa vältellä myös Hairstorea. : (

Yleensä olen surutta poistellu kyseisen myymälän mainoskirjeet, mutta koska Tigi on melkein yhtä ku elämä, ei tuollasia viestejä voi mennä noin vain poistamaan!

Ps. Tämä ei ole mainostusta.
Pps. Huh, luojan kiitos storen valikoima oli kolmen tuotteen laajunen. Kriisitilanne taloudessa vältetty.

Sählinkiä.

2009-05-18T09:24:00.001-07:00

Isä oliki varannu luottavaisin mielin täksi päiväksi katsastusajan tuole minun avomersule (lue: sitikka xantia vm. -94) ja mikäs siinä ko lähteä käyttään sitä sielä. Samala kävin lukiolta ylppäritulokset ja minun rivi oli sitä kohtalaista keskiluokkaa: äikkä b, ruotti b, enkku b, lyhyt matikka b, uskonto m, terveystieto c. Jos nuo sekalaiset aakkoset ei soita kelloja, Wikipedia vähän jeesaa.

Aikaa mulle jäi sen verran yli, että ehin käydä mutkan isän vanhempien tykönä ennen ku katsastusaika olis käsilä. Kutsuin ne tietenki lakkiaisiin eikä ketään kiinnostanu kuulla arvosanoja: "Ne on niin monimutkasia..." : )
Ko sitte menin sinne katsastusasemalle yhen tienoilla, sain ootella reilun tunnin. Eikä ollu mikään miellyttävä tunti, ku kevätflunssa saa silmät vuotamaan ja hengitystiet tukkoon. Kaiken lisäksi oli jääny syöminen väliin, niin sain yskimällä peitellä mahanmurinaani.

Näin lasioven läpi, ku sitikka hilattiin korkeuksiin ja ensin sielä hääräsi vain yks ukko taskulamppuineen tutkimassa etuakselia. Heh, kohta siinä oliki kaks ja molemmilla kulmat kurtussa, joten tuomio oli varma. Kesäkuussa uus katsastus, vikaa oli mm. akseleitten laakereissa, valoissa ja jossaki kumipäällysteessä. Jarrut sen sijaan oli tosi hyvässä kunnossa, joten ei menny ihan perseelleen tuokaan reissu.
Vähän vahingonilonen täytyy kuiten olla, ko isä oli niin varma että sitikka läpäsee reissun liehuvin lipuin. Haaveeksi jäi. Saan varmaan kohta palata hotellia siivoamaan, jos joudun useampaan kertaan uusimaan katsastuksia. Se on varma, että korjauskuluihin en ainakaan osallistu. Riittää vallan mainiosti, että maksan moisen romukasan bensat, verot ja tuomoset muut maksut kuten katsastukset ja rekisteröinnit...

Sitte vähän muita juttuja, nimittäin tilasin taas eilen jotain. En oikein tiä, miten tähän ostosten tekemiseen pitäis suhtautua. Voishan se olla ihan järkevääki kunnostuttaa autoa niilä rahoila, jotka menee esim. Oriflamele tai Tigin mömmöihin. Eikä! Asiat tärkeysjärjestykseen. ; )

Uus mekkohankinta alennuksen johdosta. Siitä löytyy alesta huolimatta palautusoikeus, joten mikäs siinä jos sitä kokeilee päälle ja lähettää takasi jos ei tykkää. Musta on sinänsä värinä ongelmallinen, että minun iho ei rusketu ja selkä on rumassa kunnossa. Helma on kuitenki ihana, kumpa tuo istuis minun pääle.

Tosin ne ruskeat gladiaattorit 11cm koroilla ei käy tuon kans...? Mustaa ja ruskeaa? Nope.

Ja kun tuossa kerran on palautusoikeus, ei vaikuta tilata vaan pelkkää mekkoa: siinähän jää häviölle jos turhaa makselee postikuluja, palauttaa ostoksen. Siksipä piti ottaa mekolle matkaseuraa (mitäpä muutakaan kuin) Tigin tuotteista! : D
Joo, ja nyt ei kannata säikähtää, koska Zazabellassa oli ale myös muutaman kosmetiikkatuotteen kohala.
Maksoin 18 euroa per kappale Tigin Manipulatorista sekä Hard to Getistä. Catfight olis kans ollu ihana, mutta sen alehinta tais olla mulle kuitenki liian kallis... Kaiken lisäksi sain toisesta purnukasta viis euroa palautusta koska se oli vähän särkyny ulkoreunasta. : ) Toivotaan ettei se kuitenkaan ole liian sökönä.

No, nyt vaan ootellaan postimiestä. Kuten tavallista tässä minun ah-hivenen-tylsässä-arjessa yleensäki. : )

Kuva (c) Zazabella.fi

Viisumeininkiä viikonlopulta

2009-05-17T08:58:00.000-07:00

Viikonloppu tosin ei ole ohi, mutta v-alkuset sanat on ollu lauantai-illasta alkaen jokaisen mökkiläisen huulilla, joten annettakoon otsikko anteeksi.

Oulun reissusta mulla ei oikeastaan ole mitään kerrottavaa, paitsi se että vahdin serkun tyttöjä pari päivää ja perjantaina ajelin kotia. Matka oli aika jännä, mutta meni hyvin. Ja vielä ilman tädiltä lainattua navigaattoria! Wihii! Eli skipataan tämä aihe.

Feministi laitto mulle viestiä torstaina ja kyseli, olinko menossa Ilopillerin mökile ns. viisuvalvojaisiin. En ollu kuullukaan moisista suunnitelmista ja koska olin vielä Oulussa, en tienny sanoa varmasti.
Perjantai-iltana olin jo kotiutunu, ku Ilopilleri sitte kysy, olinko tulossa. Kuten aina, olen aika nihkeä lähtemään yhtään mihinkään ja lopuksi kadun ku en tullu lähteneeksi. Tästä syystä vastasinki ihan rehellisesti, että tulen jos en ole kummemin kipeä.
Kyyti paikan pääle järjesty oikein hyvin, koska Ilopillerin kaveri oli tulossa myös ja niillä oli tarkotuksena hakea Tyrkky mukaan. Joten pääsisin siinä siivellä melkein ku huomaamatta. : )

Lähtö tuli loppujen lopuksi aika nopeasti, ku Ilopilleri viestitti olevansa kohta pihassa. Hoppuhan siinä tuli, onneksi olin alottanu naamani puuteroinnin hyvissä ajoin. Varmaan se kuudes aisti jotenki avitti. Tukin kiireessä laukkuun lakanat, hammasharjan ja yövaatteet jonka jälkeen sainki juosta suoran oottavaan autoon.
- Tässä vaiheessa kello ei ollu edes neljää.

Samalla ku haettiin Tyrkky, poikettiin tietty kaupassa ja Alkossa. Se oliki minun eka reissu kyseiseen myymälään ja petyin vähän, ku sielä oliki niin siistiä. Näin ainoastaan yhen kännisen, jolle ei suostuttu myymää. : ( Olin todella pettyny.

Mökilä oliki sitte muutaki porukkaa, Ilopillerin perhettä: sen mies ja pikkuveli tyttöystävänsä kans. Naapurimökistä tuli välilä yksinäinen vieras, Ilopillerin (vanhempi, hyvännäkönen) serkku.
Feministi ei päässykään paikalle, koska Tyttö oli pakottanu sen mukaansa Ouluun. Eli meillä kaveripiirissä 'Oulu' on kova sana. : D

Illanvietto alotettiin varsinaisesti sitte, ku Hikariki saapu paikalle, eli siinä klo 19 aikoihin. Ilopillerin frendi oli oikea kulinaristi, kovan tason ruoanlaittaja. Katoin kateellisena, ku se taiko yksinkertasista aineksista näppärää iltasyömistä... Madagascar kakkonen saatiin katottua just ennen euroviisujen alkua. Me katottiin ensimmäiset seittemän kipaletta kohtalaisella mielenkiinnolla, mutta siitä eteenpäin siirryttiin juomaan ja jätettiin viisut taustahelinäksi. Alkosta meile oli tarttunu mukaan vahvempaa siideriä, salmaripullo, lonkkua ja ruokakauppareissulta vähän lisää siideriä.

Hikarilla oli mukana omia viinojaa, joita se ei oikeastaan jakanu ja aika pitkin hampain se suostu maksamaan osuutensa ruokalaskusta. Hikari myös kehuskeli olevansa viiminen jalkeilla, hauskinta siis oliki ku se oli ensimmäinen joka alko oksentaa.

Pikkuveli tyttöystävineen oli tavallaan meidän vahdittavana, mutta Ilopilleri oli suostunu ostamaan niileki vähän kultalonkeroa ja illan edetessä Pikkuveli oli aika päissään. Se loiskutti kaljat minun nahkatakille leffan aikana ja sai hillittömän kiillotusoperaation aikaseksi.
Nyt ku seki on takana, voin vain ihmetellä miten yhteinen illanvietto avaakaan uusia tuttavuuksia. Pikkuveli oli tosiaan muuttunu niistä ajoista ja sen kans pysty jopa käymään keskustelua. Frendiki myönsi tämän.

Ja Tyrkky nyt tietenki oli niin tarjottimella, ku vaan olla ja voi. Syynä tähän oli Serkun ilmaantuminen ja humaltuminen. Tunnustan, olin hieman mustasukkanen ja minua ällötti Tyrkylle ah-niin-ominainen flirttailu ja tyrkyllä oleminen.
Loppuillasta se oliki saada paniikkikohtauksen, se rupes huutaan Ilopillerin miehelle ja itki isoveljeään, jolla on aivokasvain ja joka selittää mitä sylki suuhun tuo. Koska Serkku tuntee tämän isoveljen, se yritti tietenki rauhotella ja puhua Tyrkyn kans. Minusta kyllä näytti enemmän siltä, että koko show oli järjestetty Serkun nappaamiseksi.
Ja kuinka ollakaan, Serkku vei Tyrkyn makkariin rauhoittumaan ja lukitsi oven. Olin varma että se tapahtuu, mutta Ilopilleri pääsi mukaan rauhoittelemaan ystäväänsä ja Tyrkyltä jäi saamatta.

Kun me sitte istuskeltiin sisällä, kuunneltiin biisejä youtubesta ja juteltiin, Hikari sano kokeilleensa jotain kärpässieniteetä. Sain älyttömän hepulin ja vannoin haluavani kokeilla myös. : D Tässä vaiheessa Serkku ja Tyrkky siirtyivät ulos tupakalle ja kohta verhon läpi nähtiinki vain yksi siluetti. Pikkuveli mainittiki ääneen lemmenhetkestä, jolloin Ilopillerin naama venähti ja se sano suoran, ettei tykkää yhtään.

Ilta oli varsinaisesti tunnelmaltaan latistunu jo siinä vaiheessa, ku Tyrkky pillahti itkuun ja aiheutti kohtaksensa. Loppu tuli kuitenki vasta sitte, ku Pikkuveli telmi Ilopillerin miehen kans ja potkas uunista lasin rikki. Pikasen siivouksen jälkeen lähin nukkumaan ja mulle jäi sellanen mielikuva, että Tyrkky lähti Serkun kans toiseen mökkiin...

En kuitenkaan ole ihan varma, mutta aamula tämmönen mielikuva vain vahvistu muiden puheista. Mitään ei kuulema ollu tapahtunu ja Serkku manailiki kommelluksiaan aamutupakalla terassilla. Olin kieltämättä pikkusen ilonen, että se suhtautu asiaan näin. Tyrkky taas ei näyttäny olevan moksiskaan, vaan olis varmasti mieluusti jatkanu siitä, mihin illala jäi. - Vaikka sitte syvällisiin puheisiin isoveljestään joka yhtäkkiä oliki ylisuojeleva.

Melkein heti herättyä me lähettiin käymään kaupassa melkosen kolehdinkeräyksen ja kauppalistan laatimisen jälkeen. Frendin farmariin hyppäsi minun lisäksi Ilopilleri ja sen mies sekä Hikari. Frendi ajotavasta voi sanoa vaan: herranjumala. Ajaa melkein ku mies, vauhtai ei puutu ja mutkat kääntää sisuskalut nurin.

Ruokaa laitettiin kahdessa mökissä tapauksen 'uuni' johdosta. Heti syönnin jälkeen Hikarin, Tyrkyn ja minun pitiki poistua koska oltiin samalla kyydillä. Hikari lähti tänään Rovaniemelle, koska sillä on huomenna töitä, tarkotan nyt ihan oikeita töitä enkä huoraamista. Se on päässy lehtimyyjäksi.

Siinäpä se, tiivistetysti koska nyt mulla on helkkarinmoinen nälkä. Kädet tärisee ja tekis mieli kattoa Täydellisiä Naisia. : ) Krapulaa mulla ei jostain syystä ollu ollenkaan, pakko koputtaa puuta. Ja viisuista tiedän vaan sen, että Norja voitti.

Ja maanantai on maanantai...

2009-05-11T10:19:00.000-07:00

Mmmm. ♥ Suorastaan rakastan vasta värjättyjen, laitettujen hiusten tuoksua. Sitä vaan ei saa kotona aikaseksi, vaikka kuinka yrittäis laittaa samoja tököttejä, mitä ammattilainen.
Rakastan myös tätä ruskeaa sävyä, joka nätisti kätkee allensa sen luontaisen punasen sävyn. Mutta, kesä ja aurinko tekee varmasti tehtävänsä tänäki vuonna ja ennen syksyä pääni on taas haalean ruskean oranssi. Sen karmeampaa väriä ei maa päällän kanna, joten ostin lisää Bonacuren värisuojahoitista jota suihkitaan puhtaisiin hiuksiin.

Olen kai tulossa kipeäksi, kurkku on karhea ja päänsisuksiin sattuu muutenki. Varmaan sain jonku flunssan sieltä päiväkodilta ja olishan se ihme jos olisin terveenä selvinny tämän kevätajan.
Ikävää, että jo pieni nuhanpoikanen jarruttaa liikuntapuolta. : ( Enkä mielellään haluais sairastua tämän enempää tai tulehduttaa sydänlihastani, ja mitä muita riskejä niitä onkaan...

Eipä tässä kai mitään sen kummempaa... Kotiin tullessa pöydän kulmala ootti nippu kirjeitä, joista yks oli palkkalappu, toinen palkkatodistus ja viimisenä Seppälän kantiskortti (tai joku vastaava). Että nyt on taas vähän rahaa tilillä ja hyvä niin. Toivon tosiaan, että saan kuluttaa edes yhden päivän sielä kaupungilla, ahistaa päivä päivältä (hyvä ettei tunti tunnilta!) vaan enemmän lähestyvät ylppäritulokset ja maholliset lakkiaiset.
-Jauts.

Elle ennustaa... (neitsyt)

TÄNÄÄN 11.5.2009: Ota tosissasi kaikki varoitussignaalit, mitä saat tänään. Ilmassa on ikävyyksiä kaikille Neitsyille. Tähdet varoittavat sekä konflikteista että muutoksista tunne-elämässä.

HUOMENNA 12.5.2009: Lipsautat vahingossa jonkin sellaisen asian, minkä piti olla salaisuus. Ainoa tapa korjata vahinko on kertoa tiedon saajalle, ettei hän missään nimessä saa kertoa asiaa eteenpäin.

Ja Suomi24'sen mielipide... (neitsyt)
Sinulla on tuli häntäsi alla, etkä jaksa huomioida läheisiäsi. Ihmissuhteisiisi tulisi enemmän syvyyttä, jos hyväksyisit muidenkin panoksen.

Lähestyvän bilekesän mekkokriisi.

2009-05-10T01:54:00.000-07:00

Ikinä en olis uskonu tekeväni jonkin sortin vaatepostauksia, mutta nyt kävi niin koska epätoivo alkaa viedä voiton. Olen tähän asti ollu liian varma siitä, että hei aina löytyy jotain mitä vetää päälle. Tilasin Nelly.comista yhen mekon, jonka suunnittelin laittavani lakkiaisiini. Väritys ja kuviointi oli aika lailla minua, mutta nyt ku tarkastelin itteäni peilistä, totesin ettei se käy. Olen liian lyhyt ja vanttera tuollaseen mekkoon, eli metsätys jatkukoon. Sinänsä harmi, sillä ehin nyt hankkia kokonaisen asukokonaisuuden tuon mekon mukaan. Tilasin Asokselta sopivan, paksun nahkavyön sekä äskettäin myös kengät Nelly.comista.
Mutta eipä tuo ylivoimasesti harmita, sillä vaatekaapin täyte ei ole pahitteeksi. Ja tuo mekko on loppupeleissä aika arkinen, joten saan varmaan tilaisuuksia käyttää sitä. Mitä vyöhön ja kenkiin tulee, niitä voi aina yhistellä kivasti kaiken muun kanssa...

Mutta nyt asiaan! Seppälä on kai tehny jonkin sortin parannuksen ja lakannu markkinoimasta itteään eläinkuosien kuninkaana. Kaikki varmasti tietää ne ällösöpöt, mitä omituisimmat eläinprintit joita on läiskitty aina alusvaatteista sateenvarjoihin ja käsineisiin. Yäk.
Bestis kuitenki lähetti mulle Seppälän mekkomanifestin ja bongasin siitä pari kivannäköstä, hyvänhintasta mekkoa. Kaiken lisäksi sivuilta löytyy myös vinkkejä eri vartalotyypeille.

Alotin käymällä läpi ne vaihtoehdot, jotka eniten silmää miellyttivät. 35 erilaisen mekon joukosta löyty hillittyä mutta myös vähän rajumpaa, sekä myös jotain ihan karmeaa. Haluaisin hillityn rocktyylin, joka on kaunis mutta siitä löytys myös asennetta. Ulkonäkö riippuu aika paljon myös kantajastaan, eli tunnelmaan täytyy todennäkösesti virittäytyä musiikin voimin.

Mustavalkoset miellyttää ihan siinäki mielessä, että ylioppilaslakki on tunnetusti mustavalkonen. Mikään ylenpalttinen väriloisto ei koskaan ole ollu minun juttu, mutta vähän pelottaa että miten tuollanen musta tai valkonen väri korostaa minun ihonväriä. Pitää varmaan puuteroida selkä ja sääret sen lisäksi, että naamaan tulee kolmen kilon pakkelikerros. : D

Onneksi Seppälä on vielä Seppälä, eikä nuo hieman väkinäisen oloset lainaukset ole kaonneet mihinkään. : ) Ylläoleva mekko on hieman korsettimainen, tursuaisin tuosta varmaan mukavasti ulos, koska sporttinen kroppani ei ole enää niin sporttinen kuin se joskus oli. Pakko jatkaa taekwon-doa harrastuksena...

Koska etenin hieman väärässä järjestyksessä ja suuntasin ensin tutkimaan mekkoja, oli mukava ylläri löytää muutama lemppareistani oman vartalomallin kohdalta. Tosin, en ole oikein hahmottanu omaa kroppaani. Varmaa on ollu vain se, että mielestäni mulla on liian lyhyet jalat ja leveät hartiat. Kuulostaaki varsin hyvältä.
Y-mallin kropalle suositellaan mm. tuota edellä mainittua, lievästi korsettimallista mekkoa. Tosin tämän mallin vartaloon kuuluu myös kiinteä perse ja kapea lantio. Hmm, osuinko sittenkään oikeaan?

No toinen, mikä vois kuvata minun vartaloa, on H. Siinäki heti ekana on tuo valkonen mekko, johon ihastuin. Ylä- ja alaosa on aikalaila tasapainossa, mutta poikamaisuutta ei minun kropasta niinkään löydy. Muuten kaikenlainen röyhelöiden ja helmojen (=naisellisuuden) korostaminen vois olla paikallaan.

Voiskohan myyjiltä kysyä apua? Jotenki mulle on jääny aika ynseä kuva tällasten halpiskonseptiliikkeiden myyjistä. Ei ne tiedä, ne on siellä latomassa tavaraa hyllyyn ja ottamassa asiakkailta rahaa. Ei ne tiedä mikä istuu, mikä ei, miten korostaa hoikkaa vyötäröä tai piilottaa liika povi. Ne on harjottelijoita, kesätyöläisiä, opiskelijoita, ... Tietämättömiä?

Joo, saa toki oikasta jos väärässä olen mutta olen harvoin nähny oikeasti avuliasta ja sellasta... auttamisen halua esimerkiksi henkkamaukan tai seppälän myyjän kasvoilla.
Siksipä ajattelin kysyä serkkuani mukaan makutuomariksi. Olen nyt hautajaisten aika ja niiden jälkeen alaknu taas sietää sitä, ja huomannu ettei se oikeastaan ole niin kurja tyyppi. Ikäerostahan tämä voi myös johtua, koska arvomaailmat meilä on niin erit. No, tämmönen ihmissuhdesönkötys ja luonneanalyysit ei sovi samaan postaukseen mekkojen kans.

Ps. Nyt otin kommentista vaarin ja ripottelin mukaan muutamia kuvia. : ) Ne on kaikki Seppälän sivuilta.

Hauskat hautajaiset.

2009-05-09T13:07:00.000-07:00

Mummon kuolemasta on jo muutama viikko, mutta hautajaiset saatiin pidettyä vasta nyt. Täälä päin on kevään aikana kuukahtanu yksi jos toinenki, mutta ei sitä osanu aavistaa tapahtuvan omale kohale.

Tiesinhän mie, että joskus ne hautajaiset tulee. Tiesin mitä laittaa päälle, tiesin ettei kannata meikata ja että hiuksien laitto riittää. Sen sijaan en tienny miten paljon nenäliinoja tulis menemään, miten monta sukulaista näkisin tai millanen ilmapiiri tulis olemaan. En tienny edes että tulisinko toimeen läheskään kaikkien sukulaisten ja tuttavien kans.
Olin aluksi ihan varma, että mulla naksahtaa päässä kesken muistotilaisuuden tai vähintään saan hysteerisen itkukohtauksen enkä pysty lopettaan.

Nyt jälkeenpäin voin sanoa, että sain itkettyä ihan tarpeeksi ja olo on helpottunu. Kukaan ei häpeilly kaivaa nenäliinoja esiin ja oikeastaan tuntu tosi lohdulliselta nähä niitä sukulaisia. Moni onnitteli lakkiaisien johdosta, vaikka lakinsaanti ei edes ole varmaa. : S Jaiks, ei paineita tosiaankaan!

Tulin myös siihen tulokseen, että olen tosiaan saanu maailman parhaimman kummin. ♥ Mummo oli sen täti, eli joitain serkkujahan me ollaan... Miehellä on ikää about 30v. ja se on sinkku ja lapseton. Huumorintajua sillä on vaikka muille jakaa ja sitä näkee harvoin naama peruslukemilla. Ku täytin kaheksantoista, se toi mulle vanhat golfmailansa ja me putattiin yhessä tuolla pellon laidassa. Pallotki sillä oli laastiämpärissä, aika huvittava näky enkä vieläkään ymmärrä, mistä se sai päähänsä ruveta harrastaan golffia. Jos joku tietäis tämän seudun paremmin, ymmärtäs kyllä ironian. : D

Luulin myös nähneeni sen facebook-jätkän siellä, ilahduin jo, ettei se ollukaan niin pahan näkönen, ennen ku selvis että katon väärää tyyppiä. Dammit! No voin ainaki kuvitella jotain pientä silmäpeliä tähän väliin...?

Mitäpä muuta tässä voikaan sitte enää sanoa. Ens viikolla lähtö Ouluun lastenhoitokokemusta kartuttamaan. Pikkusen on jo ikävä tuonne päiväkodille. : ) Mietin, että voisin loppukesästä mennä sinne jos vaan olen tunteja vailla, vaikka kokemushaan ei koskaan ole pahasta.

Maanantaina pääsen kampaajalle ja olen ettiny hiusmallinki valmiiksi. Vähän tosin hermostuttaa mennä uudelle tyypille, en ole mikään 'rentoudu-kampaajalla'-tyyppi. : S Leikkaus ja värjäys, hiphei, jo on aikaki ku tyvikasvua on about neljä senttiä.

Nämä on näitä iki-hauskoja...

2009-05-08T10:47:00.000-07:00

... juttuja, jotka leviävät milloin facebookin ja milloin minkäkilaisen gallerian kautta. Siispä, saanen esitellä: Siideri vs. Kikkeli!

1. SIIDERI on aina halutessasi nautittavissa, KIKKELI voi vaatia paljonkin
työtä.
Piste SIIDERILLE.

2. KIKKELIN tuotos maistuu hirveälle.
Piste SIIDERILLE.

3. Todella kylmä SIIDERI on mahtavaa.
Piste SIIDERILLE.

4. Jos SIIDERISTÄSI löytyy karva, sen voi poistaa ja/tai tilata uuden.
KIKKELISTÄ niitä löytyy kuitenkin ja laatta on lähellä.
Piste SIIDERILLE

5. Jos tulet kotiin haisten SIIDERILLE voi miehesi suuttua, saada kohtauksen tai jopa potkia Sinut kartanolle jne.
Jos tulet kotiin haisten KIKKELILLE voi miehesi suuttua, saada kohtauksen, potkia sinut kartanolle tai jättää sinut.
Riippuen nyt maailmankatsomuksestasi ja eri näkökulmista, päätetään tämä kohta TASAN.
(Mutta ,jos haiset SIIDERILLE, olet todennäköisesti nauttinut sitä ja näin ollen humalatilassa miehen suuttumus voi tuntua pelkästään hupaisalta)

6. Kymmenen SIIDERIÄ illalla ja et pysty ajamaan kotiin. Kymmenen kertaa
KIKKELIÄ illalla ja et edes halua kotiin.
Piste KIKKELILLE

7. Jos nautit paljon SIIDERIÄ julkisella paikalla, maineesi voi kärsiä..
Jos nautit KIKKELISTÄ julkisella paikalla, maineesi saattaa silti kärsiä mutta sinusta tulee legenda.
Piste MOLEMMILLE

8. Jos poliisi pysäyttää sinut ja haiset KIKKELILLE, sinut voidaan pidättää.
Jos poliisi pysäyttää sinut ja haiset SIIDERILLE sinut saatetaan silti
pidättää.
Päätetään tämä TASAN (jottei virkavalta ota itseensä)

9. Yleensä et löydä vanhentunutta SIIDERIÄ.
Piste SIIDERILLE

10. Liikaa SIIDERIÄ ja luulet näkeväsi ufoja. Liikaa KIKKELIÄ ja luulet
olevasi
ufossa.
Piste SIIDERILLE

11. Etiketin repiminen on tylsää. Kalsareiden repiminen on hauskaa..
Piste KIKKELILLE

12. SIIDERISTÄ pitää maksaa veroa.
Piste KIKKELILLE

13. Jos otat toisenkin SIIDERIN, ensimmäinen ei ole siitä moksiskaan.
Piste SIIDERILLE

14. Olet aina se ensimmäinen, joka SIIDERIN korkkaa.
Käyttämätön KIKKELI on yleensä turhan vikkelä ja kuohuu liian aikaisin.
Piste SIIDERILLE

15. Jos ravistat SIIDERIÄ, se kuohuu hetken mutta asettuu lopulta.
KIKKELI ei välttämättä kuohu ollenkaan vaikka kuinka ravistat, tai se saattaa kuohua aivan liian nopeasti ja asettua aloilleen turhan pitkäksi aikaa.
Piste SIIDERILLE

16. SIIDERISSÄ on aina vaihtoehtoja: makea, kuiva, omena, päärynä jne.
Tosin on niitä KIKKELEISSÄKIN: lyhyt, ohut, käyrä, ? saako näitä valkoisena? jne..
Päätetään tämäkin kohta TASAN

17. Tiedät aina, paljonko SIIDERI maksaa. Tosin sillä ei ole merkitystä, kun
joku tarjoaa sen sinulle kuitenkin.
Piste SIIDERILLE

18. SIIDERILLÄ ei ole äitiä.
Piste SIIDERILLE

19. SIIDERIÄ ei tarvitse halailla puolta tuntia nauttimisen jälkeen.
Piste SIIDERILLE

20. SIIDERI pysyy kiltisti siellä minne sen jätät, KIKKELI saattaa vaihtaa
maisemaa tietämättäsi.
Piste SIIDERILLE

LOPULLISET PISTEET: SIIDERI: 13, KIKKELI: 4.

Kisa on ratkennut!! Kiistaton, onnellinen voittaja on SIIDERI!!!

Ps. Jos olet mies, ja vedät tästä herneet nokkaan ja mökötyttää niin maan
vietävästi, niin muista että SIIDERI ei näin tekisi, ei edes häviön
sattuessa. Yksi lisäpiste SIIDERILLE!!

Jännän äärellä.

2009-05-08T10:26:00.000-07:00

Voisin kai julkasta kirjan, oikein kunnon romaanin. Se kertois minun menneestä työviikosta ja nimeäisin sen "Kun elämästäni tuli jännää", niin uskomattomaltako se kuulostaaki. : D

Viikko talkoolaisena päiväkodilla on siis tehny tehtävänsä, suoranaisia ihmeitä. : ) Olen löytäny siihen kaks syytä, joista ensimmäinen on henkisen iän laskeminen: lasten keskelä minunki ajatusmaailma on alkanu yksinkertaistua ja olen sisäistäny lapsekkaan suorasanaisuuden ja itseluottamuksen. Mahtavaa. Toisena vaihtoehtona on tietenki se, että uusi maisema piristää ja onhan lastentarha ilmapiiriltään ihan toista pölysen hotellin ja juoruilevien työkavereiden rinnala.

Tutustuin yhteen todella suloseen pieneen poikaan, jonka isä oli hollantilainen ja äiti suomalainen. Lapsi ite puhu vähän suomea ja ymmärsi oikein hyvin. Pääosin pelattiin kuitenki englannilla ja sehän passaa au pairiksi aikovalle oikein hyvin. : ) Ihan harmittaa lopettaa työharjottelu tähän, eihän viikko edes tunnu missään! Ja kaiken lisäksi aloin just saada tuntumaa hommaan ja muihinki tarhalaisiin.

Katotaan, josko loppukesästä menisin sinne takasi.

Kun ei mitään kuulu, kuuluu hyvää.

2009-05-04T11:49:00.000-07:00

Muutamat pari viikkoa on menny ihmeellisessä horroksessa ilman mitään sen kummempia tunteita, mikä on aiheuttanu aika turran fiiliksen... Jotenki sisällä jyllää semmonen ikävä, yksinäisyyden kurja tunne joka ei ota rauhottuakseen. En oikein tiä, mistä kaikki lähti, kaipa se on tämä kevään tapahtumien yhteissumma joka on nyt sitte saanu minutki heräämään kylmään todellisuuteen.

Ensinnäki, kavereiden kans nyt sitte lähetään kukin omille teillemme ja sehän kyllä surettaa. Nyt olen yrittäny houkutella niitä lähtemään ulos, mutta esimerkiksi tämä villi vapun aikaki...?! Siis ei mitään! Missään ei käyty, mitään ei tehty. Kaikki puuhasteli jotain kukin omalla tahollaan, osa kävi keskenään jossain. Ja siitä päästäänki seuraavaan kaihertavaan kysymykseen: Mikä minun tehtävä on tässä kaveripiirissä? Kuinka monesti nuo sitte ovat keskenään käyneet jossain juomassa ja vähän haistelemassa ulkoilmaa ilman minua...?! Se kyllä kaivelee enemmän ku kehtaan myöntää.

Tyttö ja Feministihän nyt muutenki on bestikset, sen vielä ymmärrän että ne on keskenään käyneet baarissa. No sitte tietenki Tyrkkyhän kinuaa aina vain Ilopilleriä mukaansa, niillä on omat juttunsa ja menonsa ja harvoin Tyrkky muille hehkuttaa menoistaan. Tämä alkaa jo ärsyttää.
Hikari onki omaa luokkaansa, senhän ei tarvi muuta ku löytää panija niin se on tyytyväinen. Viimeksi minuaki pyydettiin mukaan kattomaan Popedaa mutten töiden takia päässy, niin kyllähän tämä oli seuraa löytäny: rippikouluikäsen näkösen babyface-pojan, joka oli tullu vanhempiensa kans kattomaan kyseistä bändiä. Herranjestas. No, ei menny ees vuorokautta niin niistä tuli 'pari' ja Hikarilla on facebookissa viesti 'hellustaan'... Mitenköhän se aikoo jatkossa tienata jos sillä nyt sitte on kumppani?
Pitäis oikeastaan ihan mielenkiinnosta kysyä, että miten hän meinaa tulla toimeen ku opintotuki loppuu. Siis, tuomostahan on ihan nornaalia murehtia, eikös.

Toinen juttu liittyy kans yksinäisyyteen ja se on aika pöljä omasta mielestäniki. :') Blondi on loppujen lopuksi mulle tsoi tärkeä siskona ja ihan ystävänä. Vaikka välilä se saa kaikki talossa sekasin ja raivarin partaalle, se on silti mulle tärkeä. Vähänaikaa ehittiin tosiaan olla samassa työpaikassa, ennen ku sitte lopetin työsopimuksen loputtua. Kuitenki Blondi sai houkuteltua kaverinsa sinne, jonka kans olen samanikänen. Yhessä ne tekee ihan kaikkea, tänäki kesänä kiertelevät festarit läpi.

Olen siis hieman mustasukkanen siskostani. : ( Tämä taas todistaa oman säälittävyyteni; olen kateellinen tuollasesta kaverista jonka eessä kehtaa itkeä ja jolle voi ruikuttaa vaikka sitte kuukautiskivuistaan.

Yksinäisyys on syvältä, mutta enköhän mie tästä toivu. Etenki ku tämä pms-viikko on takana, niin eiköhän se ala helpottaa monelta kantilta. Se tosin on varma, että kavereita en enää kehtaa baariin ruinata. Jos ei ole rahaa tai ei huvita, sitä ei sitte ole eikä mihinkään olla menossa.

Saarioinen hakee omaa muotibloggariaan...?

2009-05-04T08:44:00.000-07:00

Minun blogi-innostus lähti aikoinaan karamellin väreissä hehkuvasta meikki- ja kosmetiikkablogista, jonka myötä innostuin iteki meikaamisesta ja kiinnostus laajeni blogista toiseen. En kehtaa sitä sivua enää linkittääkään, kun ei se näytä päivittyvän.
No mikäs sen ihanampaa, kuin muistella niitä vanhoja hyviä aikoja jolloin blogit olivat blogeja ja kaikki osasivat karttaa sitä petollista mainontaa, joka hyppeli eteen milloin pop-uppina ja milloin ovelasti tekstin seasta. Muotiblogien viedessä ensimmäiset 300 paikkaa kaikenlaisilta blogilistoilta olisi melkein tyhmää ettei tätä loistavaa mainontakikkaa hyödynnettäisi jotenkin. Siispä: (netti)myymälät solmivat erilaisia diilejä bloggareiden kanssa, jolloin blogin kirjoittaminen alkaa olla hieman enemmän kuin pelkkä harrastus. Kirjoittajien päästyä osingoille voi blogin sisältö muuttua aika kohtalokkaastikin. Tätä ennenhän bloggarit ovat jo nauttineet tietynlaisesta julkisuudesta.

Radiokanavat ovat löytäneet oman muotibloggarinsa, samoin muutamat lehdet. Onko vain ajan kysymys, milloin SDP tai Keskusta paljastaa omansa? Hittolainen, sehän oliski kova sana vaalien alla...

Pointti tässä nyt on se, että olen alkanu kyllästyä seuraamaan erilaisia muotiblogeja, jotka ei enää olekaan niin erilaisia. Olen pettyny itteeni, että näin on päässy käymään. On aina ikävä poistella sivuja blogilistaltaan, mutta jos niitä ei ole viikkoon lukenu, on lähes myöhäistä päästä enää juttuun mukaan.

Onnittelen sydämellä niitä, jotka eivät ole lähteneet mukaan mainomaan "suosikkinettikauppojaan" sillä se tekee väkisinkin puolueelliseksi. Vaikka toisaalta se on kansalle mahdollisuus saada äänensä kuuluviin... Jokseenki kinkkinen tilanne, mutta en vaan voi sietää niitä mainoksia, joita jo muutenki pursuilee pitkin nettiä - Olipa kyseessä Ellen tai huutonetin sivut, samat mainokset....

Ja kuin sattuman kautta avattuani ekan vastaantulevan linkin:

MUNGOLIFE: MAINONTAA

2009-05-02T11:35:00.000-07:00

Avain kirotun pahaan oloon löytyy harmittavan usein myös pms-oireisiin. Hankala juttu, tuomoselta on paha välttyä ja lääkkeitäkään ei moiseen ole. En nyt sanois itteäni hirviöksi, riivinraudaksi mutta enpä ole sitä kaikkein halutuimpaa seuraakaan ku kyynisyys puhkeaa kukkaan...

Olen kyylänny ihmisten tekemisiä Facebookissa jo aika monta päivää. Kyseisestä sivustosta on muodostunu mulle pakkomielle ja harrastus. Varmaan kuolisin jos lentomatka päättyis Lostin kaltasiin tapahtumiin enkä saiskaan enää tietää, vieläkö Hikari panee sitä 16-vuotiasta nallekarhua tai miten työtoverit vietti vapun. Erittäin kiinnostunu olen ollu yhen saman kylän asukkaan tekemisistä, tilapäivitykset ovat tähänmennessä ollu aika vappukeskeisiä.
- Inhoan itteäni. : D

No, ei niin ettei mitään hyvää! Kävinpä ratsastamassa pitkästä aikaa ja hevonen toimi moitteettomasti. Se oliki hieno homma, koska maa on tosi märkä ja rapanen jolloin satulasta tippuminen ei ole niitä hauskimpia juttuja.
Nyt ajattelin iltatallin yhteyessä ottaa kaakista muutaman kuvan. Tosin tarha on niin rapanen, etten kehtaa laittaa otoksiani mihinkään. : P

FACEBOOKISTA TULI VIESTI. >: D Täytyy siis mennä. Vielä semmonen hauska juttu, että sitikassa on kesärenkaat ja se ääni mikä siitä on kuulunu, johtuu siitä että pakoputki on poikki. Ahaa...? ; )

Avain pahaan oloon

2009-04-30T14:23:00.000-07:00

Tänään oli siis minun eka päivä lasten keskellä riemunkirjavassa päiväkodissa. Täytyy tunnustaa, että lykkäsin lähtöä aamulla niin paljon ko kello vaan anto periksi: olin ihan naatti iltavuoron takia, vaikka olin omassa sängyssä jo kahdelta yöllä.

Nyt ko se ensimmäinen ja jännittävin päivä on takana, voin sanoa ettei se ollukaan niin kamalaa ja vaikeaa. Tosin lasten kans artikulointi voi olla hieman vaikeaa ja sitä tuntee ittensä ihan tyhmäksi ko on aikunen. On aikunen eikä kiinnitä huomiota niihin ihmeellisiin asioihin mitä ympärillä on, sitä ei osaa enää kyseenalaistaa asioita ja ajatella niin yksinkertasesti että se tuntuu lähes liian vaikealta. Tunsin itteni teennäisen älykkään tyhmäksi niiden ipanoiden seurassa.
Tänään aamu alko vappuriehala ja porukasta lähti sikana ääntä. Lapset oli jaettu neljään ryhmään joista vanhimmat oli kouluikäsiä ja nuorimmat kulki vaipoissa sormi suussa. Vietin aikaani noitten isompien kans ja vastaanotto aikusten osalta oli aika... No, ei suorastaan koleaa mutta melko välinpitämätöntä. Olin mukana mutta kukaan ei oikein opastanu eikä ehottanu, mitä voisin tehä ja missä ryhmässä olla mukana. Siispä turvauduin siihen omatoimisuuteen, joka astuu kuvaan silloin ku en oikeastaan jaksa välittää mitä minusta ajatellaan ja millasen kuvan olen antanu.

Kotona pääsin lukeen sähköpostia ja minua oltiin lähestytty sieltä toiselta lapsitantereelta: serkun vaimo oli laittanu sähköpostia, toivotteli tervetulleeksi ja ehotteli kaikenlaista kivaa tekemistä. Se varasi minusta lenkkikaverin ja pohti, mitä tekisin sen ajan ku lapset siellä on tarhassa. Mitä ilmeisemmin se siis luulee, että olen urheilullisempi mitä oikeasti olen ja että tylsistyn nopeasti.
Tästä säikähtäneenä hyppäsin lenkkareihin ja tuulitakkiin ja viipotin tielle. Pettymys oli karvas, lähes itkuinen ko huomasin etten osaa enää edes juosta. Henkipistos tuli ensimmäisellä sadalla metrillä, mulla ei ollu aavistustakaan siitä, mikä on oikea vauhti eikä askellus tuntunu hyvältä. Meno oli kankeaa ja aivan helvetillistä.

Samassa tajusin, missä jamassa olen. Mihin on kadonnu se kunto? Miksei siitä ole säilyny ripaustakaan vaikka olen joka salitreenin alussa juossu 20 minuuttia juoksumatolla. Mitä-helvettiä?!

Ja avain kaikkeen paskaan fiilikseen löytyy omasta navasta: paska keho, paska mieli. Siispä, asiaan tulee muutos! Tänään lenkille, huomena ratsastan ja käyn salila. Mitäs siinä maratoonarihaastattelussa (YleX) sanottiinkaan, "Nyt tuntuu pahalta, aina on tuntunu pahalta ja tulee tuntumaan pahalta."

Ratsastuksesta kaakkiin = Hevosen silmä on jo aikas hyvässä kunnossa, tais olla semmonen pikasilmätulehdus. KOPUTA PUUTA.

Puutteessa ne on muutki...

2009-04-29T04:47:00.001-07:00

Voi jessus sentään. Feministihän kävi tässä muutama viikko takaperin kattomassa Mambaa ja paljasti äsken mesessä miltei päätyneensä saksofonistin hotellihuoneeseen. Ihmeellistähän tässä on se, että

a) Feministi on lesbo
b) saksofonisti on vanha, ainaki nelikymppinen.
c) Feministi oli selvinpäin

Mietin nyt vaan, että halusko se todella päätyä jonku vanhan äijän kanssa samaan sänkyyn. Onko se raukka oikeasti niin kokeilunhalunen että lesboudesta huolimatta antaa vanhan ukon hurmata julkisuudellaan?

Ja kyllä, hän harkitsi lähtevänsä kutsun kuultuaan.
Harmi vain, että kyyti kotiin lähti ennen sitä.

You won't get peace of my green...

2009-04-29T04:01:00.000-07:00

Olin eilen melko haikealla tuulella ollessani viimeisessä työvuorossa hotellilla. Aika meni siivillä ja mietin oikeasti ja kattelin ympärilleni siinä töiden lomassa. Enpä olis uskonu, että moinen paskaduuni saa minussa heräämään noin haikeita fiiliksiä, mutta niinpä se vain teki. Iltahukin ollessa takana jätin pöydälle lapun, pyysin työuositukset ja kirjotin heiheit. Mikä onkaan törkeämpää kuin saada aamulla viesti, että "Tulisikko nää tekkeen mun iltavuoron?"
No, koska olen kyseiselle tyypille sen velkaa, suostuin tietenki. Syynä pyyntöön oli ainoastaan hyödyntämättä jäänyt palvelus ja vähän kyllä vituttaa, ettei se ole tajunnu sitä aikasemmin pyytää.

Mulla alkaa olla aika stressi ihan kaiken kans. Välilä tuntuu siltä, että vois vain luovuttaa ja löhötä kotona: nukkua kuukauden ja kattoa sitte asioita uudestaan. Vaan ei, nyt on toimittava, nyt on haettava, yritettävä, laitettava itsensä likoon ja taottava kun rauta on kuuma. Että vihaan tätä nuorten ihmisten, opiskelijoiden surkeaa motivointia ja varsinaista loppuukuluttamista. Asetetaan kauheat paineet ja uhataan, että jos et nyt hae sinne helvetin yliopistoon niin mätänet paikoillesi koska mikään koulu ei ota niitä, jotka ovat lusmunneet välivuoden tai pari. Pöljää. Samaan aikaan singutetaan eläkeikää, joten ei voi muuta kuin toivoa että kuolee nuorena ja nopeasti. Vaikka sitte siihen sikainfluenssaan...

Tänään soitin sitte sinne päiväkodille ja tarjouduin tulemaan työharjotteluun ihan vain ruokapalkalla. Mulla alkais se harjottelu heti huomenna. 9. päivä on sitte mummon hautajaiset ja 11. päivä menen kampaajalle. Ja hyvähän olis, jos lähtisin vaikka heti samana päivänä kohti Oulua koska sielläkin on tarjolla lapsenvahdin töitä. Siellä voisin viettää viikon ja tulla sitte takasi lakkiaisten takia.

On joo kerrassaan hullua. Todennäkösesti kuolen hyvin nuorena, jos tämä meno jatkuu kun siihen lisätään vielä kaikki se paperityö mitä mulla on edessäni jotta ne au pair hakemukset olis valmiit. Hui että stressaa huominen... : S Miten tulen toimeen niiden lasten kans. IIK.

Ai niin, hevoselleki puhkes silmätulehdus. Sehän onki kuin kirsikka jäätelöannoksen päälle.

Siis tosi paska mäihä...?!

2009-04-22T11:01:00.000-07:00

Tämä alkaa mennä jo ihan liian pitkälle! Tämä ei ole ikinä ollu hauskaa, joten se kohta voidaan ohittaa suosiolla. Kuvassa mukana surua, tuskaa, epätoivoa ja ihan skitsoja ajatuksia. Tosin itestäni tämä alkaa kohta olla huvittavaa, eli nyt liikutaan kai jo minun mielenterveyen rajoila.

Eilen tulin töistä siinä iltapäivällä ja kuulin heti ensimmäiseksi, että yksi nuorimman siskoni kolmesta hiirestä on kupsahtanu. No enpä ollu moksiskaan, koska kyseinen lemmikki oli sairastellu jo jonku aikaa ja ikääki oli aika paljon (hiireksi siis).
Tänään pääsin töistä oletettua aikasemmin ja lähin iltapäivästä noutamaan siskoja tunturista laskettelemasta. Nuorin jäi vielä sinne ko ei kyytiin ehtiny (en ole huono sisko: oli hermot vähän kireällä enkä jääny oottamaan ko tämä luistaa sovitusta asiasta). Kotona sitte katottiin Blondin kans telkkaria ja luettiin uusinta Trendiä. Sitte se menee kattoon marsuja ja tulee kohta takasi roikottaen kädessään... Niinpä niin, kuollutta marsua. Kuolinkankeus ei ole vielä iskeny, mutta eläin on silti viileä.

Tuossa vaiheessa minua karmi niin pahasti, että oli pakko lähteä talliin kattomaan että vieläkö minun kaakissa henki pihisee. Ja jotta ei juttu menis liian ennalta-arvattavaksi, marsuja kuoli tänään kaks. Ne molemmat oli kuollu samoihin aikoihin, ne oli sisaruksia ja jos nyt joku tauti jyllää, niin se tarttuu varmasti noihin kahteen jotka toistaiseksi on vielä elossa. PERKELE PAKKO KOPUTTAA PUUTA ETTEI NEKI NYT SITTE YÖN AIKANA KUUKAHA! Miten voiki sattua näin armoton tuuri?! Ensin mummo, kohta hiiri, seuraavaksi kaks marsua?!

Kuolinsyytä ei osata sanoa. Se voi olla joku ruoka-aine, että kyseessä olsi myrkytys. Mutta miksi vain kaks noista olis kuollu siihen? Eikö koko neljän marsun ryppään olis pitäny heittää veivinsä jos ruuassa olis ollu jotain vikaa. No voishan asia olla niinki, että kuollu kaksikko oli allergisia jolleki saamallensa ruualle (vaikka mitään uutta niile ei ole syötetty) tai sitte jonku sortin sukuvika. Tai sitte joku marsuinfluenssa.

- Joka tapauksessa, ei kuulosta hyvältä.
Pelottavvaa. : (

Itsepetosta vai realistisia tavoitteita?!

2009-04-20T12:06:00.000-07:00

Päivät ne vain kuluu, tekipä sitte mitä tahansa tai päin vastoin oli tekemättä mitään. Olin eilen töissä kahteen (yöaikaa) ja tänä aamuna tekiki tiukkaa nousta ylös kymmeneltä ja lähteä kirkkoon. Käytiin kuuntelemassa mummole soitetut kellot sekä siihen sitte sisälty pienimuotonen hartaushetki.
Mulle henkilökohtasesti tuomoset kirkkovisiitit on hieman ahistavia. En ole uskonnollinen, jotenki olen vain jo saanu ihan tarpeeksi sitä ev.lut-tuputusta ettei mitään rajaa... Itte tilaisuus oli kuitenki koskettava ja äiti sisaruksineen käyttäyty nätisti. Miten outoa sanoa nuin itteään vanhemmista...

Eli eilisilta meni iltavuorossa hotellilla. Koska olen rakastunu Oriflamen mustaan luomiväriin, oli pakko saaha leikitellä sillä ennen töihin lähtöä. Sen siitä saa ko on liikaa aikaa... Lutkameikiltä vältyin mutta saunoja kuuratessa taisi silmät levitä enkä uskaltanu kattoa peiliin.
Aiheutan itelleni suurta pettymystä, ku kirjotan tämän. Varmaan mulla on nyt jonkin sortin itsetutkiskelu menossa menkkojen, mummon kuolemisen ja kaiken muun muutoksen (aina au pair papereista jatko-opiskelupaikkaan) kans. Tavallisesti en tupakoi ollenkaan, olen täysin savuton paitsi jos otan alkoholia ja hengailen kavereiden kans esim. baarissa tai vietetään kosteaa tyttöjeniltaa. Nyt en kuitenkaan voinu vastustaa kiusausta ko näin, että jostain huoneesta oli löytyny tupakka-aski, tietenki siitä piti kääntää muutama. Iltavuoron päätteeksi, siinä kahen tienoilla poltin tupakan ennen autoon ahtautumista. Savu yskitti tietenki ja pää meni pyörälle ko kiskoin sitä myrkkyä keuhkoihin asti.

- Olen pettyny itteeni. Ja olen myös päättäny, etten ala polttaa. Nytki saisin keskittyä painon puottamiseen ja tupakkahan tunnetusti aiheuttaa vyötärölihavuutta. Jaiks.
Nimittäin yo-mekko kokelas numero 1 lähti tänään postiin, on meillä kahden päivän päästä. Nyt pitäis kattoa, onko toivoakaan mahtua siihen sekä sitte oikeasti alkaa liikkua. Mulle on varmasti tullu painoa lisää, ku koulu loppu. Enkä tosiaankaan vitsaile, jos puhutaan +3kg:sta. Tavoitteena päästä ainaki siihen 55kg, missä muinoin olin.

Ko tajunta on hias...

2009-04-19T04:01:00.000-07:00

Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla.
Miten kauan sitä kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.
Kehen sattuu ja kuinka paljon?
Siitä kysymys enää tässä kai on,
Kun on saavuttu siihen pisteeseen,
Ettei mikään ole varmaa.

- Apulanta, Koneeseen kadonnut

Torstai-iltana äiti tuli kotiin yllättävän myöhään. Olin järjestelmässä tavaroita huoneessani ja jotenki tajusin heti, ku kuulin äitin äänen, että mitä on tapahtunu. Ryhmähalaus, turvonneita silmiä, uutinen ei saavuttanu tajuntaa. Mummo on kuollu, päässy pois tuskistaan, vihdoinki.

Minua ei itkettäny, aluksi silmät ei edes kostunu ja tunsin olevani tunteeton. Tuntu pahalta, ahisti mutta toisaalta tiesin ettei mummo kärsi enää ja tämä oli vain koko sairastamisen huipentuma ja lopullinen helpotus. Ko sitte siskojen kans istuttiin sängyn reunalla, mulle tuli mieleen, ettei mummo ollu ehtiny olla minun autossa eikä se koskaan tulis näkemään lakitusta. Siinä vaiheessa raksahti tajunnassa.
Siskot itkeskeli, Blondi enemmän vasta seuraavana päivänä. Se itki niin, että sydäntä raasto. Välilä se nauro jotain muistoa, mutta aina itku vei voiton eikä se voinu lopettaa. Nukahin siskon huoneen lattialle, heräsin siihen, että Blondi itki edelleen. Se oli vihanen, se oli surullinen ja osin jo ihan turta. Meän serkku oli laittanu meseensä tekstin "hei hei mummo" ja galleriaan aivan karmean kuvan mummosta sairaallan sängyllä. Siitä Blondi oli vihanen ja kommentoin serkulle galleriaan, etteikö se löytäny kauheampaa kuvaa mummosta?! Siihen se vastas vain, ettei sillä ollu muita kuvia.

Nyt alko minussaki raivo kihistä, ettäs kehtaa laittaa noin kamalan kuvan kaiken kansan nähtäville ihan ku se kerjäis sääliä. Ja sitä se kai tekiki. Mulla on mummosta useampia kuvia mutta me ollaanki aina asuttu sen kans ja oltu niin paljon tekemisissä, että mummo tosiaan oli perheenjäsen. En aijo puhua sille, keskityn itteni hillittemiseen, etenki nyt ku tätiki tuli tänne. Se kirjaimellisesti hyppii seinille, toi mukanaa kassin siideriä ja oli heti purkamassa mummon tavaroita. Ko äiti käski sen rauhottua, se suuttu.
Illala se alotti kakun teon ja jatko sitä varhain tänä aamuna. Se ei kai tajua, että on pamahtanu keskelle meän surua ja on nyt ainoastaan tiellä ja haitaksi. Miksei se pysyny perheensä parissa?! Käsitelly asiaa lastensa kanssa ja polttanu vaikka kynttilää mummon muistoksi?

Aika ikävää, ettei tätä voi sanoa sille suoraan. En tiä, miten se reagois jos joku meistä lapsista (esim. mie, sen kummilapsi) sanois sen sille päin näköä. Ymmärtääkö se vai ottaako se itteensä?
Epäilen että sillä on tosi huono omatunto just nyt, se haluaa purkaa mummon tavarat ja saada asian ikään ku kuitatuksi. Ihmettelen vain, miksi se tulee nyt, ottaa virkavapaata auttaakseen äitiä, ettei tämän tarvi tehä kaikkea yksin?! Se on myöhästä, mummoa ei ole! Olis ottanu vapaata silloin ko mummon kan tarvittiin apua, olis ollu silloin läsnä. Silloin täti vain sano äitile, että silloin ko äiti päätti jäädä tänne kotiseudulle, mummon hoito jäi sen harteille. Voi herranjestas, miksi se sitte on nyt täälä """"""""""""auttamassa"""""""""""""""?! Ei kai se oikeasti luule, että äitikään sen apua tarvii.

Eilen otin sitte siiderin ennen talliin menoa (ihan niitä omiani, en tädin tuomia) ja juttelin hevoselle. Jotenki alkoholi vähensi estoja ja siinä jutellessani tuli mieleen kaikki ne muistot ja purskahin itkuun. Sitä ei kestäny ko hetken, yritin hillitä itteni vaikka tiän ettei se auta. En vain halunu tulla sisäle silmät päästä pullottaen ja herättää tunteita äitissä, tai etenkään Blondissa. Tulen varmaan itkemään hautajaisissa itteni ihan nestehukkaan saakka.

Tällä hetkelä olen erittäin ärsyyntyny serkkuihin ja tätiini. Tiän ettei se auta, tiän ettei mummo haluais sitä. Mutta jotenki tekis mieli laittaa ne ymmärtään mistä ne on jääny paitsi ja kuinka paljon tuskaa on aiheuttanu meile ja olleet ajattelemattomia.
Toisaalta olen ilonen ja tyytyväinen, että sain tutustua mummoon, viettää aikaa sen kans... Opin kutomaan kangaspuilla, yhessä naurettiin sen naapureita ja usein kesäsin siskojen kans mentiin mummon tykö keskellä yötä ja keitettiin kaakaota. : ) Näitä muistoja ei serkuilla ole.

R.I.P, Mummo, olit meille niin rakas.

Jutunaihetta

2009-04-16T07:03:00.000-07:00

Lauantaina kävin ensimmäistä kertaa tunturin baarissa, vai pitäisköhän sitä jo ihan yökerhoksi kutsua. Tulipahan kuitenki käytyä ja koettua, nyt voin sanoa, etten ole menossa sinne enää uudelleen. : ( Ihmisiä oli paljon, palvelu oli hidasta koska henkilökuntaa oli ihan liian vähän asiakasmäärään verrattuna. Kaiken lisäksi lattia oli tahmea, täynnä lasia ja juomat oli kalliita.
Miksi sinne siis piti vaivautua, vaikka huhut kertoo, että tuollasta siellä on?! No koska Apulanta veti siellä keikan. : D Oli ihan mahtavaa nähä kavereita ja kuunnella hyvää musiikkia ihan lavan vieressä. Siitä kännistä viis... Bestiski tuli paikalle, se tuntu jotenki ihmeen etäiseltä eikä sitä pahemmin janottanukaan. Siihen tosin tais vaikuttaa paikan hinnasto.
Tuttuja sielä oli paljon, näky hotellin vastaanoton porukkaa, herra Talkkarikin, muutama keittiön leuhka lehmä sekä tietty vanhoja koulukavereita. Kenenkään kans en jutellu sen kummemmin.

Mulla on ollu hirveät paineet töistä ja noista au pair-jutuista. Työsopimus hotellilla loppuu tässä kuussa ja haluaisin jo sanoa hyvästit siivoushommille. Olen huomanu, että ne syö ihmistä ihan kamalasti. Minusta on tullu kärtynen ja pessimistinen, naljaileva.
Ajattelin nyt sitte kysellä siltä tuttavalta siitä lastenhoitoduunista, jos ne tarvis kotimaan au pairia. : ) Voisin tehä sitä työtä kevään ja miksen kesänki jos syksyllä olis lähtö ja tarvin sen 200 tuntia. Tosin sitä kokemusta pitäis kai kahmia vähän muualtakin, mutta täällä ei juuri noita taaperoita enää ole.
- Ei tässä kylässä.

No eilen oliki sitte se haastattelu Amerikan reissua varten. Painotettiin kamalasti, että kyseessä on työ ja aina täytyy mainostaa rakastavansa lapsia. Kuulostaa helpolta mutta on hankala yrittää vakuuttaa ihmisiä noin vain, sanoilla. Ja jotta homma ei olis ollu liian helppoa, koitapa selittää kaikki englanniksi.
Haastattelija sano minun puhuvan hyvää englantia, lävistys sitä mietitytti ja samaten se epäili minun kokemuksia. Mullahan ei sitä ihan kauhesti ole, eikä miltään pitkältä ajalta. Eli on kai parempi jos alan saman tien naputella sähköpostia sille tuttavalle.

No voi saatana.

2009-04-09T13:29:00.001-07:00

Rahatilanne on menny heikompaan suuntaan siitä lähtien, ku päädyin ostamaan kameran verkkokaupan sivuilta. Ei sillä, että katuisin ostosta, kadun sitä villitystä joka on saanu minut valtaansa. Äskettäin tilattiin siskon kans Tigin hiuslakkaa (koska sitä sai kaks pulloa yhden hinnalla), sitä ennen Homeenter lähetti kuukauden leffan ja Oriflame paketillisen kosmetiikkaa. Samalla viikolla sain tilaukseni Ellokselta, sekä tein heti perään uuden. Tuli myös tilattua hevoselle uusi riimu.

Että huh huh huh. Palkka tuli eilen, reilu 500 euroa rapsahti tilille ja sillä tulis taas sinnitellä vähän aikaa. Olen päättäny hillitä ostostelua ja heti ensi töikseni peruin seuraavan kuukauden leffan, laitoin lisää kohteita huutonettiin sekä harkitsin ainakin kahdesti ennen Oriflamen tilauksen tekoa.
- Että siitäs saitte, himot!

Toisaalta, olen ostamassa lisää sitä Tigin hiuslakkaa, koska sitä on ostettava nyt kun se on alennuksessa! Samaan aikaan himoan lakkiaisasusteita Asokselta ja harmittelen, kun se upea mekko Nellyltä meni sivu suun: nyt kokoja on enää vaan x-ässää. Hieno homma, olisin ostanu sen ässän heti, mutta luotto-ominaisuuden puuttuessa, piti käydä keskustelua äitin kans... Sitä tavallaan välttelin ja jos mekkoa ei nyt tule lisää, saan syyttää itteäni koko loppuelämäni siitä, että olin niiiiiiiiiiiiiin saamaton.

Bongasin Turun reissulla Aleksi13:sta tosi ihanat gladiaattorikorkkarit, jotka haluaisin kuollakseni jalkaa lakkiaisiini, jos sellaset siis on tiedossa. Itse asiassa aika pelottavaa, seki aika on kohta käsillä. : O Eikä mulla ole minkäänlaisia juhlasuunnitelmia, jaiks! Itseasiassa en ole edes ihan varma, tuleeko sitä lakkia. Voi vittulainen. : (
Alan nyt jänistää ihan kaiken kanssa, esimerkiksi äidinkieli, josta luultavasti kaikki pääsee pieninki ponnisteluin vähintään läpi, olen alkanu epäillä, etten pääsekään...!
Pitiki mennä sanomaan sitä itsestään selvyydeksi. A P U A . . . Okei, jos jatkan nettisurffailua, kuolaamista ja harmittelua, niin ehkä löydän jotain osuvampaa ja kohtuuhintasta. Asoksellaki on -50prosentin alet, niistä voi löytyä ihan mitä vain. Jotain parempaaki.

Mulla on nyt pari päivää vapaata, ens viikolla se aupair haastattelu ja pienoinen kriisi noiden paperien täyttelyssä. - Ei liene yllätys, että olen taas jättäny ne vähän niinkö viime tippaan?! Paskanakki.

Ilosempi juttu on, että pääsen lauantaina baariin. >: ) Kaveri otti yövuoroni tehdäkseen, jäin palveluksen velkaa. Hiphurraa! ♥

Kuva NELLY.COM

Vetävän otsikon alkeet.

2009-04-05T11:43:00.000-07:00

Ehin jo blogata pahimmat bloggausintoni tuonne pointshopin kerää-pisteitä-blogiin, etten ole varma riittääkö enää juttua tänne. - Ei sillä, että nämä kaks blogia käsittelis läheskään samoja aiheita. : D Kirjotan ihan puutaheinää pointshoppiin pisteidenkeruumielessä.

Kannattaa lähteä mukaan, jos vähänki kiinnostaa kaiken hauskan tavaran hankkiminen ilmaiseksi. : ) Pisteitä voi ansaita esimerkiksi bloggaamalla tai erilaisiin kyselyihin vastaamalla. Ansaitsemillaan pisteillä voi hankkia vaikka karkkia, mekon, tai dildon jos siltä tuntuu. Laitanpa linkkiä, että jos kiinnostaa.
- Pointshop.

No niin, se siitä mainostuksesta sitte. Eilen oltiin Blondin kans iltavuorossa, meillähän oli hauskaa vaikkei herra Talkkaria näkynykään. Huomaa kyllä, että peli voi käydä likaiseksi, sisko nimittäin hokee koko ajan, että näki miehen ensimmäisenä. Phyh sanon mie, vaikkei minua kiinnosta, kuka sen ensimmäiseksi näki. Mitä merkitystä silläki oikein on.
Iltavuoro meni ihan mukavasti, sitä tavallista: turhauttavaa kävelemistä ja asioiden unohtelua väsymyksen myötä. Wellua ei näkyny, tunnustan olleeni hieman pettynyt siihenkin.

Eipä mulla oikeastaan muuta. Söin itteni ähkyyn, sekös masentaa. Olo on ku milläki pullamuorilla. : S Ja tuo oli vielä melko mitäänkuvaamattoman nätisti sanottu. Olo on ku turpealla mursulla, joka on vetässy sisuksiinsa kolme tonnia hiivaa. : (

- Nyt nukkumaan, aamula kuudeksi töihin.

Edelliseen viitaten, ...

2009-04-04T07:43:00.000-07:00

... Ainakin Ellen horoskooppi tuntuu olevan minun tekemisteni ja tunteitteni jäljillä. Kuulostaa kyllä aika karmealta, ihan säikähdin. : O

TÄNÄÄN 4.4.2009:
Horoskooppisi ennustaa riitatilannetta tälle päivälle. Toinen osapuoli tilanteessa on kumppanisi tai ystäväsi. Tiedossa on loukattuja tunteita ja kovia sanoja.

HUOMENNA 5.4.2009:
Ehdit hoitaa tänään paljon erilaisia tehtäviä. Sinulla on ollut tapana aloittaa keväisin paljon uusia asioita, mutta et välttämättä vie niitä loppuun asti. Tänään on hyvä päivä päättää keskeneräiset projektit.

Suomi24.fi taas tuntuu olevan hieman väärillä teillä, mutta soin jo itselleni kyllä herkän hetken suklaajäätelöpurkin kanssa, että miksei tämäkin ihan uskottava olisi. : D

Touhotat sellaista vauhtia, että tärkeimmät asiat jäävät puolitiehen. Suo itsellesi edes pieni hetki nautintoon.

Se korni tilanne siskosten välillä

2009-04-04T07:28:00.000-07:00

Kuinka monessa leffassa onkaan mässäilty ristiriitaisilla ja sotaisilla suhteilla läheisten ihmisten välillä? Usein kyseessä ovat parhaat ystävykset, tai sitten sisarukset, joiden väliin tulee jotain dramaattista. Kuten vaikka... No mikäköhän se voisi olla? Kuinka monesti tällasissa leffoissa ystävyys ja sisarusrakkaus on rakoillut miehen takia?

Sanonpahan vaan, että monesti. Ensimmäisenä tulee mieleen kaikenlaiset hilaryduffien tähdittämät imelät elokuvat, joissa se Michael hajottaa kahden tytön välisen siteen aihettamalla tunnesotkua.
Toisella sijalla onkin Salattujen elämien Inkan ja Aamun välinen, pitkä ja kiero taistelu Inarista, joka osottautu loppupeleissä varsinaiseksi siaksi, joka vain leikitteli molempien tyttöjen tunteilla ja käänsi nämä toisiaan vastaan.

Ahh, elämmekö siis näitä aikoja? Ku kerranki näköpiiriin ilmaantuu sopivasti hyvännäköinen, samaan kastiin kuuluva, parikymppinen herra, on sanomattakin selvä, että olen samassa työvuorossa siskoni kanssa tähän herraan törmätessäni!
Ja jos ei aikasemmin vielä ole tullu esille, niin siskoni on sievä, ulkonäöstään huolehtiva blondi johon verrattuna olen loppupeleissä aikamoinen luonnonlapsi. Siskoni on seurustellut kahden pojan kanssa siinä missä minä olen niissä asioissa täysin kokematon. Useampi kuin kolme nuorta herraa on tunnustanut hänelle kiinnostuksensa, mutta syystä tai toisesta varsinaista juttua ei ole kehkeytynyt.

Ku sanoin olevani luonnonlapsi, en nyt tarkottanu sitä, että olisin luonnostani hehkeä takkutukka, meikitön ja raikas rölli metsässä. Ehen. Heti ku huomasin siskon kiinnostuksen, ensimmäinen ajatus oli: "Ei saatana, täytyy päästä kampaajalle."
Blondihan tietenki nolasi ittensä herra Talkkarin edessä, siitäpä syntyi päivän riemunaihe jota se sitte naureskeli ja hoki loppupäivän. Ja mitä enemmän se siitä puhu, sitä ihastuneempi siitä tuli.
Laskettaisko tuo nyt sitte teinihömpötykseksi? Kannattaisko minun nyt kiilata eteen, hyödyntää työvuoroni ja hieroa tuttavuutta? Khyllä, ja totta helvetissä niin myös teen. : D En aio jäädä toiseksi enkä myöskään aijo tunnustaa mitään, saati flirttailla törkeästi. Toivottavasti nyt älyän olla tekemättä sitä - Muistan edelleen karvaasti, miten käyttäydyin sitä hiihto-opettajaa kohtaan... : P Yhh, taisin kirjottaa siitäki tänne.

Yövuoro odottaa. Olen ihan koomassa jo nyt, aamuksi mentiin kuudeksi työpaikalle. Enköhän selviä tästä, vaikka talkkarit on jo työnsä lopettaneet. En tiedä, jaksanko kuunnella Blodin pölinöitä.

Horoskooppeja...

2009-03-29T09:33:00.001-07:00

Nämä jäi tsekkaamatta, pakko laittaa tänne, koska tavalla tai toisella liittyvät elämäntilanteeseeni. Ainakin karvan verran. : D Piru periköön näiden kirjoittajat jotka hyödyntävät psykologien tunneilta opittuja kikkoja...

Suomi24
Päästät viehätysvoimasi valloilleen ja luovut synnynnäisestä arkuudestasi. Se saattaa herättää mustasukkaisuutta kumppanissasi.

Elle

TÄNÄÄN 29.3.2009: Älä suutu asioista, joihin et voi vaikuttaa. On parasta tehdä tilanteesta mahdollisimman hyvä. Tänään kohtalo määrää askeleesi.

HUOMENNA 30.3.2009: Raha motivoi sinua tällä hetkellä. Tavallisesti raha-asiat eivät kovasti kiinnosta sinua, mutta nyt säästät jotain tiettyä asiaa varten.

"Ihanaa olla kyyninen."

2009-03-29T09:13:00.001-07:00

Tuo asia pamahti mieleeni 01:44 yöllä ku kuuntelin nuorimman pikkusiskoni naurunkihinää. Sillä oli kaveri yökylässä ja tällasiin tilaisuuksiinhan kuuluu, että nukkumaan ei mennä ennen ku silmät ei pysy auki ollenkaan. Unirytmi on nyt niin sekasin, ettei ole tosikaan. Olen aivan poikki, väsyny, turta, ... En jaksa, ei kiinnosta. Eli arvata saattaa, ettö töitä on tehty selkä märkänä.

Kaikki alko perjantain yövuorosta jonka lupauduin tekemään siskoni Blondin kans. Tämä on ihan innoissaan ku pääsi hotellille ja vielä enemmän se oli täpinöissään, ku lupasin esitellä sille allasimurin. Hmph. Miten joku voikaan iloita niin mahottomasti uima-altaan pohjan imuroinnista?!
Kokemus mikä kokemus, iltavuoro oli tehty klo. 02 mennessä ja kotona oltiin ennen kolmea. Oltiin tehty illan työt aika rennolla mielellä, kun työaikaa oli laitettu niin paljon. Törmäilin Welluun muutaman kerran ja arvata saattaa miten mielissäni olin. Harmi vaan että siihen se sitten jääkin.

Anyway, lauantai-aamu koitti ennen ku ehin painaa päätä tyynyyn: Työt alko kymmeneltä ja ylitöiksihän se meni, ku huoneistoja oli sen verran likasena. Tällä kertaa päästiin kotiin ennen iltavuorolaisten saapumista ja kotiovella oltiin kaheksan aikoihin. Sain Oriflamen tilauksen tehtyä ja syötyä, olin menossa nukkumaan jo ennen kymmentä. Harmi sitte vain, että sattu tuo nuoremman siskon ja sen kaverin mölinäkohtaus, jonka ansioista olin valveilla noin tunnin.
Mielessä kävi kyllä, että se on sama nousta ja istua vaikka koneella muutama tunti, lähteä sitte töihin. Korvatulpat, äidin ja isän herääminen...? Mikään ei auttanu hiljentämään noita kahta. Päädyin kuuntelemaan OOMPH!'ia.
Pian herätyskello soi ja herätin Blondin. Siinä aamutoimien aikana selvis, että kelloja oli siirretty tunnilla. Kahden viimeyön nukkumissaldo on siis yhteensä 9 tuntia. Vautsi, ihmekös tuo jos väsyttää.

Töissä meitä sisaruksia valotettiin vähän tuosta pääpomon toiminnasta, ei nimittäin mene vuorot ihan tasan: Mulleki on laitettu 4 aamuvuoron putki ja sitte muutamaa iltavuoroa. Iltavuoroon on tehty muutoksia ja kuvaan on astunu ns. korvaava vuoro, koska jotain kautta joku työsuojelu-lakimies-häiskä sai selville meidän tuntimäärien epäkohdista. Lepoa ei ole läheskään tarvittavasti, ihmiset tekee tuplavuoroja ja ylitöitä ihan liikaa eikä saatavilla ole ylityökorvausta, edes pitempiä automatkoja ei saada katettua. Tässä jää osa kirkkaasti häviölle koko ajan. Jos jonkinlainen kansanliike nousee, olen ilmanmuuta messissä, vaikka se sitte tietäis kengän kuvaa persauksiin...

Blondi oli siis ennen junilla, mainittiki just että siellä saattaa työt olla kohta ohi kaikilta: Lamahan se tulee ja porukkaa lähtee (mahdollisesti), saattaa olla että koko siivousfirma vaihtuu. Kauhistus. Tämä tarkottaa kai nyt sitte sitä, ettei mulla ole varaa olla uusimtta omaa työsopimustani hotellilla.
Junan siivoojat on tähän asti pääosin ollu koululaisia ja opiskelijoita. Jos niillä nyt menee duuni alta, tunturista työtä kyllä löytyy. Silloin mieki olen korvattavissa.

Paska. Ottaspa ne yhteyttä sieltä baarin puolelta, haluan plokkariksi... Nyt tallin kautta saunaan ja nukkumaan. - Tiedän kyllä mitä kello on but who cares.

Ps. Arvasin Wellun iäksi 27-35. Se on aika nuoren näkönen, se pukeutuu lökäreihin ja mustaan...? Oikea ikä lähenee 50, nimittäin herrallahan on ikää 43 vuotta ja muutama lapsikin. Jauts. : (

Soda Club - Arvonta

2009-03-27T06:35:00.001-07:00

Kyseessä tämän vuoden alussa taipaleensa alottanu muotiblogi, joka on nyt järjestäny arvonnan 25 lukijamäärän ylittyessä. : ) Onnittelut tästä, nyt osallistumaan.

Töitä, töitä, töitä...

2009-03-24T05:29:00.000-07:00

Nyt ku koulu on ohi, minun arki on ahdettu täyteen työvuoroja. Tätäkö tämä kevät sitte on?! Kuljen töissä ja lasken päiviä seuraavaan palkkapäivään?! Voi herranjestas. Eikä uloskaan pääse, koska kavereille ei sovi mikään päivä, harmi vaan ettei ole edes olemassa sellasta päivää, jolloin me kaikki päästäis yhdessä jonneki. Tämmöset asiat vaatii kompromisseja ja uhrauksia, mutta kukaan ei ole ajatellu niin pitkälle tai sitte ei ole valmis uhrautumaan moiseen.
Mulle onnistus pyytää joku päivä vapaaksi, kunhan asiasta ilmotettas ajoissa. Mutta ei minua haittaa, vaikka kaikki ei oliskaan mukana. Lähtisin koska vaan Ilopillerin mukaan ja ottasin uusiksi sen viimisimmän reissun. Ei tosiaankaan häirinny silloinkaan, ettei kaikki ollu mukana... Eikä siitä kukaan ollu vetäny hernettä nenäänkään. Tai saatto johtua siitä, että enemistö ei ollu mukana joten niillä ei varsinaisesti ollu tarvetta ottaa itteensä. Hittolainen miten vaikeaa.

Uudet työvuorot on tekeillä, ilmottelin pomolle facebookissa omista rajoitteistani: au pair-haastattelu 15. päivä ja kyytiongelma (=äitiki kulkee viikoilla töissä muualla). Tosin isä on selailee kaikki päivät nettiautoa ja ettii mulle jotain rupusitikkaa, mutta tiedä sitte... Pyysin ja olen vihjaillu, että haluaisin sen vanhan Toyotan joka meillä aikoinaan oli. Nyt kyseinen Toyota Camry vuosimallia -88 seisoo jossain pellon reunassa kinoksen alla. Ja sen esille saamiseen ja kunnostamiseen menee enemmän kuin pari päivää. Toyota Hilux elää enää vain unelmissani. : (

Olen ootellu jonkinlaista yhteydenottoa sieltä ravintolapuolelta, minne lähetin vuoden alussa sen plokkari-hakemuksen. Yhteyttä otettiin viime kuussa, pyydettiin tekemään keikka, mutta seki jäi tekemättä koska mitään ei kuulunu. Hain työtä huhtikuuksi, mutta näyttää uhkaavasti siltä että homma ei toteudu.
Toinen työpaikka vois avautua serkun luota: sillä on kolme tytärtä, kaikki toistaiseksi alle kouluikäsiä ja nuorin on minun kummilapsi. Ne vois tarvita lastenhoitajaa ja mie tarvin kokemusta au pairiksi lähtöä varten, eli...? Pitäis vain alkaa kyseleen ja järjestään asioita, ja sehän on minun heikko kohta. Ko en ikinä saa mittään aikaseksi.

Sitte muihi juttuihin. Tai no ei oikeastaan. Lauantaina olin töissä, otin siskon matkaan ko se lopetti työt junila ja me mentiin sitte aamuvuoroon kello kuudeksi. Sunnuntaina oltiin myös töissä ja illala käytiin salila. Tosin salin kello oli etujajassa tunnin ja treeni kesti 40 minuuttia. : S Maanantaina sisko meni kouluun ja mie kaheksaksi siivoamaan. Päivä oli helvetin pitkä. Illala kävin kuitenki hiihtämässä muutaman kilometrin ja ku aurinko laski, niin alko tulla aika kylmä ja suksi luisti melko huonosti. Tosi raskas lenkki loppupeleissä, tuntu perselihaksissa.

Tänään olen tuudittautunu vapaapäivän fiilikseen vaikka mulla on iltavuoro alkaen klo. 19.30. Minun vastuulle jäi yhen huoneiston siivoaminen. : S Voi vittulainen, se on raskaampaa hommaa miltä kuulostaan. Tai minusta se on vielä niin keljua hommaaki että... Lupauduin kuitenki tekkeen sen ja päätin että menen duuniin seittemäksi. Eli minkäänlaista punttistreeniäkään ei ole luvassa.

Yritin äsken täyttää niitä au pair-hakemuksia ja ne osottautu vielä vittumaisimmiksi mitä maanantain työpäivä. Helkkari, kaikki lastenhoitokokemus pitää olla tarkasti ylhäällä päivän ja tuntimäärän tarkkuuella. Ja periaatteessa mulla on se varsinainen hoitokokemus vielä hankkimatta.

TÄNÄÄN 24.3.2009:
Jokin kysymys saa sinut mietteliääksi. Kuulet erääseen asiaan uuden Se on paitsi yllättävä, myös huvittava. Joskus ratkaisut tulevatkin täysin odottamattomalta suunnalta.

HUOMENNA 25.3.2009:
Tänään valehtelet työkaverillesi päin naamaa. Se hävettää sinua. Valitettavasti sinulla ei ole vaihtoehtoa, sillä muuten joutuisit rikkomaan antamasi lupauksen.

Mielitiettysi innostuu sinusta uudestaan, jos muistat häntä tänään pienellä yllätyksellä. Toivottavasti hän ei huomaa, että annat sen huonon omatunnon vuoksi. - ?!

Projektina jenkkakahvat

2009-03-21T10:40:00.000-07:00

Lukuloman aikana söin, liikaaki. Nyt jälkeen päin huomasin, että kaikki se vähänen lihas jota olin saanu haalittua kokoon rappeutu totaalisesti. En käyny lenkillä, en treeneissä, en ratsastanu, en mitään... Pariin otteeseen otin matsia säkin kanssa, mutta vain pari kertaa.
Nyt suorastaan ällöttää nämä löysät käsivarret sekä paidan alta pullottavat makkarat. Viimeisiä iltoja lukiessa päätinki, että ku kirjotukset on ohi, alotan salitreenit. Koska olen töissä hotellilla, mulle on ilmasta uinnin lisäksi salilla käynti. Eli punttikselle vain, toivottavasti saan äidin tai siskon aina mukaan. Yksin ei ole kiva mennä, en edes uskalla.

Surffailleassani nettisivulta toiselle kenkiä ja vaatepuolta katsellen sorruin tilaamaan (Ellosa, Halens) sekä haaveilemaan lakkiaisista. Jos minusta tosiaan tulee ylioppilas, haluan olla kunnossa lakkiaispäivänä. : ) Haluan mekon ja korkkarit, jotain niin odottamatonta multa. Ja haluan myös näyttää hyvältä, sehän se pointti tässä on.

Siispä kunto-ohjelmaa suunnittelemaan. Nyt on tosin töitä aika reippaasti ja mulla on luonnostaan häikkää polvissa. Se on tulla esille jo lenkkeillessä, siispä työpäivän päätteeksi salitreeni ei ehkä ole se ensimmäinen ajatus...

Mikä fiilis?

2009-03-19T13:27:00.001-07:00

No, mitens on? Joko on pääsykoekirjat avattu ja ylioppilasmekko hankittuna? Ai ei vai, no eikös tässä ole kohta kiire? Olethan haun laittanu menemään jo? Jahas, mikä se tuollanen asenne nyt on?! Onhan se lakkiki nyt varmaa?

Toisaalta fiilis ei vois olla tämän parempi: lukio takana, vapaus edessä. Tiedossa on omaa aikaa, unta ja töitä. Aijon nauttia keväästä ja lähteä käymään rinteessäkin. Au pair haastattelu lähenee ja kesä tulee pikkuhiljaa. Ai mutta hetkinen, eihän tämä vielä ole ohi! Mullahan on huomenna matematiikan ylioppilaskoe! No miten meinaskaan unohtua, enhän ole aliarvioinu sitä ollenkaan!

Sen osalta fiilis onki ihan toinen, sillä en ole tajunnu viimisen vuoden aikana opetuksesta yhtään mitään. Opettaja on mikä on, mulle on jääny sellanen ärsyttävä kutina että potentiaalia olis mutta ko se ei pääse ulos ja valloilleen! Olen tajuamaisillani, mutta en ole tavallaan päässy pinnan alta. (Hyviä vertauskuvia, olen kieleltäni tosi rikas, uh?)
- No siltä minusta ainaki tuntuu. Huominen koe menköön miten menee, ei kiinnosta, ei vois vähempää kiinnostaakaan! Toisaalta harmittaa ku tiedän omat kykyni mutta nyt on liian myöhästä. Kokeeseen on 10,5 tuntia. Uusin syksylä sitte, jos en muutakaan keksi.

Kevään aikana olis tarkotus nostella numeroita päästötodistusta varten. Niin olen ajatellu. Au pair haastattelu on ens kuun 15. päivä Rovaniemellä. Jännittää, en ole vielä saanu aikaseksi täyttää niitä papereita kunnola. - Kaikki aikanaan...! Kunhan ei liian myöhään, ettei käy niin ku matikan kans.

Tekis mieli kysellä muiden kirjottaneiden/ kirjottavien kuulumisia.
Ruottin kokeessa oli ollu kuulema joku kämmi. Niin tietenki, itehän
kirjotin sen jo syksylä. Kämmin ansiosta varmaan kaikki nyt
kirjottaneet saa L'än... > :

Lounastauko.

2009-03-17T04:09:00.001-07:00

Vietin lounastaukoa Pasilan merkeissä. Nyt olis sitte tarkotus jataa tuota terveystiedon lukemista teen ja ruisleivän voimin. Olen ottanu tämän läppärin tänne huoneeseeni, että saan searchittaa milloin mitäki, mutta me nyt ei tulla tämän koneen kanssa yhtään toimeen. : S Näppis on jotenki outo, näitä kirjaimia saa hakata jos haluaa tekstiä aikaseksi...

Heräsin kaheksalta ja alotin lukemisen ennen kymmentä. Sainki loppuun tuon ykköskurssin kirjan, eli toinen vielä jäljelä. Olis kiva jos ehtis sitte kattoa nuita matikan juttujaki illala... Olis oikeasti ihan mukava juttu päästä nyt keväällä läpi kirjotuksista. : (

Kunpa saisin jostain kiinni noissa matikan tehtävissä! Isä kai oottaa, että me katotaan niitä yhessä. Kysyin siltä apua jo ajat itte, mutta se vaan hoki että hänen täytyy saada perehtyä asiaan etukäteen. Ninpä vein sille sen kertauskirjan joka loppujen lopuksi loju monta viikkoa aulassa sohvan vieressä. - On varmaan perehtyny.
Osin omasta itsepäisyydestä ja näyttämisenhalusta haluan selviytyä yksin. - En tarvi sen apua enää, se hetki meni kyllä oikeastiki jo: ei ole aikaa perehtyä niin syvästi, kunhan nyt jumalauta sais jotaki täytettä päähänsä...

Miten onki sattunu niin, että jotku on hyviä matikassa, toiset ei mutta ne on sitte parempi kielissä. Tai sitte niillä on taiteellisia lahjoja... Mikä kumma on minun ala?! Tämä on syvältä. Ja epäreilua.

Nyt jatkan terveystiedon parissa. Se ku tuntuu nyt ainaki olevan loogista, ymmärrettävää ja mielenkiintostaki. Ehkä minusta tulee painonnostaja, siinähän kaikki onki kiinni van treenaamisesta, ei tarvi osata puhua tai laskea, bodata menemään valmentajan ohjeiden mukaan. Hyvällä tuurilla kuolen nuorena alettuani käyttää testosteronivalmisteita...

- En ota vastuuta kirjotusvirheistä. Näppiksestäki puuttuu K-kirjan... Minne lienee lentäny seki.

Ahkeran opiskelijan herääminen.

2009-03-16T11:51:00.000-07:00

Vielä tämä viikko ja olen toivon mukaan vapaa. Kolme lukiovuotta on menny tuosta vain, hukkaan jos suoraan sanotaan. Hukkaan opiskelun kannalta, sillä mitään en ole saanut aikaan ja hyviä papereita on turha odottaa. Kavereiden suhteen aika on ollu rakasta ja näin jälkikäteen voin sanoa, että nautin joka hetkestä. Toivonkin, että olisin nauttinut enemmän ja älyäisin nauttia vielä niistä muutamista, jotka edessä ovat.
Viime perjantaina tajusinkin, kesken pirullisen englannin kokeen, että tämä voi olla viimeinen kerta ku me kaikki ollaan samassa tilassa. Eikä neljännestä tunnu kiinnostavan, tavataanko me enää ikinä. Mikä sattuma oliskaan joskus tietämättä kohdata yksi vihollisistaan yläaste- tai lukioajoilta ja päätyä vaikka baarissa tanssimaan. : ) Tai puolustamaan sitä, joka selkäsi takana nauroi äidin vanhalle neulepuserolle ja villapipollesi... Outoa.

Mutta, tämä päivä meni terveystiedon parissa. Heräsin suhteellisen aikaisin ja alotin pänttäyksen matematiikalla. Jostain syystä päädyin kuitenki haaveilemaan kaikenlaista, laskut takkuili ja läppäriki houkutteli enemmän, ku ne rupuset verrannollisuustehtävät. Mieti nyt, en selvinny edes muutamasta yksinkertasesta mansikankilohinta-laskusta! Miten vitussa voisin loistaa ylppäreissä, jos kerto- ja yhteenlaskuja ei ole luvassa???!

Terveystiedon koe on keskiviikkona, eli ylihuomena. Perehdyin tänään ensimmäisen kurssin kirjaan ja harmittaa, etten alottanu aikasemmin. Huomasin että mitä enemmän luin ja mietin asioita, sitä mielenkiintosempia ne oli. Etenki tuo urheilupuoli, lihaksen toiminta ja kunnosta huolehtiminen tuntu mielenkiintosilta. Ja vahvistivat halua alottaa salila käynnin. Hotellillahan on sali jonne henkilökunnala on ilmanen pääsy. Samoin uiminen olis ilmasta, mutta en voi sanoa pitäväni siitä. Minun pitäis mennä johonki uimakouluun, missä opitaan, millasta on kuntouinti... Ja uima-allas on aika visto paikka: olen imuroinu niitä altaanpohjia ja jynssänny reunoja. Yäk.
Jotenki sain kiinni tuosta opiskelusta eikä huoleta, että huomiseksi jäi vielä vähän tätä kirjaa, sekä toisen kurssin opusta. Matematiikka sen sijaan huolettaa, en tajua mistään mitään!!

Nyt jatkan tuulesta temmattujen, keksittyjen tarinoiden sepittämistä PointShopin blogiini: olen sielä tienaamassa pisteitä. : D

Jotain epämäärästä, jota en edes otsikoi.

2009-03-15T04:09:00.000-07:00

Maaliskuu on puolessa välissä ja olen saanu aikaseksi vain muutaman säälittävän räpellyksen. : D Siksipä käytänki yhen merkinnän selittämällä kaikkea epämäärästä ihmissuhteistani ja ajatuksista niistä.

Eilen olin taas töissä, aamu- ja iltavuorossa hotellia siivoamassa. Ainoa asia, miksi jaksan noita vuoroja ja paskaa yleistentilojen palkkaa, on yks tyyppi. Olen maininnu sen aikasemminki: "Baari-ilta: Nyt mieki innostuin tanssimisesta ja näinpä vielä, että se tukeva, kalju jätkä hotellin raflapuolelta poukkoili pitkin salia. Loppuillasta törmäiltiin tanssilattialla ja se pyyteli koko ajan anteeksi sitä, että oli puoli tuntia sitte astunu saappaalleni."

En muista, missä välissä aloin kiinnittää tuohon jätkään huomiota. Koska tulen mainitsemaan sen vielä useamman kerran, todennäköisesti, nimeän hänet Welluksi. Kyseessä on isokokonen kaveri hotellin ravintolapuolelta, joka moikkaa reippaasti aina kenelle vain. Erityistä tämä on siksi, että hotellilla vallitsee tiukka järjestelmä, jossa jokanen tosiaan tietää paikkansa ja jokainen tietää myös toistensa paikat. Vois puhua kastijärjestelmästäki oikeastaan. Kaikista vittumaisimpia ovat raflan tarjoilijat jotka kattoo siivojia pikin nenänvarttaan vaikka olisivat ite vain plokkareita. Sieltä löytyy myös niitä tyypillisiä sikoja, jotka kehtaavat törkeästi flirttailla siivoojille. Uskon että tähän vaikuttaa myös tuo asema. Siivous -> Aliarvostettua -> Naisvaltaista.
Kuitenki, parhaiten vittunaamasuus näkyy noissa kakaroissa (20-25-vuotiaita, mutta kakaroita verrattuna muuhun henkilökuntaan) jotka ovat tulleet etelästä tarjoilemaan turisteille ja myymään drinkkejä aulabaarin tiskin takaa. Jeesus sentään millasta porukkaa ylipakkeloitune naamoineen ja blondattuineen kutreineen. Kaksnaamasesti ne virnuilee asiakkaille tiskin takaa ja ovat olevinaan.
Muutamasta kokistaki paistaa se yliarvostettu asema, huh huh. Wellullaki sitä on, mutta moikkaaminen ei kuulu siihen. Muu keskustelu ehkä...? Eli moikata voi, pari sanaa vaihtaa mutta ei koskaan enempää. Jotain 'tiedän-että-olen-monen-märkä-päiväuni'-tyylistä vibaa voi aistia, etenki ku kattoo miten ne vittunaamaset tarjoilijat kattoo sitä, nojailevat baaritiskiin ja kikattavat sen jutuille ku kouluikäset.

Asiaan. Yks ilta kuulin työkaveriltani Blondilta muutaman huhun. Se asuu henkilökunnan kimppakämpässä tunturin juurela ja muutti just toiseen kimppakämppään. Se kerto kauhistuneena, miten oli kuullu huhuja, että yks kämppiksistä ja sen parhaista kavereista on lesbo. Ne oli suunnitellu yhessä jotain reilauksen tyyppistä, mutta Blondi pohtiki nyt, voiko se mihinkään lähteä tämän tyypin kanssa. Siitähän tietenki tuntu, että tämä oli ihastunu häneen. Olihan se muuttanu kimppakämpästä toiseen Blondin muutettua ensin. No huh huh... Miksi heterot yleisimmin suhtautuu asioihin noin?
Kuitenki, koskettavampi juoru oli se, että Wellu käyttää aineita. Eikä ole ainoa. Siis juttu oli minusta koskettavampi, mielenkiintosempi. Tosin enempää en kuullu, koska Blondi pääty pohtimaan lesboutta... Huohh.

Eilen uhraukseni sitte palkittiin: Kun imuroin ravintolaa illan tansseja varten Wellu pölähti siihen. Tervehti ja tuli kohta sanomaan, että se oli vilkutellu mulle eilen, mutten ollu huomanu - kulkenu vain ohi. Vastasin, että minusta on tullu leuhka ja jatkoin imurointia. Sitte rupesin miettimään, enhän mie ollu sielä eilen? Olin kirjotuksissa eilen, eli tuo jätkä todellaki käyttää jotain aineita... : ) No ei vaineskaan.

Loppuun pakko vielä hehkuttaa tuota nuorten miesten määrää tunturissa. Heltiäiskö niistä mulleki yks? ; ) Oikopolku keittiön läpi paljasti yhden toisenki, huomattavasti nuoremman ja hoikemman ja oikeasti söpön kokin. Illan aikana törmäsin myös uuteen uimavalvojaan joka on enemmän minun ikäluokkaa. Portaikossa sain väistellä iskettäviä vanhoja orkesterin jäseniä, jotka katteli jo silloin, ku imuroin sitä tanssilattiaa ravintolassa... Yäks.

Horoskoopit, ja sitte on pakko mennä...
Suomi24 - Haaveet kannattaa toteuttaa. Nyt on otollinen hetki hieman seikkailla. Ilta voi tuoda eteesi mielenkiintoisen tuttavuuden.
Elle - Taloutesi ei ole nyt kunnossa, joten vältä ostamista ja pelaamista tänään. Jopa raha-asioista puhuminen on kiellettyjen asioiden listalla. HUOMENNA 16.3.2009: Et osaa olla ajattelematta töitä. Sinulla on niin paljon asioita meneillään, että rentoutuminen tuntuu mahdottomalta. Kollegasi huomaa stressisi, ja yrittää saada sinut rauhoittumaan.

Tilannekatsaus.

2009-03-15T03:40:00.000-07:00

Mistä huomaa, että päivitysten välissä on ollu liian pitkä katkos? - Ehdottomasti siitä, ku sisäänkirjautumistilantessa tulee pieni muistikatkos tyyliin mikä salasana? Paitsi että nyt se korostu vielä pahempana: MIKÄ KÄYTTÄJÄTUNNUS?!!
Pitää nyt ihan tarkistaa, koska kirjotin viimeksi ja mitä kaikkea mainitsemisen arvosta sen jälkeen onkaan tapahtunu.

Koululaisten hiihtoloma oli viikolla kymppi ja me vietettiin se kaupunkilomalla Turussa. Äiti oli ihan täpinöissään päästessään vanhoile kotikulmile, käytiin kattomassa sitä taloa, missä me asuttiin silloin joskus. Ja tietenki pakollinen museokiintiö tuli täyteen Turun linnassa, missä minut on aikoinaan kastettu. Eikös vaan just sinä samana päivänä sinne putkahti valtava lauma joitain ala-astelaisia opettajineen. Meteli oli sanoinkuvaamaton ja yhtäkkiä niin tunnelmallinen linna oli täynä näsäviisaita kommentteja ja räkäpalloja porraskaiteessa. : S

Viikko hurahti hotellissa laiskotellen, käytiin me tosin salillaki muutama kerta ja ulkona syömässä. Rahat tuhlattiin Hansakeskuksessa ja Kopkolmiossa. Ostin Onlysta itelleni sen mustan nahkatakin, mihin rakastuin ku MouMou esitteli omia hankintojaan joskus ajat sitte... Satasen köyhempänä, mutta onnellisempana törmäsin ihan sattumalta Bald Fellowsiin. Soittaako kelloja? Khyllä vain, lävistysliike. : )
Äitin kans haahuiltiin ympäriinsä ostarissa, ku siskot karkas omille teilleen ja yhtäkkiä seisottiinki "Lävistyksiä ilman ajanvarausta"-kyltin vieressä. Lävistäjä ei ollu tiistaisin paikailla, joten keskiviikkona kävin ottamassa kauan haluamani niebuhrin. Ja täytyy koputtaa puuta ja sanoa, että hyvin on menny tähän asti.

Kotiin tultiin perjantaina, postimies oli taas kantanu selkä vääränä minun tilauksia. Ruokapöydän kulmalla ootteli se kamera, jonka tilasin kuin hetken mielijohteesta. Siis, olen kyllä katellu ja vertaillu ja tutkiskellu eri kameroita netissä mutta yhtäkkiä tulin tilanneeksi yhden valioyksilön: Canon EOS 450D. Toistaiseksi ei kaduta, vaikka perusobjektilla ja muistikortilla varustettu herkku kustansi reilut 600 euroa. Ja ostin sen ennen Turun reissua, eli se lievästi rajoitti hankintojani.

Tuon loman jälkeen aika on menny siivillä tähän pisteeseen saakka. Heti maanantaina mulla oli äidinkielen esseekoe ja raapasin jotain epämäärästä sepustusta Facebookista ja sen tarpeellisuudesta. Alku oli lupaava ja sain inspiksen, sitte kaikki lössähti ja tuntuu että koko touhu kusi alleen. Eli mitään hyvää arvosanaa ei ole tiedossa, ku tekstitaidonkokeestaki tuli kahta ja kolmea pistettä kuudesta.

Välittömästi kotia päästyä mulle tuli huono olo, joka jatku iltaan. Salkkareita katellessa minua rupes oksettaan ruokamainokset. : S Isä oliki ollu huonovointinen koko viikonlopun ja arvaamatta olin saanu oksennustaudin. - Se mitä yritin vältellä yli kaiken just nyt, laitoin jopa kaukosäätimen muovipussiin, jotten sais tartuntaa ku isä oli viettäny päivät telkkua katellen. Eli puhdasta kohtalon ivaa...

Tauti meni ohi reilussa vuorokaudessa ja sain vähän kerrattua kielioppia ja sanastoa ennen englannin kirjallista. Se oli viime perjantaina ja tehtävät oli haastavia. Ymmärsin kyllä hyvin, kiitos enkunkielisten pokkareiden ja täydellistennaisten tekstitysten. : )
Silti minun ainekirjotus jäi kesken, tai oikeastaan se puhtaaksikirjotus jäi kesken. Mutta ei se oikeastaan pahemmin kirpase, ihmettelen kyllä. Joku kunnon lukiolainen, kunnon abi olis oikeasti huolissaan ja ahdistuksissaan moisesta mutta mien olekaan semmonen.

Keskiviikkona on terveystieto ja perjantaina matikka. Minun pitäis olla kertaamassa matikkaa, en ossaa mittään. Jotenki vain turhauttaa seki: yritä nyt oppia vaikka aivojen tilala tuntuu olevan vinkulelu. Menen välittömästi tekeen kertaustehtäviä tämän jälkeen, kunhan saan kahvinki juotua. Kamala päänsärky iski taas vaihteeksi...

Ethän missaa?

2009-03-09T09:09:00.000-07:00

MouMou on taas innostunu järjestämään arvonnan Panic in Paradisen lietsomana. Osallistumaan pääset tästä.